Blomqvist-Lyytikäinen on myös KD-väelle tuttu, sillä hän vaikuttaa Kymenlaakson hyvinvointialueella. Vuoden 2021 aluevaaleissa hänet valittiin ensikertalaisena aluevaltuustoon. Seuraavissa vaaleissa hän jäi varasijalle, mutta kasvatti äänimääräänsä. Kouvolaan ”eksynyt” suomenruotsalainen nuorisopsykiatri päätyi KD:n toimintaan naapurustossa asuvan KD:n entisen kansanedustajan (kansanedustajana vuosina 2007-15) Sari Palmin vaikutuksesta.
– Sari Palm oli tekemässä ensimmäistä vaalikampanjaansa eduskuntaan ja liityin silloin jäseneksi ja olin myös mukana Sarin kampanjoissa.
Varsinainen sysäys on kuitenkin ollut oma aikuinen tytär, Annika Lyytikäinen, joka on KD Svenskan puheenjohtaja ja toimi ministeri Mika Poutalan erityisavustajana kevääseen asti.
– Annika kun ei paljon muusta kuin KD-politiikasta puhukaan, niin eihän siinä voinut muuta kuin aktivoitua itsekin.
Blomqvist-Lyytikäinen on kokenut nuorisopsykiatri, joka on pitkään toiminut alan johtotehtävissä. Hänellä on myös oma vastaanotto Kouvolassa. Hän, jos joku tietää, mikä ihmisten mielenterveyttä haastaa tänä päivänä.
Blomqvist-Lyytikäinen kertoo olevansa huolissaan jo lapsista, joiden elämästä kännyköillä ja peleissä vietetty ruutuaika vie usein ison siivun. Jatkuvasta kännyköillä olemisesta on jo olemassa tutkittua tietoa.
– Lapsen puheen kehitys on viivästynyt viime vuosina. Lapset eivät opi puhumaan, kun heille ei puhuta eli vanhemmatkin ovat kännyköillään. Pitääkö puhelin todella olla ruokapöydässäkin?
Paitsi, että vuorovaikutus on vähentynyt, niin samalla kuihtuvat taidot, joilla pitäisi selviytyä ulkomaailman sosiaalisista vaatimuksista esimerkiksi ahdistumatta ja masentumatta.
Mutta milloin psykiatrin mielestä pitäisi hakeutua avun piirin, jos masentaa, ahdistaa tai arjesta selviytyminen on kivuliasta?
– Silloin, kun oireilu alkaa haittaamaan omaa arkea. Kun huomaat, että on vaikea jaksaa nousta aamulla kouluun tai lähteä töihin etkä palaudu kunnolla.
Blomqvist-Lyytikäisen mukaan hyvä mittari on esimerkiksi se, että ei palaudu vapaiden kuten viikonlopun aikana.
– Mikäli sunnuntai-iltana tuntuu yhtä raskaalta kuin perjantai-iltaisin, vaikka on ollut vapaita välissä, on syytä lähteä selvittämään asiaa.
– Olen oppinut hyvin paljon sellaista, mitä en mistään kirjoista lukemalla ikinä olisi voinut tietää.
Blomqvist-Lyytikäinen on kertonut avoimesti myös omasta toipumismatkastaan. Siksi hän antoi tarinansa kirjan aiheeksi.
– Halusin rohkaista ihmisiä, alkaen alan ammattilaisista. Terveydenhuoltoalalla ja sosiaalipuolella työskenteleville voi olla häpeällistä hakea itse ammattiapua. Itsellenikin kynnys oli erittäin korkea.
Samalla hän halusi kertoa, että vaikeistakin traumoista kuten hänen tapauksessaan insestistä, voi toipua.
Blomqvist-Lyytikäisen slogan on pitkään kuulunut: Toivotonta tapausta ei ole.
Psykiatri on päivittänyt osaamistaan jatkuvasti, viimeisimpänä on lasten ja nuorten traumapsykoterapeutin tutkinto. Sen Blomqvist-Lyytikäinen sai ensimmäisten joukossa tänä keväänä.
Hän kertoo halunneensa juuri tämän lisäkoulutuksen, koska tietää sen tepsivän.
– Halusin päästä auttamaan tällä lapsia ja nuoria. Ettei muille kävisi niin kuin minulle, että vasta neljäkymppisenä lähdet hakemaan apua. Silloin terapian tarve ja kesto on kasvaneet moninkertaiseksi.
– Jos kymmenvuotias, joka on kokenut samoja ja saa hoidon, niin hänelle voi riittää vuoden terapia. Kaksikymppiselle voi riittää 3 vuoden terapia, kun taas nelikymppinen voi tarvita 10 vuotta, Blomqvist-Lyytikäinen kuvaa asioiden kumuloitumista ajan saatossa.
Hänen mukaansa järkevintä olisikin, että todella satsattaisiin lapsiin ja nuoriin, jotka toipuvat paljon nopeammin ja paremmin.
– Heillä psyykkinen oire ei ole vielä rakenteissa, koska he kehittyvät ja ja muokkautuvat koko ajan.
Traumapsykoterapia on puolestaan Blomqvist-Lyytikäisen oman kokemuksen perusteella voinut palauttaa myös työkyvyn vaikeidenkin oireiden jälkeen.
– Se on toimiva ja tehokas hoitomuoto ja sellaisena hyvin lähellä omaa sydäntäni.
Toisaalta oman trauman työstäminen on muuttanut Blomqvist-Lyytikäistä auttajana muutenkin.
– Ymmärrän, miltä tuntuu istua toisella puolella pöytää, potilaan asemassa. Ja nykyään, kun sanon ymmärtäväni, miltä joku asia tuntuu, niin se tarkoittaa, että oikeasti ymmärrän. Se on kokemustietoa, ei sananhelinää.
– Olen oppinut hyvin paljon sellaista, mitä en mistään kirjoista lukemalla ikinä olisi voinut tietää.
Kuuntele Mikaela Blomqvist-Lyytikäisen koko haastattelu KD-Kompassi-ohjelmassa Radio Deillä la 6.6. klo 12.50 alkaen.