Jokainen piiri tarvitsee oman vaalistrategian

04.02.2010

Samuli Rissanen

Puoluesihteeri Peter Östmanin kauden avainsana on eittämättä strategia, jonka merkitys konkretisoituu nyt, kun lähtölaskenta eduskuntavaalivuoteen on alkanut. Eduskuntavaalien strategisia kuvioita hiotaan kaikissa puolueissa, vaikkei se kovin läpinäkyvää puuhastelua olekaan.

Puoluetoimistoilla, piireissä ja kansanedustajien  kammareissa lasketaan, millaiset mahdollisuudet milläkin listalla on menestyä. Mistä löytyisi hyviä, tunnettuja ehdokkaita, kuka luopuu, kuka tavoittelee jatkokautta ja kenestä saataisiin hyvää vetoapua ilman turhia riskejä?

Kristillisdemokraattien strategia muhii tällä hetkellä piiritasolla. Peter Östmanin tavoitteena on järjestää tänä keväänä strategiaseminaari jokaisessa piirissä. ”Innostu ja pala”-seminaareissa on tarkoitus rakentaa vaalikuvioita kunkin piirin omista lähtökohdista käsin, mikä tuntuu oivalliselta strategialta.

Mikään valittu toimintamalli ei tuota samaa lopputulemaa kaikkialla, vaan vaalipiirin historia ja olosuhteet vaikuttavat tulokseen. Joissakin piireissä vaaliliitto on epäoikeudenmukaisen vaalilain vuoksi ainoa oikea ratkaisu, kun taas vahvan kannatuksen piireissä vaaliliitto voi olla riski. Valtakunnalliset vaaliliitot voisivat olla tietyssä mielessä pienen puolueen pelastus, mutta samalla surmanloukku. Jossakin piirissä niitä toivotaan, toisessa inhotaan. Usein ne kuitenkin näivettävät toimintaa ja aktiivisten määrää sekä muuttavat politiikan tekemisen entistä henkilökeskeisemmäksi.

Jokainen piiri tarvitsee oman strategian senkin vuoksi, että juuri sen alueen aktiivinen kenttäväki voisi sen omistaa. Tehtävällä, jonka voi kokea omaksi ja mielekkääksi, on parhaimmat edellytykset menestyä. Ainut asia, joka toimii kaikissa piireissä suurinpiirtein samalla tavalla, on asenne. Ulkoapäin survottu strategia voi pahimmassa tapauksessa lannistaa, potuttaa ja lopulta tappaa tärkeimmän elementin, vaali-innostuksen. Positiivinen ja voitontahtoinen henki siivittää menoa, mutta innostuksen puutetta ei voi korvata hyvälläkään strategialla.

Kristillisdemokraateillakin on hyviä esimerkkejä vaalipiireistä, joiden saavutuksista kannattaisi ottaa oppia. Hämeen, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen piireissä esimerkillistä on ollut kannatuksen hilaaminen useissa vaaleissa lähelle keskisuuren puolueen rajaa, 8–10 prosentin ääniosuutta. 

Kansanedustaja Kari Kärkkäisen mukaan Varkauden kansanliikkeen sai aikaan kolme aktiivista kristillisdemokraattia. Kymen piirin kilpailua salliva ja yhteistuumainen kansanedustajakisa käy puolestaan rehdin pelin esimerkistä monelle muulle piirille.