– Sen keskustelun jälkeen ja koko tällä hallituskaudella ymmärrys maatalouden merkityksestä Suomen turvallisuudelle ja huoltovarmuudelle on noussut kohisten, Östman sivalsi.
Mikäli pitäisi nimetä yksi päätös, joka on parantanut suomalaisen maa- ja metsätalouden tulosta kaikkein eniten, vastaus on Östmanin mukaan selvä: Ruokaketjun arvonjaon muuttaminen siten, että alkutuottaja saa nykyistä suuremman osuuden kuluttajan eurosta.
– Tällaisen ratkaisun vaikutus on suurempi kuin yksittäisen tukipaketin, veronalennuksen tai investoinnin.
Suomessakin ehdittiin puhua reilummista elintarvikemarkkinoista jo vuosikymmenten ajan, mutta ratkaisut jäivät aina puolitiehen. Nyt hallitus on viimein vienyt asiaa määrätietoisesti maaliin maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin johdolla.
Elintarvikemarkkinalain uudistaminen on Östmanin mukaan yksi tämän hallituskauden tärkeimmistä maatalouspoliittisista hankkeista. Sen tavoitteena on vahvistaa alkutuottajan asemaa, puuttua epäreiluihin kauppatapoihin ja tasapainottaa ruokaketjun valtasuhteita.
– On tärkeää, että jokainen suomalaisessa elintarvikeketjussa, tuottajasta teollisuuteen ja kauppaan, saa oikeudenmukaisen korvauksen tekemästään työstä. Lainsäädännöllä vahvistetaan myös mahdollisuuksia tarkastella sopimuksia uudelleen silloin, kun tuotanto-olosuhteet tai kustannukset muuttuvat merkittävästi. Uudistuksessa on kiinnitetty huomiota myös kaupan omiin tuotemerkkeihin.
Hallitus on tehnyt konkreettisia toimenpiteitä vahvistamalla elintarvikemarkkinoiden pelisääntöjä ja parantamalla alkutuottajan asemaa.
– Keskusta on oikeassa yhdessä asiassa: tuottajan osuus kuluttajan eurosta on edelleen liian pieni. Mutta viljelijät ansaitsevat myös vastauksen siihen, miksi tämän ongelman sallittiin jatkuvan vuosikymmenestä toiseen.
Suomalaisen maatalouden ympärille on vuosikymmenten aikana rakentunut vahva osuustoiminnallinen järjestelmä. Osuuskaupat ovat asiakasomisteisia, ja osuuspankit ovat syntyneet tukemaan paikallista yrittäjää ja maaseudun elinvoimaa.
– Juuri siksi vastuu ei kuulu yksin valtiolle eikä yksin hallitukselle vaan koko ruokaketjulle. Kun tuottajan osuus jää liian pieneksi, meidän on uskallettava kysyä, mitä voivat tehdä maito- ja lihateollisuus, rahoittajat ja kaikki osuustoiminnalliset toimijat tilanteen korjaamiseksi.
– Suomalaiset viljelijät odottavat perustellusti, että myös heidän omistamansa ja heidän hyväkseen aikanaan rakennetut rakenteet kantavat vastuunsa tuottajien hyvinvoinnista ja kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta, Östman sanoi.