– Seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta sitten, 14. toukokuuta 1948, David Ben-Gurion julisti Israelin valtion perustetuksi. Julistus ei syntynyt turvallisuuden keskellä, vaan epävarmuuden vallitessa. Jo ennen kuin julistus oli ehditty lukea loppuun, Israel joutui ympäröivien armeijoiden hyökkäyksen kohteeksi — armeijoiden, joiden tavoitteena oli tuhota vastasyntynyt valtio, Östman kertasi puheessaan.
Ylivoimaisista vastoinkäymisistä huolimatta kansa, joka oli kärsinyt maanpaosta, vainosta ja holokaustin käsittämättömistä kauhuista, palautti oikeutensa elää vapaasti esi-isiensä kotimaassa.
– Ensimmäisestä päivästä tähän hetkeen saakka Israel on joutunut puolustamaan toistuvasti paitsi rajojaan myös itse olemassaoloaan.
Vuoden 1948 sukupolvi taisteli itsenäisyyden puolesta. Vuoden 1967 sukupolvi taisteli rajoille kasaantuneita olemassaolon uhkia vastaan. Vuoden 1973 sukupolvi puolusti kansakuntaa Jom Kippurin yllätyshyökkäyksen aikana.
Jokainen sukupolvi on kantanut vastuun Israelin kansalaisten suojelemisesta terrorismilta, raketti-iskuilta ja niiltä, jotka yhä kieltävät Israelin oikeuden olemassaoloon.
– Ja jokainen sukupolvi sen jälkeen on kantanut vastuun Israelin kansalaisten suojelemisesta terrorismilta, raketti-iskuilta ja niiltä, jotka yhä kieltävät Israelin oikeuden olemassaoloon.
Harva kansakunta on Östmanin mukaan joutunut kohtaamaan yhtä jatkuvia koettelemuksia.
– Ja silti, kaikesta tästä huolimatta, Israel ei ainoastaan selviytynyt. Israel rakensi. Se rakensi kukoistavan demokratian.
Israelissa on maailman huipputasoa edustavia yliopistoja, sairaaloita ja tutkimuslaitoksia. Israel muutti aavikot tuottavaksi viljelysmaaksi ja nousi maailmanlaajuiseksi johtajaksi innovaatioiden, lääketieteen, kyberturvallisuuden, vesiteknologian ja tieteen aloilla.
Israelin menestystä ei kuitenkaan mitata vain taloudellisilla tai teknologisilla saavutuksilla. Östmanin mielestä Israelin todellinen vahvuus on sen hengessä. Se näkyy yhteiskunnassa, joka arvostaa keskustelua, vapautta, koulutusta, perhettä ja demokratiaa.
– Se näkyy kansalaisissa, jotka uskovat huomiseen sodista ja tragedioista huolimatta.
– Se näkyy tavallisten israelilaisten päättäväisyydessä kasvattaa perheitä, rakentaa yrityksiä, palvella yhteisöjään ja puolustaa kansakuntaansa poikkeuksellisella rohkeudella.
Israelin tarinasta ei voi kuitenkaan puhua tunnustamatta viime aikojen tuskaa. Lokakuun 7. päivän hyökkäykset järkyttivät koko maailman omatuntoa. Viattomia siviilejä murhattiin, perheitä hajotettiin, yhteisöjä traumatisoitiin ja panttivankeja otettiin. Kyseessä oli käsittämättömän brutaali terroriteko.
– Jokaisella valtiolla on oikeus — ja itse asiassa velvollisuus — puolustaa kansalaisiaan. Israel ei ole poikkeus, Östman sanoi.
Todellista rauhaa ei voida rakentaa terrorin, vihan tai kieltämisen varaan. Rauha on kuitenkin mahdollinen.
– Israelin rauhansopimukset Egyptin ja Jordanian kanssa muuttivat historiaa. Abraham-sopimukset avasivat uusia ovia Lähi-idässä. Nämä saavutukset muistuttavat meitä siitä, että kun johtajat valitsevat vuoropuhelun tuhon sijaan, tulevaisuus voi muuttua.
Puheessaan Östman otti esiin myös lisääntyneen antisemitismin. Suuressa osassa länsimaista keskustelua Israel esitetään usein yksipuolisesti konfliktin ainoana syyllisenä. Tämä muokkaa yleistä mielipidettä ja poliittisia päätöksiä.
– Jos uskallamme tarkastella Lähi-idän konfliktia rehellisesti, meidän on kysyttävä: mitä tapahtuisi, jos Israel lopettaisi puolustautumisensa? Tämä kysymys tuo keskusteluun moraalisen ulottuvuuden, jota ei voida sivuuttaa.
Viime syksynä Suomen eduskunta kävi intensiivisiä keskusteluja Gazan tilanteesta ja Palestiinan valtion tunnustamisesta. Tästä aktiivisesta keskustelusta huolimatta konfliktin kokonaiskuva ja juurisyyt ovat monille edelleen epäselviä.
– Eduskuntakeskustelussa suuri enemmistö oli yhtä mieltä siitä, että Hamas on terroristijärjestö ja että se on riisuttava aseista. Kun kuitenkin nostin esiin kysymyksen siitä, kuinka Suomi ja kansainvälinen yhteisö voisivat lopettaa Hamasin toiminnan tehokkaammin kuin Israel — ja samalla pienemmin siviiliuhrein — en saanut selvää vastausta.
Östmanin mukaan syytöksiä kuten ”kansanmurha” käytetään kevyesti ja vastuuttomasti.
– Tällaiset väitteet vääristävät todellisuutta ja voivat heikentää kansainvälisen oikeuden uskottavuutta. Kritiikin tulee olla oikeudenmukaista, johdonmukaista ja totuuteen perustuvaa — ei kaksoisstandardeihin nojautuvaa.
– Uuden valtion tunnustaminen ei voi olla palkinto terrorista, eikä se voi sivuuttaa turvallisuuden, hallinnon ja aidon rauhantahtoon liittyviä perusedellytyksiä. Kestävä ratkaisu voidaan rakentaa vain näiden perustojen varaan.
Östman muistutti, että on käsiteltävä myös Iranin muodostamaa laajempaa alueellista uhkaa. Iranin hallinto jatkaa alueen horjuttamista tukemalla terroristijärjestöjä ja suhtautumalla vihamielisesti Israeliin.
Samalla ei saa unohtaa Iranin kansaa, jonka monet jäsenet puolustavat rohkeasti vapautta ja demokratiaa.
Tässä yhteydessä Östmanilla oli hiljattain mahdollisuus tavata Reza Pahlavi, joka edustaa visiota vapaasta ja demokraattisesta Iranista — valtiosta, joka perustuisi maalliseen hallintoon, ihmisoikeuksiin ja kansalliseen yhtenäisyyteen.
– On tärkeää, että länsimaat kuuntelevat tarkemmin hänen kaltaisiaan ääniä. Demokraattisten vaihtoehtojen tukeminen tarkoittaa iranilaisten oikeutettujen pyrkimysten tunnustamista.