– Kuhmon kaupunginjohtajalta tuli kysely viime syksynä, sopisiko minulle, että haetaan ansiomerkkiä, Maija Inget kertoo.
– En ollut sellaista ajatellut, en koe olevani kunnian perään. Mutta äitiys on niin merkityksellinen asia, että annoin luvan.
Kun äitienpäivän juhlamatka oli edessä, aloitti Maija Inget sen käymällä Kuhmossa äitinsä haudalle.
– Vein haudalle ruusut. Äidilleni tämä olisi merkinnyt vieläkin enemmän, Inget sanoo liikuttuneena.
Äidilleni tämä ansiomerkkini olisi merkinnyt vieläkin enemmän.
– Äiti oli vahva nainen, joka kasvatti sodan jaloissa yksin lapsiaan isän ollessa pitkään sodassa, hän jatkaa.
Evakkoon joutunut äiti jatkoi elämää kolmen lapsen kanssa. Hän selvisi kotirintamalla. Kaikkiaan perheeseen tuli vielä viisi lasta lisää.
– Olen se nuorimmainen. Ikäeroa vanhimpaan sisarukseen on 20 vuotta. Sain ehkä innostuksen opettajantyöhön jo siskon ja veljen lapsia hoitaessani. Meillä oli maatalo ja keksin lasten kanssa kaikenlaista tekemistä.
– Minua on aina kiinnostanut se, miten lapsi oppii, millaisilla menetelmillä saa lapsia oppimaan ja miten lapsi leimautuu pienenä aikuiseen.
– Haaveilin myös, että pääsisin lastenkotiin töihin.
Maija Inget toimi Kuhmon kaupungilla yli 40 vuotta perhetyössä ja erityisluokanopettajana.
– Perheitten kanssa oli ihana tehdä yhdessä kasvatustyötä. Monenlaisia oppijoita oli.
Perheitten kanssa oli ihana tehdä yhdessä kasvatustyötä. Monenlaisia oppijoita oli.
Omia lapsia hänellä ja aviomiehellä on neljä ja lapsenlapsia kahdeksan, joista nuorin poika kolmen kuukauden ikäinen.
– On suuri lahja saada olla äiti ja isoäiti.
Kun Suomi meni kiinni koronapandemian alettua, alkoi Ingetin perheessä Kuhmossa kotikoulu. Lapsenlapset viettivät yli kolme kuukautta Kuhmossa. Yksi oli perusopetuksessa ja kaksi esikoulussa.
– Meitä oli kolme aikuista. Teimme työnjaon. Ukki vei hankikeleillä lapsia ulos ja hoiti liikuntatunnit. Minulle jäivät muut oppiaineet ja lasten täti opetti ranskaa.
Äitienpäivänä juhlittiin Helsingissä. Tasavallan presidentti ojensi ansiomerkin ja Säätytalon juhlallisuuksien jälkeen pidettiin yhteinen perhelounas ja saatiin jatkaa päivää pääkaupunkiseudulla asuvien lasten ja lastenlasten kanssa.
Maija Ingetin arkeen kuuluu monia luottamustoimia ja vapaaehtoistehtäviä. Hän on paitsi Kuhmon kaupunginvaltuutettu, myös kirkkovaltuuston ja diakoniatyön johtokunnan puheenjohtaja. Hän toimii maanpuolustusnaisissa sekä vapaaehtoistyössä Parikanniemi-säätiössä.
Pyhäkoulutyötä hän on halunnut tehdä jo vuosikymmenten ajan.
– Vuodesta 1981 lähtien Jeesus on ollut minulle henkilökohtainen Vapahtaja. Seurakunta on toinen koti. Usko on voimavarani.
