Lähetekeskustelu täysistunnossa 29.9.2016 KAA 3/2016 vp kansalaisaloite äitiyslain muuttamisesta

Sari Essayah:
Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite haluaa tuoda suomalaiseen lainsäädäntöön uudenlaisen tavan määritellä äitiys tunnustamalla se silloin, kun naispari on hankkinut lapsen hedelmöityshoitojen avulla. Äitiyslain muutoksen lisäksi esitetään hedelmöityshoitolakia muutettavaksi siten, että naisparien on mahdollista saada hedelmöityshoitoja yhdessä. Naispareille annettavat hedelmöityshoidot saatettaisiin näin terveydenhuollon piiriin. On hyvä huomata, että nämä esitykset menevät huomattavan paljon pidemmälle kuin niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolaki.

Kristillisdemokraatit eivät aikoinaan kannattaneet hedelmöityshoitolain muutosta, koska sen myötä osa lapsista menetti oikeuden isään. Nyt nämä silloin esille nostamamme ongelmat siis tunnustetaan mutta sitä yritetään korjata varsin monimutkaisella säädösvyyhdillä puuttumatta itse ydinongelmaan. Lainsäädännöllä on luotu oikeusturvaongelma, kun on ohitettu vanhemmuuden biologiset tosiasiat. Kristillisdemokraatit eivät lähtökohtaisesti ole kannattaneet sellaisia hedelmöityshoitoesityksiä, joilla suljetaan lapselta oikeus sekä isään että äitiin. Jos hedelmöityshoitolakia avataan, lapsen oikeutta isään tulisi vahvistaa. Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla lapsen oikeus vanhempiin, ei vanhempien oikeus lapseen.

Adoptiolaissa, toisin kuin tässä kansalaisaloitteessa, isyyden merkitys tunnustetaan. Adoptiolain mukaan lapsen biologisen isän henkilöllisyys tulee pyrkiä mahdollisuuksien mukaan selvittämään ja hänen isyytensä vahvistamaan ennen adoptiota. Tämä on lain perustelujen mukaan tärkeää, jotta myös isän halu ja valmiudet huolehtia lapsensa hoidosta ja kasvatuksesta tulevat arvioiduksi ennen adoptiota. Lain säännöksillä edistetään sitä, että lapsi voi myöhemmin saada tiedon biologisen isänsä henkilöllisyydestä. Isyyden merkitys tunnustetaan adoptiolaissa, vaikka kyse on silloin tilanteesta, jossa lapsi ei edes tule lähtökohtaisesti hänen kanssaan kasvamaan. Lapsen oikeus biologiseen isään on lapsen edun mukaista myös kansainvälisten sopimusten pohjalta. Yhdistyneitten kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on pääsääntöisesti oikeus tuntea vanhempansa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauskäytäntö turvaa myöskin lapsen oikeuden tuntea oman alkuperänsä.

Arvoisa puhemies! Nykylainsäädännön mukaan äitiys perustuu joko synnyttämiseen tai adoptioon. Hyvä on huomata, että vanhemmuus perheen sisäisen adoption kautta on jo nykylainsäädännöllä mahdollista. Oikeusministeriön työryhmän mietintö isyyslain uudistamisesta muutaman vuoden takaa käy läpi kansainvälistä vertailua äitiyden määritelmästä, ja näyttää siltä, että niissä muutamissa maissa — muut Pohjoismaat ja Englanti ja Wales — joissa lapsen synnyttäneen äidin naispuoliselle kumppanille vahvistetaan vanhemmuus, käytetään sanaa vanhempi — ’föräldra’ tai, kuten esimerkiksi Norjassa, ’medmor’ — mutta ei äiti-sanaa. Äidiksi tuleminen tunnustamalla sekoittaa käsitteitä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa tulee kuitenkin tehdä ero synnyttävän tai juuri synnyttäneen äidin ja tunnustamalla äidiksi tulleen välillä.

Aloite on myöskin ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa. Aloitteen perustelujen mukaan äitiyden toteaminen ei edellyttäisi sitä, että lapsen synnyttänyt henkilö on sukupuoleltaan nainen. Äiti voi siis olla nainen, joka on vaihtanut sukupuolensa mieheksi, ja tämähän on ristiriidassa voimassa olevan translain kanssa. Tässä siis ilmeisesti ollaan ennakoimassa translakiin muutosta.

Kansalaisaloitteessa äitiyden selvittämistä myös voi vaatia se, ken katsoo olevansa lapsen äiti. Tämä on suora lainaus tämän kansalaisaloitteen tekstistä. Ja täytyy sanoa, että juridisesti voi kyllä tulla hyvin mielenkiintoisia tilanteita, jos tunnustamalla äidiksi tullut henkilö haluaa myöhemmin perua tämän tunnustuksen, tai syntyykö epäselvyyttä siitä, onko hedelmöityshoitoihin päädytty yhteisellä tahdonilmaisulla. Muun muassa tuo oikeusministeriön työryhmän mietintö nostaa tämän seikan esille, vaikka sinällänsä suhtautuu positiivisesti tähän asiaan, mutta toteaa, että tämän äitiyden tunnustamisen peruminen on todellakin ongelmallista verrattuna esimerkiksi siihen, että meillä on lainsäädännössä mahdollisuus perua isyyden tunnustaminen.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan voi vain todeta, että aiemmalla hedelmöityshoitolain muutoksella on saatu aikaan tarkoituksellista isättömyyttä, ja nyt tätä yritetään paikata äitiyden käsite perinpohjaisesti muuttamalla. Toivon, että valiokunnassa ymmärretään tämän aloitteen juridiset ja periaatteelliset ristiriidat.

Sari Tanus:
Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite — hyvä mahdollisuus kansalaisten tehdä aloitteita ja saada asioita eteenpäin. Kyseinen kansalaisaloite sisältää kuitenkin paitsi esityksen kokonaiseksi äitiyslaiksi, myös kuusi muuta lakia isoine muutoksineen. Tämä on kuin iso keräilyerä ministeriöön käyttämättä jääneistä mietinnöistä. Tällainen ei liene ollut tarkoitus, kun kansalaisaloitemahdollisuus avattiin. Seitsemän lakia, valtavan suuria asioita yhteen kansalaisaloitteeseen yhden eduskunnan napinpainalluksen taakse. Tällainen ei ole millään muotoa kannatettavaa.

Kansalaisaloitteen tekstiä lainaten: ”Ehdotuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten yhdenvertaisuutta riippumatta hänen vanhempiensa perhemuodosta lapsen syntymän hetkellä.” Kyllä, tässä olen täysin samaa mieltä. Nimenomaan aikuisilla on velvollisuus huolehtia paitsi lasten yhdenvertaisuudesta, myös lasten perusoikeuksista, ja tässä ollaan aivan ytimessä. Riippumatta ympäristöstä tai perhemuodosta kaikilla lapsilla on ja täytyy jatkossakin olla yhdenvertaiset perusoikeudet alusta liikkeelle lähtien, oikeus äitiin ja oikeus myös isään, eivätkä nämä oikeudet ja mahdollisuudet voi myöskään olla kiinni perimänsä lapsille antaneen isän mietteistä lomaketta täyttäessään tai rajoittua vain kuukauteen lapsen syntymän jälkeen, niin kuin aloitteessa esitetään. Puolet lapsesta on isältä. Niin lapsen kuin isän mahdollisuuksien ja perusoikeuksien täytyy säilyä. Lapset eivät ole aikuisten, eivät myöskään naisten toiveiden tai haaveiden pelinappuloita. Lapsilla on ihmisoikeudet, ja niitä tämä aloite ei valitettavasti kunnioita.

Äitiyslaki, aloitteen tekstiä lainaten: ”Tätä lakia sovelletaan äitiyden toteamiseen ja vahvistamiseen sekä äitiyden kumoamiseen.” Elikkä äitiyskin voitaisiin kumota. Tässä jo heti alkuun on unohtunut määritellä se tärkein eli äitiys. Mikä on äiti ja mitä on äitiys? Aloitetta lukiessa käy hyvin pian ilmi, että aloitteen takana olevat eivät ole lainkaan ymmärtäneet näitä ydinasioita tai sitten pyrkivät muuttamaan tyystin niiden merkitystä. Äiti — elämän ihme alkaa ja porautuu kohdun seinään, tulee osaksi äidin verenkiertoa, aineenvaihduntaa, liikkeitä, tuntemuksia ja tunteita. Yhteistä tiivistä vuorovaikutteista elämää yhdeksän kuukauden ajan. Se on valtava myllerrys, joissa äidin ja lapsen yhteys on jotakin aivan ainutlaatuista. Sitä voisi kuvailla hyvin pitkään, mutta vasta kun sen on itse kokenut, siitä voi jotakin ymmärtää. Tosin tässä maailmassa osa äideistä kaasuttaa raskausajan työkiireissä uraputkessa ilman, että siinä vaiheessa ymmärtää jakson ainutkertaisuutta. Kaikki äidit ovat naisia, mutta kaikki naiset eivät ole äitejä.

Äitiys, äidiksi tuleminen muuttaa naista. Valtaosalla tärkeysjärjestys muuttuu, arvot kirkastuvat, ja kun hän, joka kohdussa on ollut osa minua, syntyy, niin se vuorovaikutus, lapsen viattomuus ja pyyteetön rakkaus koskettaa äitiä usein hyvin syvältä, antaa aivan uutta merkitystä ja uutta suuntaa äidin elämälle.

Tässä tullaankin yhteen merkittävään syyhyn, miksi niidenkin kansanedustajien, jotka ovat aiemmin puoltaneet aloitetta, ei missään nimessä pitäisi hyväksyä esimerkiksi aloitteen ehdottamaa ennen lapsen syntymää tapahtuvaa toisen naisen vanhemmaksi tunnustamista. Vaikka naiset keskenään yhteisymmärryksessä ovat sopineet hedelmöityshoitoon menemisestä, ja heillä omasta mielestään on kaunis ajatus perheestä, siis kahdesta naisesta, joista toinen tulee äidiksi, ja elämä jatkuisi auvoisena, niin realiteetti on usein aivan toisenlainen.

Lapsen syntymä muuttaa perhettä, se muuttaa jokaista parisuhdetta, ja monessa parisuhteessa se on myös kriisi. Perheessä, jossa lapsen isä ja äiti ovat odottaneet yhteistä lasta, isän voi aivan erityisellä tavalla sitoa perheeseen tunne ja tietoisuus siitä, että käsillä oleva vauva on osa minua, ja myös ymmärrys siitä, että lapsi tarvitsee myös isän läheisyyttä, kosketusta ja hoivaa hyvään kasvuun ja kehitykseen. Kahden naisen yhteiselossa toiselta naiselta puuttuu niin osuus lapsen perimään kuin äitiyden muuttavan jakson läpikäyminenkin. Äidiksi tulo muuttaa äitiä, äidiksi tulo muuttaa naista, ja se vääjäämättä muuttaa myös parisuhdetta.

Julkisuudessa vähemmän puhutaan, mutta tosiasia on, että monilla lesbosuhteeseen menevillä on lapsuudessa tai nuoruudessa syvälle tunteisiin tai kehoon vaikuttavia kokemuksia, laiminlyöntejä tai hyväksikäyttöä. Lapsuuden tai nuoruuden lähi-ihmissuhteet vaikuttavat meihin jokaiseen. Mieli ei välttämättä muista, mutta keho muistaa. Parisuhde toimii monilla ainakin osin paikka-aineena, pyrkii lievittämään koettuja traumoja tai laiminlyöntejä, etsitään tasapainoa. Äitiys pehmittää naista, ja syntyvä lapsi hoitaa äitiä myös syvältä. Voi hoitaa ainakin osittain myös sisäisiä traumoja ja laiminlyöntejä, ja sen vuoksi parisuhteen toisen osapuolen merkitys voi muuttua hyvinkin paljon, varsinkin jos perustalla on alun alkaenkin ollut traumoihin tai laiminlyönteihin lievityksen etsiminen.

Lesbosuhteita hajoaa. Ei olisi kenenkään etujen mukaista, ei lapsen eikä äidiksi tulleen kumppanin, että yhteisestä sopimuksesta hedelmöityshoitoon lähtemisen perusteella tämä kumppani vahvistettaisiin toiseksi vanhemmaksi. Adoptio, myös sisäinen adoptio, toimii edelleen lapsen oikeudellista asemaa määrittelevänä varsin hyvin. Jos lapsen oikeudellista asemaa lapsen elatusvelvollisuutta ajatellen mietitään, niin siinä voisi ajatella, että yhteisestä päätöksestä hedelmöityshoitoon lähteneen naisparin toinen osapuoli yhteisestä päätöksestä ja äidin niin toivoessa merkittäisiin jo ennen syntymää toiseksi huoltajaksi, elatusvelvolliseksi.

Monet järjestöt, myös aloitteen takana olevat, ovat toistaneet, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsia ei saa laittaa eriarvoiseen asemaan hänen vanhempiinsa liittyvän syyn johdosta. Kyllä, myöskään äidin seksuaalisesta suuntautumisesta tai äidin parisuhteen muodosta riippumatta jokaisella lapsella, myös tämän lasten oikeuksien sopimuksen mukaan, on lähtökohtaisesti oikeus paitsi äitiin myös isään.

En millään muotoa voi kannattaa tätä kansalaisaloitetta enkä näe, että kukaan, joka todella kunnioittaa lasten oikeuksia ja pyrkii edistämään niin lasten kuin äitien ja isienkin oikeuksia ja pyrkii edistämään myös erilaisten perheiden hyvinvointia, voisi kannattaa tätä ehdotettua esityspakettia.

Sanottakoon, että itse olen toiminut yli 20 vuotta alalla ja kaikenlaisia nuoria tyttöjä, naisia, kaikenlaisia perhemuotoja kohdanneena pyrkinyt huolehtimaan tyttöjen ja naisten seksuaaliterveydestä, heidän hedelmällisyydestään ja pyrkinyt auttamaan lasten saamisessa heitä, niitä pariskuntia, perheitä, joilla lapsi on toiveissa, ja nähnyt monien perheiden myllerryksen, kun raskaus alkaa ja synnytys tulee, ja niin edelleen. Sanottakoon, että eilen istuin useamman tunnin 53 sivun kanssa ja levittelin niitä sohvalle, ja minun oli vaikea päästä tästä lakipakettiehdotuksesta selvyyteen. Niin paljon epäselvyyksiä, niin paljon kyseenalaistamista, niin paljon sellaista, mitä ei suomalaisessa, demokraattisen yhteiskunnan lainsäädännössä pitäisi olla. Täytyy löytyä selkeämpiä keinoja turvata kaikkien hyvinvointi ja myös oikeudet, ja niin kuin useaan kertaan olen sanonut, lasten oikeudet edellä kaikenlaisten perheiden hyvinvointia edistäen. Mutta valitettavasti tämä kansalaisaloite… Hedelmöityshoitolakiin en tässä puutu. Myöhemmin otan puheenvuoron ehkä siitä. En millään muotoa voi kannattaa tätä kansalaisaloitetta.

Lue koko keskustelu eduskunnan pöytäkirjasta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_92+2016+3.aspx