Puheenjohtaja Sari Essayah´n katsaus Kristillisdemokraattien puoluevaltuuston kokouksessa 5.5.2018

Hyvä puoluevaltuusto,

puolueemme juhlavuosi huipentuu tänään 60-vuotisjuhliimme! Kestävää lähimmäisyyttä –teemamme kertoo siitä, että arvopohjamme kestää aikojen koetuksissa ja se antaa edelleen meille niin yksilöinä kuin yhteisöillekin kestävän eettisen perustan ja toivon tulevaisuudesta.

Kansankunnan tulevaisuuden kannalta tärkeintä on, millaiset rakennuspuut me poliittiset päättäjät luomme lapsille ja nuorille. Suomi tarvitsee hyvinvoivia lapsiperheitä ja lisää lapsia. Syntyvyys on viime vuosien aikana laskenut nälkävuosien tasolle. Panostaminen lapsiperheiden hyvinvointiin on ikääntyvässä Suomessa välttämätön osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden veronmaksajat ja eläkejärjestelmän ylläpitäjät, meidät hoivan ja hyvinvoinnin tekijät.

Nykymeno ei ole tietenkään yksin istuvan hallituksen vika, mutta ilman oppositiolisääkin on sanottava, että talouden säästötalkoiden maksumiehiä ovat olleet tavalliset lapsiperheet. Hallitus on muun muassa leikannut lapsilisiä, kasvattanut ryhmäkokoja ja säästänyt koulutuksesta. Lapsiperheiden ostovoima on vähentynyt voimakkaimmin, sillä ainoana ryhmänä heidän verotus kiristyi KD:n aikoinaan aikaansaaman lapsivähennyksen poiston kautta.

Tarvitsemme lapsimyönteistä kulttuurimuutosta, taloudellisten ja henkisten voimavarojen suuntaamista lapsiin sekä perheen ja työelämän yhdistämistä helpottavia joustoja kuitenkin lapsen ehdoilla ja perheiden valinnanvapautta kunnioittamalla eikä pakkokiintiöimällä perhevapaita.

Meille on myös tärkeää, että pystymme takamaan lapsillemme kristillisen arvokasvatuksen niin varhaiskasvatuksessa kuin kouluissakin sekä positiivisen uskonnonvapauden toteutumisen. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat kristilliset juhlapyhät, ja niiden tunteminen ja traditioihin tutustuminen on jokaisen lapsen oikeus.

Hyvät kuulijat,

Talouden näkymät ovat pitkästä aikaa valoisat. Hyvä työllisyyskehitys auttaa, vaikka julkinen talous on edelleen velanottaja. Työmarkkinoilla on edelleen kohtaanto-ongelma, jossa samanaikaisesti meillä on sitkeää pitkäaikaistyöttömyyttä ja huutava pula mm. ammattitaitoisista työntekijöistä. Asiantilaa helpottavia parannuksia on onneksi tehty. On järkevää, että työttömyysturvalla voi mahdollistaan puolen vuoden omaehtoiset opinnot ammatillisten valmiuksien parantamiseksi, samoin yrittäjyyden aloittamisen tukeminen. Yrityksille pitää luoda kannustimia työvoiman palkkaamiseen, mutta keinot tulee olla sellaisia, etteivät ne heikennä nuorten ihmisten asemaa tai aiheuta turhaa epävarmuutta. Syntyvyyden kannalta on tärkeää huolehtia nuorten pääsystä niin koulutukseen kuin vakityösuhteisiin. Nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan lisäpanostuksia erilaisiin opintopolkuihin työelämään koulutusleikkausten sijaan.

Koulutuspaikkojen ja koulutussisältöjen tulee vastata yhä paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeisiin niin ammatillisessa koulutuksessa kuin korkea-asteella, ja on kyettävä ylläpitämään koulutustarjontaa, jossa paikallisen elinkeinoelämän tarpeet huomioidaan.

On myös myönnettävä, että työelämän muutokset ovat tulleet jäädäkseen. Työuran kestäviä kokoaikaisia ja säännöllisiä työsuhteita on yhä harvemmalla. Siksi työn ja sosiaaliturvan sekä yrittäjyyden yhteensovittamisesta on tehtävä helpompaa. Seuraavan hallituksen suurin reformi on sosiaaliturvan uudistaminen. Viime aikoina olemme saaneet seurata, kuinka puolueet yksi toisensa jälkeen ovat tulleet kristillisdemokraattien kanssa samoille linjoille sosiaaliturvan uudistamisen suhteen. KD:n Kannustavan perusturvan malli on antanut hyvän pohjan muiden tulla mukaan syyperusteiseen eri etuuksia yhdistelevään yleistuki -uudistukseen.

Hyvät kuulijat,

Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisen on oltava politiikan keskiössä. Kun taloudessa on kasvua, on poliittisilla päätöksillä huolehdittava siitä, että kaikki pääsevät siitä osaksi. Kehysriihen osalta voi antaa hallitukselle tunnustusta siitä, että pienimpiin perusetuuksiin tehtiin korotukset. On kuitenkin muistettava, että hallituskaudella jo tehdyt mm. ikäihmisiin kohdistuvat leikkaukset esimerkiksi kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset sekä palvelumaksujen ja lääkkeiden ja matkojen kela-omavastuuosuuksien korotukset ovat kiristäneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten taloudellista asemaa. Useampi kuin joka kymmenes yli 65-vuotias, pienituloinen ikääntynyt jättää menemättä lääkäriin rahan takia.

Yhteiskunnan ikääntyminen on huomioitava suunnitelmissa kasvavana panostuksena hyvään hoitoon. Lähes viikoittain uutisoidaan tiedonkulun katkoksista, ja kotoa löydetyistä, huonokuntoisista ja lähes heitteillä olevista vanhuksista. Ilman laiminlyöntejäkin vanhuspalveluiden piirissä olevista ikäihmisistä monien arki on kiireisten ja vaihtuvien hoitajien pirstomaa. Samaan aikaan hoivahenkilöstö eläköityy, eikä nuoria tahdo saada alalle. Moni iäkkäämpi kokee yksinäisyyttä, koska jutteluhetkiin ja kohtaamisiin ei ole aikaa. Suomi tarvitsee ikäihmisille oman edunvalvojan, vanhusasianvaltuutetun, ja on hienoa, että KD-Naiset ovat puheenjohtajansa Tiina Tuomelan johdolla laittaneet alulle kansalaisaloitteen. On toki meidän päättäjien vastuulla, että hoivan resurssit ja mitoitukset ovat kohdillaan. Ja meidän jokaisen vastuulla on, että ikäihmisille on ystäviä. Lähimmäisyys on arvo, jota ei lailla voi säätää eikä yhteiskunta pakottaa, mutta jokainen voi siinä tehdä osansa.

Maakunta- ja soteuudistus – onko kiire?

Kristillisdemokraatit ovat suhtautuneet käsillä olevaan maakunta ja sote-uudistukseen pragmaattisesti. Olemme pyrkineet olemaan kritiikissämme rakentavia, ja miettimään viimeiseen asti, voiko kauan kaivatun sote-uudistuksen toteuttaa. Vaikeuskerroin on kasvanut, kun mukaan ovat tulleet niin maakuntahallinto lukuisine uusine tehtävineen kuin useampaan kertaan viilattu valinnanvapausmalli. Näihin kaikkiin pitäisi nyt meneillään olevissa valiokuntakäsittelyissä saada parannuksia, jotta uudistusta kannattaa viedä eteenpäin. Kaikkien puolueiden jakamat alkuperäiset tavoitteet – yhdenvertaisuus, integraatio ja kustannusten hillintä –  eivät muuten toteudu.

Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelussa yksi suurimmista ongelmista juuri nyt on kiire. Etenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan edustajat ovat hyvin kuormitettuja aikataulupaineen alla. Päätöksenteon laatu voi kärsiä jo silkan inhimillisen jaksamisen takia – juuri kun pitäisi nähdä kauas ja ymmärtää valtava määrä eri tekijöiden ja järjestelmien keskinäisriippuvuuksia – nyt ja tulevaisuudessa. Eilen sote-aikatauluun haettiin kahden viikon lisäaikaa siten, että viimeiset äänestykset olisivat heinäkuun alussa. Vaalien ajankohtaa ei välttämättä kuitenkaan lykättäisi, vaan vaalijohtajan sanoin ollaan etsimässä ”luovaa” ratkaisua. On mielestäni väärin, että osa lainsäädäntöä on silloin avoinna, kun vaalikampanjoita jo viritellään.

Olen itse esittänyt huoleni valitun mallin osalta. Maakuntia uhkaa suunniteltu rahoitusleikkuri, jolloin säästöjä voi hakea vain palveluita karsimalla tai asiakasmaksuja korottamalla. Kenellä on viisaus kapitaatiokorvauksen oikealle tasolle asettamiseen siten, ettei seurauksena ole hyväkuntoisten ylihoito ja huonokuntoisten alihoito sekä pyöröovi-ilmiö yksityisistä sote-keskuksista maakuntien ja erikoissairaanhoidon kontolle?

Euroopan kustannustehokkainta terveydenhuoltojärjestelmää ei kannata kiireessä heikentää. Terveyspalveluissamme on kuitenkin merkittäviä alueellisia eroja. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkien kysymys on: miksi korjata sitä, minkä ei koeta olevan rikki? Vaikutukset eivät myöskään ole maaseutumaakunnillekaan yksiselitteisiä. Puolueemme kansanedustajat katsovat kuitenkin asiaa myös oman asuinkuntansa ja vaalipiirinsä näkökulmasta, mikä väistämättä tuo yhden tärkeän huomioon otettavan lisäulottuvuuden. Seuraamme jatkuvasti myös sitä, mitä puolueen sisällä asiasta keskustellaan.  Jos malli hyväksytään, niin seuraavan hallituksen haasteellinen tehtävä on rahoittaa ja valvoa maakunta- ja sote-uudistuksen täytäntöönpanoa ja paikkailla valitun mallin puutteita.

Hyvät kuulijat,

EU:n komissio antoi keskiviikkona esityksensä vuoden 2020 jälkeen noudatettavasta rahoituskehyksestä.

Vääntö jäsenmaiden kesken ja Euroopan parlamentin kanssa tulee olemaan vaikea, kun Brexitin myötä Iso-Britannian, toiseksi suurimman nettomaksajamaan, osuus EU-budjettiin poistuu.

Monien EU-maiden sosiaaliturva-, työttömyys- ja eläkejärjestelmät kaipaavat kipeästi uudistuksia. Mikäs sen kätevämpää, kun vaikeat ja ennen kaikkea kalliit rakenteelliset ratkaisut voitaisiin edes osin vyöryttää muiden maksatettavaksi. Tähän saakka erilaiset sosiaaliturvaan ja koulutukseen liittyvät politiikka-alueen on selkeästi perussopimusten mukaisesti haluttu pitää jäsenmaiden kompetenssissa. Nyt komission uudet avaukset lähtevät ”erityistarpeiden kuten kilpailukyvyn, nuorisotyöttömyyden ja pankkiunionin varautumisjärjestelyiden” tukemisesta yhteisestä budjetista. On selvää, että tällaisten erityistarpeiden huomioiminen on syvästi kytköksissä jäsenmaiden poliittisiin linjauksiin kuten koulutukseen ja työmarkkinoihin.

Suomen saanto EU-budjetista on perinteisesti ollut hyvä osasta maatalous- ja aluekehitysrahoista. Näistä komissio olisi kuitenkin valmis selkeästi leikkaamaan, vaikka aivan lopullisia esityksiä painopisteistä ei olla vielä saatu. Suomelle nykyesitys tarkoittaa väistämättä nettomaksuosuuden kasvamista niin BKT-pohjaisen jäsenmaksun kasvun kautta kuin mahdollisten aluepolitiikassa meille tärkeiden harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien kriteerien painoarvon pienentymisen myötä.

Budjetissa on toki kannatettaviakin kohtia kuten tutkimukseen, innovaatioihin, yhteiseen turvallisuuteen ja rajavalvontaan sekä maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmien toimintakyvyn parantamiseen tähtääviä esityksiä, jotka auttavat jäsenmaita saaman yhdessä enemmän aikaan kuin yksin. Pysyvä mekanismi turvapaikanhakijoiden jakamiseksi jäsenmaiden kesken ei ole oikea vastaus pakolaiskriisiin, koska menettely lisää riskiä ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan sekä vakavan rikollisuuden lisääntymisen suhteen. Sen sijaan pakolaisleireillä olevien uudelleensijoittaminen kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta vastaa tehokkaimmin kansainvälisen suojelun tarpeen täyttävien hätään.

Komission esittämä taso merkitsisi jopa miljardin lisälaskua tulevalla kehyskaudella, ja se Suomen hallituksen on torjuttava. Suomen on tiukasti vaadittava EU:lle laihdutuskuuria, jossa byrokratiaa ja turhaa sääntelyä karsitaan, ja varojen käyttöä tehostetaan.

Samalla on pidettävä mielessä, että EU-budjettia huomattavasti suuremmat ”kuprut” syntyvät rahaliiton eli EMU:n kehittämisessä erilaisten yhteisvastuullisten rahastojen kautta. Useissa esityksissä, mm. Euroopan vakausmekanismin muuttamisessa Euroopan valuuttarahastoksi, määräenemmistöpäätösten lisääminen poistaisi pienten jäsenmaiden viimeisimmänkin mahdollisuuden; veto-oikeuden ja vaarantaisi kansallista budjettisuvereniteettia. Pienten jäsenmaiden näkökulmasta tällainen muutaman suuren jäsenmaan valta-asema uhkaa unionin jäsenmaiden kohtuullisen tasavertaisuuden toteutumista. Edessä on Suomelle tärkein neuvotteluvuosi sitten EU-liittymissopimuksen, ja monet näistä haasteellisista kysymyksistä saattavat venyä jopa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle 2019.

Lopuksi hyvät ystävät,

Kristillisdemokraattisiin arvoihin on aina kuulunut lähimmäisistä huolen pitäminen. Suomi on sadassa vuodessa kehittynyt sisällissodan jakamasta ja nälänhädän koettelemasta maasta maailman vakaimmaksi ja onnellisimmaksi yhteiskunnaksi. Meillä on monta syytä olla kiitollisia; ja samalla pyrkiä kristillisdemokraatteina rakentamaan yhä parempaa Suomea!