Kestävän kehityksen haasteet muutettava työllistävän kasvun mahdollisuuksiksi

27.9.2017 klo 15:08 Puheet

KD:n ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston selonteosta keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030
28.9.2017 kansanedustaja Sari Tanus

Ilmastopolitiikan suunnitelman on toteutettava kestävän kehityksen Agenda2030- toimenpideohjelmaa ja pyrittävä siinä määriteltyyn edelläkävijyyteen, aktiivisuuteen toimenpiteiden käynnistämisessä, pitkäjänteisyyteen ja politiikkajohdonmukaisuuteen. Kestävän kehityksen haasteet on muutettava kestävän, työllistävän kasvun mahdollisuuksiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa ympäristöliiketoiminnan (cleanteckin), bio- ja kiertotalouden sekä erilaisten ekosysteemipalvelujen määrätietoista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Uusi teknologia korostaa alhaalta ylös tapahtuvaa kuluttajalähtöistä toimintaa, mikä on huomioitu tässä suunnitelmassa aiempaa paremmin.

Energia- ja teknologiamurros tekee meistä energiamarkkinoiden aktiivisia toimijoita monissa eri rooleissa: kuluttajina, tuottajina ja investoijina, myös kysyntäjoustoissa ja energiavarastoinnissa.
On muistettava, että myös kotitalouksissa on merkittävä energiansäästö – ja tehokkuuspotentiaali. Kuluttajalähtöisten mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää kuitenkin älykkään sähköverkon ja energiajärjestelmän määrätietoista kehittämistä sekä kuluttajien tarpeita ja uusia käyttökulttuureita ymmärtävää palvelumuotoilua. Ratkaisut on tehtävä kuluttajalähtöisesti.

Tieliikenteen päästöjen vähentämiseksi yhtenä tavoitteena on edistää biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Tästä KD on tehnyt useita aloitteita. Myös työkoneissa toivotaan biokaasua käyttövoimaksi, mikä edellyttää satoja biokaasulaitoksia maatiloille.

Selonteossa on kuitenkin epäsuhta tavoitteiden ja rahoituksen välillä. Esimerkiksi autojen sähkö-, etanoli- ja kaasukonversioihin sijoitetaan ensi vuonna vain kuusi miljoonaa euroa ja niiden liikennekäytön infraan vain kolme miljoonaa euroa. Suunnitelmat ovat hyvät, mutta näillä panostuksilla niiden toteuttaminen uhkaa jäädä tuleville hallituksille.

Selonteossa laitetaan paljon painoa lämmitysöljyn, työkoneiden ja liikenteen biopolttoaineiden lisääntyvään osuuteen. Siirryttäessä laajalti biomateriaaleihin on samalla huolehdittava metsien ja merien  biodiversiteettistä, ruokaturvasta ja luonnon monimuotoisuudesta.

Jätehuollon kehittämisen päästövähennysarvio on liikenteen jälkeen toiseksi suurin. Jätehuoltolaissa onkin mahdollistettava kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden markkinaehtoinen myynti vähintään 10 prosentin osuudella, jotta ne voivat tehokkaasti kehittää toimintaansa.

Suomella on myös merkittävää vientipotentiaalia jätteitä hyödyntävässä kiertotaloudessa. Viennin edistämiseksi suomalaiselle energia – ja ympäristöosaamiselle tarvitaan kansallisia referenssejä, joita voidaan ja pitää edistää innovatiivisilla julkisilla hankinnoilla. Tarvitaan myös demonstraatiolaitoksia ja rohkeita yksityisiä ja julkisia investointeja. Hyviä hankinta- ja toimintamalleja on levitettävä käytäntöön.

Vientipotentiaalit on huomioitava myös koulutus- ja tiedepolitiikassa osaamisen kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tekniikan kehitys monilla eri aloilla mahdollistaa parhaat ja kustannustehokkaimmat ilmastotoimet.

Juuri nyt sekä yritysten, että julkisen vallan on sijoitettava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. On suuri virhe, että tutkimus- ja kehitysrahoitus suhteessa bruttokansantuotteeseen on laskenut 3,8:sta 2,6 prosenttiin viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Meidän ei pidä vaarantaa kotimaisen puhdasta teknologiaa käyttävän ja sitä kehittävän teollisuuden kilpailukykyä – muutoin tuotanto siirtyy saastuttavammille laitoksille ulkomaille.

Kulutusperäisistä päästöistä 75% on peräisin, ruoasta, asumisesta ja henkilöliikenteestä.
Kun erityisesti pientaloasukkaat joutuvat tekemään investointeja asuntojensa energiatehokkuuden parantamiseksi, investoimaan uusiin energiaratkaisuihin tai maksamaan enemmän lämmitysöljystä, on entistä tärkeämpää, että tuloeroja ei päästetä repeämään ja nämä toimet mahdollistetaan myös vähävaraisemmille kotitalouksille.

Selonteossa todetaan, että energiaremontteihin soveltuvia taloudellisia ohjaus- ja rahoitusmalleja ei ole kehitetty. Myöskään kotitalousvähennyksen laajentamista ei ole selvitetty.  Energiakatselmus, kuntoarvio, kuntotutkimus ja korjaussuunnitelman teettäminen tulee saattaa kotitalousvähennyksen piiriin. Näihin asioihin odotamme pikaisimmin korjausta.