Hän esitteli lähetekeskustelussa 11.3. hallituksen eduskunnalle antamaa maaseutupoliittista selontekoa. Selonteko korostaa maaseudun ja kaupunkien välistä vahvaa yhteyttä muun muassa ruoantuotannossa, energiassa, luonnonvaroissa, taloudessa ja vapaa-ajan asumisessa.
– Elävät ja kestävästi elinvoimaiset maaseutualueet, kestävä ruokajärjestelmä ja kannattava maatalous luovat symbioosin. Ilman yhtä ei ole toista. Maaseutumaisten alueiden erityispiirteet ja -kysymykset ovat koko Suomen asia, Essayah sanoo.
Väestökehitys keskeinen haaste maaseudulla
Väestökehitys on yksi maaseudun keskeisimmistä tulevaisuuden haasteista. Nykyisen kehityksen jatkuessa työikäisten määrä voi vähentyä maaseutualueilla yli 135 000 henkilöllä seuraavan vuosikymmenen aikana.
Maaseudun elinvoima vaikuttaa suoraan muun muassa maatalouden, ruoka-alan ja biotalouden tulevaisuuteen sekä yritysten omistajanvaihdoksiin. Keskeisiä tekijöitä ovat palveluiden saavutettavuus, koulutusmahdollisuudet ja nopeat tietoliikenneyhteydet.
– Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen bio- ja kiertotalouden tavoitteiden mukaisesti edellyttää uusia arvoketjuja, uutta osaamista ja uusia yrityksiä sekä onnistuneita omistajavaihdoksia. Kaikki tämä edellyttää, että maaseutualueilla on hyvät asumisen ja elämisen edellytykset, Essayah totesi.
Maaseutu keskeinen osa huoltovarmuutta ja vihreää siirtymää
Selonteossa korostetaan maaseudun merkitystä myös kokonaisturvallisuuden, huoltovarmuuden ja puhtaan siirtymän näkökulmasta. Tuuli- ja aurinkovoima, biokaasu sekä mineraaliketjut sijoittuvat pääosin maaseutualueille.
Digitaalisessa saavutettavuudessa on haasteita. Huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus on maaseudulla selvästi heikompaa kuin kaupungeissa, mikä rajoittaa yritystoimintaa, etätyötä ja palveluiden käyttöä.
Toimeenpano jatkuu eduskuntakäsittelyn jälkeen
Hallitus linjaa maaseudun kehittämisen suuntaa vuoteen 2040 saakka. Tavoitteena on vahvistaa maaseudun elinvoimaa, huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta sekä uudistaa maaseutupolitiikkaa poikkihallinnollisesti. Selonteossa esitetään viisi poikkihallinnollista tavoitetta ja 23 suositusta, joiden avulla vahvistetaan muun muassa maaseudun saavutettavuutta, yritystoimintaa, osaamista ja palveluiden toimivuutta.
Selonteko on valmisteltu laajassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Valmisteluun osallistui yli 2 400 toimijaa eri puolilta Suomea.
Eduskuntakäsittelyn jälkeen laaditaan poikkihallinnollinen toimeenpanosuunnitelma, jonka tavoitteena on vahvistaa maaseudun elinvoimaa, yritystoiminnan edellytyksiä ja palveluiden saavutettavuutta koko maassa.
*** Maaseutupoliittisen selonteon VNS 12/2025 lähetekeskustelu
Maa- ja metsätalousministerin esittelypuheenvuoro 11.3.2026:
Arvoisa puhemies, maaseutupoliittisen selonteon ydin on yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: tavoitteena on uudistaa maaseutujemme elinvoimaa pitkäjänteisesti niin, että Suomen toimintakyky ja kokonaisturvallisuus voimistuvat.
Kuten hallitusohjelmassa todetaan, Suomi elää maaseudusta ja metsistä. ”Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu muuttuneessa turvallisuusympäristössä entisestään.”
Kansallisesti on merkitystä sillä, miten maaseutu toimii. Selonteon tavoitteena on, että maaseudun ja saariston monipuolisia mahdollisuuksia opitaan näkemään, huomioimaan ja hyödyntämään täysimääräisesti politiikan suunnittelussa ja hallinnollisessa valmistelussa ja seurannassa. Siksi selonteko on poikkihallinnollinen – eri hallinnonalat yhteen kokoava.
Se toimii hallituksen strategisen päätöksenteon tukena ja edistää hallitusohjelman linjaa vahvistaa huoltovarmuutta, torjua alueiden eriarvoistumista, vauhdittaa pk‑yritysten kasvua ja TKI‑panostuksia sekä hyödyntää data‑ ja digitaalisia ratkaisuja.
Selonteko täydentää maaseututiedolla useita kansallisia strategioita ja antaa EU‑vaikuttamiselle maaseututietoon perustuvan selkänojan. Se toimii erinomaisena lähtökohtana ajatellen seuraavaa EU:n rahoituskauden kansallista valmistelua sekä luo kontekstin ja alustan Kansallisessa ruokastrategiassa 2040 visioidulle Onnellisen ruuan maalle.
Maaseutupoliittisessa selonteossa esitetään vuoteen 2040 ulottuva maaseutuvisio ja viisi siihen suuntaavaa poikkihallinnollista tavoitetta ja 23 suositusta. Selonteko on valmisteltu sidosryhmiä laajasti osallistaen ja kansalaisia kuunnellen.
95 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua. Alueilla asuu vakituisesti yli neljännes väestöstä ja osa-aikaisesti yli puolet. Yrityksistä 40 prosenttia sijaitsee maaseudulla, tähän lukuun lasketaan mukaan maatilayritykset.
Liki jokaisessa suomalaisessa kunnassa ja suuremmassakin kaupungissa on maaseutua tai saaristoa. Olemme EU:n mittakaavassa poikkeuksellisen maaseutumainen maa, jonka erilaiset alueet kytkeytyvät monivivahteisesti laajempiin verkostoihin ja arvoketjuihin.
Maaseudun ja kaupungin symbioosi näkyy ruoassa, talousvedessä, energiassa, rakentamisessa, harrastuksissa, matkailussa, taloudessa ja omistajuudessa – kuten esimerkiksi siinä, että useammalla meistä suomalaisista on maaseudulla tai saaristossa vapaa-ajan asunto, oma mökki, missä vietämme yli neljäsosan vuodesta.
Käsillä oleva selonteko antaa ajantasaisen ja tietoon pohjautuvan tilannekuvan maamme maaseutumaisista alueista. Se kertoo, miten maaseutumme toimii – ja antaa kontekstia kansallisten tavoitteiden saavuttamisen edellytyksille.
Maaseutumme keskeisimpiin muutostekijöihin kuuluu väestönkehitys. Se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan tulevina vuosikymmeninä tavoitteisiin, joiden toteuttaminen konkretisoituu arjen, työn ja yrittäjyyden pinnassa. Yleisellä tasolla puhumme esimerkiksi huoltovarmuudesta, biotaloudesta tai luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta.
Tavoitteiden toteutuminen riippuu siitä, onko meillä nyt ja tulevaisuudessa maaseuduilla osaavia ja toimintakykyisiä ihmisiä, aktiivisia yhteisöjä tai kehittyviä elinkeinoja. Selonteko muistuttaa meitä siitä, että maaseudun elinvoima on keskeisin kysymys, kun nuoret pohtivat esimerkiksi ruoka-alan ja maatalousalan tulevaisuutta. Omistaja- ja sukupolvenvaihdosten onnistumiseen vaikuttavat muun muassa varhaiskasvatus-, peruskoulu- ja koulutuspalveluiden saavutettavuus sekä huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus.
Selonteko kuvaa yhteiskuntaamme keskeisesti vaikuttavan kolmoiskriisin maaseudun näkökulmasta: ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen vaikutuksia. Kolmoiskriisi vaikuttaa eri tavalla erilaisilla alueilla. Varautuminen ja riskienhallinta edellyttävät paikallislähtöistä toimintaa, joka edellyttää osaamista, paikallisia toimijoita ja paikallistason tuntemusta ja tietämystä.
Selonteko sanoittaa maaseuduksi kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmaa – mitä tarkoittaa Suomelle, jos maaseutumme väestökehitys jatkaa toteutuneen kaltaisena.
Elävät ja kestävästi elinvoimaiset maaseutualueet, kestävä ruokajärjestelmä ja kannattava maatalous luovat symbioosin. Ilman yhtä ei ole toista. Maaseutumaisten alueiden erityispiirteet ja -kysymykset ovat koko Suomen asia.
Mikäli nykyinen väestökehitys jatkuu, voi työikäisten määrä vähentyä maaseuduilla yli 135 000:lla tulevan vuosikymmenen aikana. Huoltosuhde kiristyy etenkin ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Harvaan asutulla maaseudulla elämme jo monin paikoin ikääntyvän väestön aikaa. Samalla merkittävä määrä suomalaisista haluaisi asua maaseutumaisemmassa ympäristössä, nuoret myös harvaan asutuilla alueilla. Nämä ovat luonnonvaratiheimpiä alueita Suomessa. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen bio- ja kiertotalouden tavoitteiden ja strategioiden mukaisesti edellyttää uusia arvoketjuja, uutta osaamista ja uusia yrityksiä ja onnistuneita omistajavaihdoksia näillä alueilla. Ja kaikki tämä edellyttää, että alueilla on hyviä asumisen ja elämisen edellytyksiä.
Monella maaseutualueella, erityisesti maakuntien hallinnollisilla raja-alueilla, työpaikat seuraavat väestöä – ei toisin päin, kuten olemme tottuneet kuulemaan. Maaseuduilla ihmiset luovat työpaikkansa ja kehittävät yritystoimintaa. Yrittäjyys on suhteellisesti yleisempää, monialaista ja moninkertaista ja yritykset ovat osoitetusti muutosjoustavia. Haasteina ovat rahoituksen saatavuus, TKI-panosten ja julkisten hankintojen alhainen kohdentuminen maaseutualueille.
Maaseuduilla on sopeuduttu harvaan ja harvenevaan palveluverkkoon ja siihen, että hoidetaan asiat itse yhteisölähtöisesti. Ja edelleen koulu-, sote‑, kulttuuri‑ ja välttämättömyyspalvelut, kuten päivittäistavarakauppa-, posti-, pankki- ja apteekkipalvelut, harvenevat. Kulkemisen ja digitaalisen asioinnin reunaehdot ovat toiset kuin kaupungeissa. Sillä on väliä, millä tavalla muutoksissa osataan osallistaa ja kuunnella maaseudun ja saariston ihmisten, yhteisöjen ja yrittäjien ääniä. Miten muutoksia hoidetaan, näkyy ihmisten luottamuksessa ja osallisuudessa. Selonteko kuvaa näitä eri yhteyksiä ja kokonaisuuksia.
Tuuli‑ ja aurinkovoima, biokaasu sekä mineraaliketjut sijoittuvat suurelta osin maaseudulle ja konkretisoituvat maaseuduilla maankäytössä. Oikeudenmukaisuus, paikallinen osallistuminen ja hyötyjen jakautuminen ratkaisevat puhtaan siirtymän hyväksyttävyyden.
Digitaalisen siirtymän osalta on todettava, että vaikka 5G-verkko kattaa nimellisesti valtaosan kotitalouksista, todelliset yhteysnopeudet ja kiinteän laajakaistan saatavuus jäävät maaseuduilla heikoiksi. Kymmeniä tuhansia kotitalouksia on nopeiden mobiiliyhteyksien ulkopuolella. Huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuus on maaseuduilla merkittävästi heikompaa kuin kaupunkialueilla. Tämä rajoittaa yritystoimintaa, etätyötä ja julkisiin palveluihin pääsyä.
Ärade talman,
Det civila samhället är en viktig del av vardagen på landsbygden och i skärgården. Värdet av frivilligarbete uppgår till flera miljarder euro per år, och dess betydelse syns i allt från räddningsväsendet till privata vägar och fiberoptiska nät. Civilsamhällets verksamhet sträcker sig överallt där det inte finns verksamhet på marknadsvillkor eller den offentliga sektorns närvaro. Det här är något som direkt påverkar den övergripande säkerheten och försörjningsberedskapen.
Inflyttningen i glest befolkade områden och i skärgården av deltidsbosatta personer och personer som bor på flera platser, ökar efterfrågan och kräver ny planering av infrastruktur och tjänster, till exempel social- och hälsovårdstjänster. Att människor bor på flera platser erbjuder också möjligheter att främja livskraften, och därför är det viktigt att vi också gör befolkningen som bor på flera orter till en synlig del av planeringen, genomförandet och uppföljningen.
Maaseudun ilmiöt kytkeytyvät suoraan koko kansantalouteen, huoltovarmuuteen, puhtaaseen siirtymään, hyvinvointiin, alueelliseen tasa-arvoon ja yhteiskunnalliseen luottamukseen. Kun maaseutu toimii, koko Suomi toimii.
Selonteon eduskuntakäsittelyn jälkeen laaditaan poikkihallinnollinen toimeenpanosuunnitelma. Selonteko nostaa keskeisimmiksi tavoitteiksi ja suosituksiksi seuraavat:
– Ajantasaistetaan digitaalista ja fyysistä saavutettavuutta
– Vahvistetaan talouden uudistamista tukevia rakenteita – esimerkiksi edistämällä pk‑yritysten kasvua ja omistajanvaihdoksia sekä kohdentamalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa myös maaseudulle
– Voimistetaan toimintaedellytyksiä, hyvinvointia, luottamusta ja tulevaisuususkoa
– Lisätään, kootaan ja hyödynnetään yhteiskunnallista maaseututietoa
– Terävöitetään ja vahvistetaan maaseutupoliittista suunnittelujärjestelmää muun muassa juurruttamalla maaseutuvaikutusten arviointi kaikkeen valmisteluun.
Valmistelu on ollut laajasti osallistavaa ja poikkihallinnollista: siihen on osallistunut yhteensä yli 2 400 tahoa. Selontekoluonnos oli lausuntokierroksella kesä-elokuussa 2025. Lausunnot käytiin huolella läpi, ja luonnosta muokattiin. Käsillä olevassa selonteossa kuuluu siis vahvasti lukuisten maaseudun asukkaiden, yhteisöjen, yritysten ja sidosryhmien ääni tutkimustietoon perustuvan faktan rinnalla.
Se, miten maaseutumme toimii ajatellen väestökehitystä, peruspalveluita ja asumisen edellytyksiä, infrastruktuurin toimivuutta, osaamisen kasvattamista ja elinkeinotoiminnan kehittämisen ja talouden rakenteiden uudistamisen edellytyksiä, vaikuttaa kansallisesti kaikkeen maaseuduilla tapahtuvaan ja konkretisoituvaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Maaseutupoliittinen selonteko nostaakin maaseutumaistemme alueiden ihmisten, yhteisöjen ja yritysten merkitystä ja heidän edellytyksiään toimia osana yhteiskuntaamme. Me tarvitsemme Suomessa entistä vahvempaa poikkihallinnollista dialogia, yhteissuunnittelua ja -toimintaa sekä seurantaa ja maaseutuvaikutusten arviointia – jotta voimme vahvistaa myös maaseutujemme elinvoimaa.
Arvoisa puhemies, alueellisen ja paikallisen maaseudun kehittämisen rahoitukseen kohdistui hallitusohjelmasäästö, joka toteutettiin aitona säästönä. Sen haitta toiminnalle onnistuttiin kuitenkin minimoimaan ja varmistamaan EU-rahoituksen saanti uudelleenbudjetoimalla siirtymäkauden määrärahoja sekä tekemällä momenttien välisiä määrärahasiirtoja kehyskaudella vuosien 2021–2027 kansallisen kokonaisrahoituksen rajoissa. CAP-suunnitelman toteutus on jatkunut suunnitellun mukaisesti.
Tämä selonteko muistuttaa meitä siitä, että maaseutu ei ole vain menneen ajan perintö, vaan tämän päivän ja huomisen ratkaisujen paikka ja alue. Siksi politiikan, rahoituksen ja tiedolla johtamisen on kohdattava maaseutujen todellisuus, ja tehtävä se yli hallinnonalojen ja vaalikausien. Näin voimme vahvistaa koko Suomen kestävyyttä, kokonaisturvallisuutta ja mahdollisuuksia.