Helsingin Narinkkatorilla järjestettiin keskiviikkona 7. lokakuuta 2026 Israelia tukeva mielenilmaus. Israel-ystävyystoimikunta koordinoi tapahtumasarjan eri puolille Suomea. Mielenilmauksissa osoitettiin tukea Israelille ja muistettiin Hamasin kolmen vuoden takaista hyökkäystä.
KD-eduskuntaryhmän sekä eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja Peter Östman muistutti, että mielenilmauksessa halutaan muistaa yhtä Israelin valtion historian synkimmistä päivistä.
– Me voimme muistaa, mutta muistaminen ei tarkoita vain katsetta menneisyyteen. Se esittää meille myös kysymyksen tästä päivästä: mitä me teemme sillä, mitä muistamme?
Östman toi kuulijoiden eteen heidät, joiden elämä riistettiin väkivallan ja vihan seurauksena. Hamasin terrori-isku oli pahin joukkomurha holokaustin jälkeen. Iskussa surmattiin hyökkäyspäivänä 1 200 ihmistä, suurin osa siviilejä. Osa oli perheitä kodeissaan kibbutseilla, osa nuoria musiikkifestivaaleilla ja osa ulkomaalaisia. Hyökkäykseen liittyi julmuutta ja seksuaalista väkivaltaa. Lisäksi Hamas ja muut aseelliset ryhmä ottivat mukaansa 250 panttivankia, joiden joukossa oli niin lapsia, naisia, sotilaita kuin vanhuksiakin.
Hamasin terrori-iskussa 7. lokakuuta 2023 surmattiin hyökkäyspäivänä 1 200 ihmistä, suurin osa siviilejä. Osa oli perheitä kodeissaan kibbutseilla, osa nuoria musiikkifestivaaleilla ja osa ulkomaalaisia. Hyökkäykseen liittyi julmuutta ja seksuaalista väkivaltaa. Panttivankeja vietiin 250, joukossa niin lapsia, naisia, sotilaita kuin vanhuksiakin.
– Muistamme perheet, jotka hajotettiin. Muistamme unelmat, jotka jäivät toteutumatta.
Östman totesi, että muistaminen on enemmän kuin historian kertomista.
– Muistaminen on vastuun kantamista siitä, ettei historia toistu. Siksi meidän on puhuttava menneisyydestä myös silloin, kun se on vaikeaa.
Hän muistutti Israelin kansan historian sisältävän vainoa, karkotuksia ja kärsimystä.
– Sukupolvi toisensa jälkeen on kantanut muiston mukanaan, ei taakkana vaan vastuuna. Lokakuun seitsemännen päivän terrori-isku ja sitä seuranneet tapahtumat ovat jättäneet syviä haavoja. Ne ovat samalla pakottaneet meidät kysymään, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa.
Östman nosti puheessaan esiin myös kansainvälisten järjestöjen roolin.
– Moni Israelin ystävä kokee, että Yhdistyneiden kansakuntien suhtautumisessa Israeliin on nähtävissä epätasapainoa. Samaan aikaan, kun maailmassa tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia lukuisissa maissa, Israeliin kohdistuu usein poikkeuksellisen suuri määrä kansainvälistä huomiota ja päätöslauselmia.
– Tämän vuoksi monet israelilaiset kokevat, että heidän maataan arvioidaan eri mittapuulla kuin muita valtioita.
Östman painottaa, että on tärkeää kuunnella tätä kokemusta.
– Olipa tästä sitten mitä mieltä tahansa. Kansainvälisen järjestelmän uskottavuus perustuu siihen, että samoja sääntöjä sovelletaan kaikkiin samalla tavalla. Jos syntyy vaikutelma kaksoisstandardeista, luottamus kansainvälisiin instituutioihin heikkenee.
Hän kehotti keskustelemaan avoimesti myös median roolista. Vapaa media on demokratian peruspilari.
– Mutta vapaa media ei tarkoita sitä, että media olisi erehtymätön tai puolueeton, Östman huomautti.
Monet eurooppalaiset ovat saaneet käsityksensä Lähi-idän tapahtumista uutisotsikoiden kautta. Usein uutisointi keskittyy sotatoimien seurauksiin, mikä on luonnollista ja tärkeää.
– Silti usein tuntuu siltä, että konfliktin taustat, terrorismin uhka, panttivankien kohtalot ja israelilaisten kokema jatkuva turvallisuuspaine jäävät liian vähälle huomiolle.
Tasapuolinen uutisointi ei Östmanin mukaan tarkoita sitä, että kaikkien osapuolten teot olisivat samanarvoisia.
– Se tarkoittaa sitä, että myös koko tapahtumaketju kerrotaan. Se tarkoittaa sitä, että nähdään sekä israelilaisten että muiden alueen ihmisten kärsimys. Totuus harvoin mahtuu yhteen otsikkoon.
Östman toteaa, että muodosta riippumatta antisemitismi perustuu aina samaan ajatukseen: siihen, että juutalaisia ei nähdä yksilöinä vaan kollektiivina.
– Historia on osoittanut yhä uudelleen, mihin tällainen ajattelu voi johtaa. Emme saa hyväksyä sitä, että kenenkään täytyy piilottaa identiteettinsä tunteakseen olonsa turvalliseksi.
– Vastuu ei kuulu vain juutalaiselle yhteisölle. Se kuuluu meille kaikille.
– Tiedämme myös, että terrorismin tarkoitus ei ole ainoastaan tappaa. Sen tarkoitus on levittää pelkoa. Sen tarkoitus on saada ihmiset vaikenemaan, vetäytymään ja epäilemään paikkaansa yhteiskunnassa.
Terrorismin tarkoitus ei ole ainoastaan tappaa. Sen tarkoitus on levittää pelkoa. Sen tarkoitus on saada ihmiset vaikenemaan, vetäytymään ja epäilemään paikkaansa yhteiskunnassa.
– Tänään kunnioitamme niiden muistoa, jotka eivät enää ole keskuudessamme, mutta tehtävämme ei saa päättyä tähän tilaisuuteen. Muiston on kuljettava mukanamme arjessa, Östman kannusti.
– Jos todella haluamme kunnioittaa uhreja, meidän on puolustettava eläviä. Emme voi palauttaa menetettyjä ihmishenkiä. Emme voi poistaa niiden perheiden surua, jotka menettivät rakkaansa. Emme voi pyyhkiä pois niitä traumoja, joita lukemattomat ihmiset joutuvat kantamaan mukanaan loppuelämänsä.
– Mutta voimme tehdä jotain muuta. Voimme muistaa. Voimme osoittaa solidaarisuutta ja puolustaa ihmisarvoa. Voimme vastustaa terrorismia ja torjua antisemitismiä. Ja voimme kertoa Israelin kansalle, että se ei ole yksin.
Östman muistutti puheensa lopuyksi, ettei ystävyyttä mitata silloin, kun kaikki on hyvin.
– Ystävyys mitataan silloin, kun ystävä kohtaa vaikeuksia. Siksi olemme täällä tänään – muistamassa ja kunnioittamassa. Sekä osoittamassa, ettemme ole unohtaneet.
