Esko Repo muistaa isänsä kertoneen elämästään ja vankeudesta, kun oli vieraita tai sukulaisia.
– Joskus makasimme lattialla kuuntelemassa pikkuveljien kanssa. En silti ajatellut lapsuuteni olevan kuin normaali. Isä teki ahkerasti työtä ja oli avulias naapureille ja sukulaisille.
Isän kertomukset vankeudesta ovat vaikuttaneet Eskon persoonaan.
– Ne ovat merkinneet myös luottamusta Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa. Jos Jumala auttoi isää, miksi ei minuakin. Isä sai kokea johdatusta jo nuoruudesta lähtien. Hän valitsi suutarin ammatin, vaikka kertoi ajatelleensa vain, että ’jottaiha se miunkii o tehtävä’. Jumala valmisti häntä kauan ennen sotaa. Suutarintaidosta tuli hänen henkivakuutuksensa vankeudessa.
– Eräs tuttu lääkäri totesi isän punataudin olleen niin paha, että selviäminen elossa vankileiriolosuhteissa oli suuri ihme. Sain itselleni päätelmän, että olen kaksinkertainen ihme. Psalmi sanoo, että ’olen ihme, suuri ihme’. Se, että synnyin sotavanki Eino Revon pojaksi, on toinen ihme.
– En vieläkään voi liikuttumatta muistella kahden sotavangin tapaamista 1980-luvun lopulla. Olin vierailulla vanhempieni luona Parikkalassa. Pihaan ajoi auto. Viipurissa 1923 syntynyt Reino Joukamo oli tullut tapaamaan isää.
Raumalla asuva arkkitehti Joukamo oli sotavankien laajassa terveystarkastuksessa Punkaharjulla kuullut tietoja vankeudessa kohtaamastaan Eino Revosta.
– Kun kaksi entistä sotavankia tapasi, totesi Joukamo pihassa isälle: ’Sinä olit se, jonka ansiosta kestin vankeusajan.’
– Joukamon arvostus isää kohtaan näkyi myös siinä, että hän tuli 1990 isän hautajaisiin ja piti muistopuheen. Siinä hän ensimmäisen kerran julkisesti kertoi olleensa sotavanki.
Lue lisää sotavanki Eino Revon tarinasta:
Talossa, jonka rakensi Eino – Taustalla uskomaton selviytyminen vankileireiltä – Sotaveteraanin, sotavangin ja evakon Eino Revon elämänkudokseen solmiutuu monta ihmettä ja Jumalan kädenjälki
Einon elämäkerran kirjoittaja Riitta-Liisa Repon haastattelu: ”Kaipasin hyvää aihetta ja löysin sen harvinaisen läheltä”
