Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, ministeri Sari Essayah pitää Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n esitystä soten rahoitusmallin uudistamisesta oikeasuuntaisena, mutta vielä riittämättömänä.
Essayah’n mukaan diagnooseihin perustuva tarveperusteinen malli ei huomioi alueiden välisiä eroja, eikä myöskään kannusta ennaltaehkäisyyn ja terveydenedistämiseen. Kristillisdemokraatit haluaa uudistaa hyvinvointialueiden rahoitusmallin perusteellisesti. Nykyisestä kuntien historiallisiin sote-menoihin sidotusta siirtymätasausjärjestelmästä luovuttaisiin.
– Myös diagnooseihin perustuva tarveperustainen rahoitus korvattaisiin väestön ikärakenteeseen ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvalla mallilla. Tällaisia tekijöitä olisivat esimerkiksi väestön ikä, tulotaso ja työttömyys. Samansuuntaista uudistusta on esittänyt myös talouspolitiikan arviointineuvosto, Essayah sanoo.
Nyt palvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja, eikä kansalainen aina tiedä, mitä hänellä on oikeus odottaa.
Nykyinen diagnoosipohjainen malli kannustaa hänen mukaansa diagnoosien kirjaamiseen rahoituksen varmistamiseksi, mutta ei riittävästi sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Kristillisdemokraatit luopuisi myös rahoitusmallin erillisestä, nykyisin 13 prosentin suuruisesta asukasperusteisesta osuudesta. Essayahin mukaan nykyinen järjestelmä suosii suuria ja kasvavia alueita, vaikka väestön ikääntyminen voi lisätä palvelutarvetta erityisesti muuttotappioalueilla.
– Kun nuoremmat muuttavat kasvukeskuksiin, jäljelle jäävä väestö on usein ikääntyneempää ja tarvitsee enemmän sote-palveluja. Ei ole oikeudenmukaista, että rahoitus heikkenee samaan aikaan, kun palvelutarve asukasta kohden kasvaa.
KD:n esittämässä mallissa noin 90 prosenttia sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta määräytyisi väestötekijöihin perustuvan palvelutarpeen mukaan. Lisäksi vahvistettaisiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kannustavaa HYTE-kerrointa. Nykyiset olosuhdetekijät säilytettäisiin pääosin, mutta vieraskielisyyteen perustuvasta erillisestä rahoitustekijästä luovuttaisiin. Sen nykyinen osuus on noin kaksi prosenttia eli yli 500 miljoonaa euroa.
– Meidän on määriteltävä selkeästi, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä hoidot jokaiselle suomalaiselle taataan julkisella rahoituksella. Nyt palvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja, eikä kansalainen aina tiedä, mitä hänellä on oikeus odottaa.
Essayah’n mukaan uudistusten tavoitteena on yhdistää taloudellinen kestävyys, ennaltaehkäisy ja yhdenvertaiset palvelut.
– Hyvinvointialueiden rahoituksen on kannustettava hoitamaan ihmisiä ajoissa ja turvaamaan palvelut myös siellä, missä väestö vähenee ja ikääntyy. Kyse ei ole vain rahasta, vaan siitä, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon asuinpaikastaan riippumatta, Essayah linjaa.