Essayah suhtautuu erittäin kriittisesti vasemman laidan esittämiin veronkorotuksiin. Puoluekartan vasemmalta laidalta suomalaisille tarjotaan miljardikaupalla lisää veroja tilanteessa, jossa talous on viimein päässyt kasvuun.
– Jo valmiiksi EU:n kuudenneksi korkeinta verotusta siis kiristettäisiin entisestään siitä huolimatta, että esimerkiksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF suosittelee Suomea painottamaan sopeutuksessa menojen vähentämistä.
Vasemmiston verolinja ajaisi Suomea veromiinaan, joka upottaisi kasvun ja söisi työnteon sekä yrittämisen kannustimia.
Suunnan pitäisi olla juuri päinvastainen. Tällä hallituskaudella kokonaisveroastetta on laskettu noin prosenttiyksiköllä, ja kristillisdemokraattien mielestä samalla linjalla on jatkettava.
– Kuten totesin jo elokuussa, veroratkaisujen osuus kokonaissopeutuksesta voi olla korkeintaan 10–15 prosenttia. Pääosa sopeutuksesta on tehtävä menoja vähentämällä ja rakenteita uudistamalla.
Myös perheiden valinnanvapaus on jälleen kyseenalaistettu. Viime viikolla julkaistussa kyselyssä kokoomus, SDP ja vihreät kannattivat nykymuotoisen kotihoidon tuen lakkauttamista. Perheille tämä tarkoittaisi yhden tärkeän hoitovaihtoehdon menettämistä. Vanhempainvapaita voidaan kehittää, mutta uudistuksia ei pidä rahoittaa viemällä perheiltä mahdollisuutta hoitaa pientä lasta kotona.
Perheitä puheissaan puolustavilla perussuomalaisilla ei ollut kantaa kotihoidon tuen säilyttämiseen.
Essayahin mielestä huomionarvoinen yksityiskohta kyselyssä oli myös se, ettei perheitä puheissaan puolustavilla perussuomalaisilla ollut kantaa kotihoidon tuen säilyttämiseen.
Myös maatalous ja maaseutu kokevat leikkauslistoilla kovia. Kokoomus kohdistaisi niihin leikkauksia elinkeinotukien karsimisen nimissä. Maataloudesta leikkaaminen ei kuitenkaan muutu muuksi sillä, että sille annetaan toinen nimi. Myös SDP:n ja vasemmistoliiton esitykset heikentäisivät maatalouden kannattavuutta leikkauksilla ja veronkorotuksilla.
– Täytyykin ihmetellä, miksi juuri tässä maailmantilanteessa halutaan heikentää kotimaisen ruoantuotannon edellytyksiä ja Suomen huoltovarmuutta, Essayah ihmettelee.
Perussuomalaiset lopettaisi varsinaisen kehitysyhteistyön kokonaan. Essayahin mielestä avun vaikuttavuutta on parannettava ja turvallisuudesta huolehdittava, mutta kaiken lopettaminen hukkaisi myös kotimaisten, muun muassa kristillistaustaisten kehitys- ja lähetysjärjestöjen hyvän ja toimivan työn. KD on jo kauan ajanut lahjoitusvähennyksen laajentamista myös näiden järjestöjen tukemiseen.
– Muiden puolueiden esitykset osoittavat myös sen, ettei pitkä lista vielä takaa uskottavaa sopeutusohjelmaa. Asiantuntija-arvion mukaan esimerkiksi vihreiden loppukevään yhdeksän miljardin säästöpaketissa oli lähes neljä miljardia ilmaa, ja Lindtmanin loppukevään listalta löytyi alle kaksi miljardia suoria sopeutustoimia. Miljardiluokan tavoitteiden ja konkreettisten keinojen väliin jää siis melkoinen kuilu, Essayah arvioi.
Hän muistuttaa, että veronkorotusten tuottoarvioissa on huomioitava myös niiden vaikutukset työntekoon, investointeihin ja kulutukseen. Paperilla tasapainotettu talous ei paljoa auta, jos samalla leikataan siivet talouden kasvulta.
Kristillisdemokraattien sopeutuslistasta on keskusteltu puoluehallituksen eilisillan seminaarissa, ja se odottaa vielä maanantaina julkaistavan valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoituksen valmistumista viimeistelyä varten. Säästöjen ja kokonaisuuden on Essayhon mielestä oltava toteuttamiskelpoinen ja lukujen kestettävä tarkastelu.
Sen sijaan hyvinvointialueiden rahoituksen uudistamisen palikat ovat jo ilmeiset.
– Ensinnäkin haluamme edelleen kehittää omalääkäri- ja omatiimi järjestelmää, hoidon jatkuvuus tuo laatua, mutta myös säästöjä. Yli 65-vuotiaiden kelakorvauspilottia tulee jatkaa, eniten hoitoa tarvitsevan lääkäriin pääsy on varmistettava, Essayah kertoo.
Sairaalaverkon työnjakoa erityissairaanhoidon osalta on kehitettävä, ja resursseja ohjattava entistä enemmän perusterveydenhuollon sujuvuuteen. Essayahin mukaan tämä pitää toteuttaa niin, että hyvinvointialueiden kiinteistöt tulee siirtää hyvinvointialueiden omistamaan maakuntien tilakeskukseen. Tästä arvioitavat säästöt ovat 400–500 miljoonaa euron tasoa.
– Toinen asia, joka tulee valtakunnallisesti keskittää, on erilaiset potilastietojärjestelmät, näihin hukataan tällä hetkellä satoja miljoonia jokaisella hyvinvointialueella. Hyvinvointialueindeksiin esitämme vain 25 prosentin jäädytystä, joka on maltillinen, mutta taittaa kustannusten kasvua neljän vuoden ajanjaksolla noin 830 miljoonaa euroa.
Varsinaisen rahoitusmallin kristillisdemokraatit irrottaisivat kuntapohjaisesta rahoituksesta, eli historiaan sidotusta siirtymätasauksiin perustavasta rahoitusmallista. Eli rahoitukseen ei enää vaikuttaisi jäänteenä se, kuinka paljon tai vähän kunnat ovat aikanaan budjetoineet soteen. Rahoitus määräytyisi nykytilanteen perusteella.
Diagnooseihin pohjautuva tarveperustainen rahoitus KD korvaisi puhtaasti väestöpohjaisilla indikaattoreilla.
– Nyt käytössä oleva diagnoosipohjainen malli kannustaa alueita kirjaamaan tiettyjä diagnooseja matalalla kynnyksellä pelkästään rahoituksen varmistamiseksi. Se ei myöskään kannusta näiden sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Rahoitusmallin asukasperusteisesta osuudesta KD luopuisi niin ikään.
– Asukaslukuun perustuva rahoitusmallin osuus suosii suuria ja kasvavia alueita ja alueita, joissa väestö on keskimäärin nuorempaa ja terveempää. Nyt on nähtävissä, että tämä eriyttää hyvinvointialueiden tilannetta ja ohjaa resursseja palvelutarpeeseen nähden epätarkoituksenmukaisesti.
– Muuttotappioalueilla asukasluku laskee nopeasti, mutta sinne jäävä iäkkäämpi väestö tarvitsee ja kuluttaa sote-palveluita asukasta kohden huomattavasti enemmän. Tarveperustainen rahoitusosuus ottaa jo asukasmäärän huomioon. Erillisellä asukasperusteisella osuudella asukasmäärän vaikutus ikään kuin tuplaantuu nykyisessä rahoitusmallissa, Essayah arvioi.
HYTE-kertoimen vahvistamisella tuotaisiin hänen mukaansa myös lisää kannustetta ennaltaehkäiseviin ja perustason palveluihin.
– Hyvinvointialueille on tärkeää määritellä valtakunnallinen palvelulupaus, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä hoidot luvataan tarjota jokaiselle kansalaiselle julkisella rahoituksella ja verovaroin. Nyt määrittelemättömyys heikentää eri alueilla asuvien yhdenvertaisuutta, Essayah linjaa.