Ihminen ei saa olla kauppatavaraa

09.02.2012

Marjo Loponen

Ihmiskaupan uhriksi joutuu YK:n arvion mukaan vuosittain 700000–2000000 ihmistä. Naisia, lapsia ja miehiä painostetaan, ryöstetään ja houkutellaan perusteettomin lupauksin pakkotyöhön epäinhimillisiin olosuhteisiin yleensä varakkaisiin länsimaihin.

Ihmiskauppaan liittyy myös kaupankäynti elimillä ja kudoksilla. Valtaosa eli noin 80 prosenttia ihmiskaupasta tähtää naisten ja tyttöjen seksuaaliseen hyväksikäyttöön prostituutiossa. Noin puolet uhreista on lapsia.

Ihmiskauppa on yksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista maailmanlaajuisesti.

Suomi on perinteisesti nähty ihmiskaupan kauttakulkumaana, mutta Suomi on yhä enenevässä määrin myös ihmiskaupan kohdemaa. Ihmiskauppaa on tavattu Suomessa prostituution ja työelämän piirissä, mutta ihmiskauppaa esiintyy todennäköisesti myös esimerkiksi pakkoavioliittojen ja kerjäämisen taustalla.

Maassamme ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on haaste. Uhreja on Suomessa tunnistettu vasta muutamia kymmeniä. Tutkittuja, syytettyjä tai tuomittuja tapauksia ei juuri ole. Osa tästä problematiikasta liittyy myös puutteelliseen lainsäädäntöön.

Sisäasiainministeriö asetti työryhmän valmistelemaan uutta ihmiskauppalakia. Työryhmän tavoitteena on luoda maahamme ehdotukset ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän tarkemmaksi säätelyksi.

Hankkeessa laaditaan ehdotukset myös ihmiskaupan uhrien tunnistamista koskevasta säätelystä ja ihmiskauppatapauksiin liittyvien tietojen välittämisestä viranomaisten kesken sekä viranomaisten ja muiden auttamistyöhön osallistuvien toimijoiden välillä. On tärkeää, että lainsäädäntömme on sillä tasolla, ettei ihminen voi olla kauppatavaraa.

Ihmisarvo on aina markkina-arvoa tärkeämpää.

Sisäministerin erityisavustaja