– Haluamme kehittää edelleen omalääkäri- ja omatiimijärjestelmää. Hoidon jatkuvuus parantaa laatua ja tuo myös säästöjä. Yli 65-vuotiaiden Kela-korvauspilottia tulee jatkaa, sillä erityisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien ikäihmisten pääsy lääkäriin on turvattava. Sairaalaverkon työnjakoa erityissairaanhoidon osalta on kehitettävä, ja resursseja ohjattava entistä enemmän perusterveydenhuollon sujuvuuteen, Sari Essayah totesi poliittisessa katsauksessaan puoluehallitukselle.
Kristillisdemokraatit esittää kahta merkittävää rakenteellista uudistusta. Hyvinvointialueiden kiinteistöt tulisi siirtää alueiden yhteisesti omistamaan maakuntien tilakeskukseen. Tästä arvioidaan syntyvän 400–500 miljoonan euron säästöt. Lisäksi potilastietojärjestelmiä tulisi yhtenäistää valtakunnallisesti, sillä nykyinen järjestelmien hajanaisuus aiheuttaa huomattavia kustannuksia.
– Emme voi jatkaa tilanteessa, jossa jokainen hyvinvointialue käyttää valtavia summia omiin tietojärjestelmiinsä. Yhteisillä ratkaisuilla voidaan vähentää päällekkäisiä kustannuksia ja vapauttaa resursseja varsinaiseen hoitotyöhön, Essayah painotti.
Puolue esittää myös hyvinvointialueindeksin korotusten maltillista, 25 prosentin jäädytystä. Sen arvioidaan hillitsevän kustannusten kasvua neljän vuoden aikana noin 830 miljoonalla eurolla.
Kristillisdemokraatit haluaa uudistaa hyvinvointialueiden rahoitusmallin perusteellisesti. Nykyisestä kuntien historiallisiin sote-menoihin sidotusta siirtymätasausjärjestelmästä luovuttaisiin.
Myös diagnooseihin perustuva tarveperustainen rahoitus korvattaisiin väestön ikärakenteeseen ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvalla mallilla. Tällaisia tekijöitä olisivat esimerkiksi väestön ikä, tulotaso ja työttömyys. Samansuuntaista uudistusta on esittänyt myös talouspolitiikan arviointineuvosto.
– Nykyinen diagnoosipohjainen malli kannustaa diagnoosien kirjaamiseen rahoituksen varmistamiseksi, mutta ei riittävästi sairauksien ennaltaehkäisyyn. Rahoituksen pitää perustua alueiden väestön todelliseen palvelutarpeeseen, ei siihen, miten paljon diagnooseja kirjataan, Essayah sanoi.
Kristillisdemokraatit luopuisi myös rahoitusmallin erillisestä, nykyisin 13 prosentin suuruisesta asukasperusteisesta osuudesta.
Essayahin mukaan nykyinen järjestelmä suosii suuria ja kasvavia alueita, vaikka väestön ikääntyminen voi lisätä palvelutarvetta erityisesti muuttotappioalueilla.
– Kun nuoremmat muuttavat kasvukeskuksiin, jäljelle jäävä väestö on usein ikääntyneempää ja tarvitsee enemmän sote-palveluja. Ei ole oikeudenmukaista, että rahoitus heikkenee samaan aikaan, kun palvelutarve asukasta kohden kasvaa.
KD:n esittämässä mallissa noin 90 prosenttia sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta määräytyisi väestötekijöihin perustuvan palvelutarpeen mukaan. Lisäksi vahvistettaisiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kannustavaa HYTE-kerrointa.
Nykyiset olosuhdetekijät säilytettäisiin pääosin, mutta vieraskielisyyteen perustuvasta erillisestä rahoitustekijästä luovuttaisiin. Sen nykyinen osuus on noin kaksi prosenttia eli yli 500 miljoonaa euroa.
Essayah korosti, että rahoitusmallin uudistamisen rinnalla tarvitaan myös laissa määritelty valtakunnallinen palvelulupaus.
– Meidän on määriteltävä selkeästi, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä hoidot jokaiselle suomalaiselle taataan julkisella rahoituksella. Nyt palvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja, eikä kansalainen aina tiedä, mitä hänellä on oikeus odottaa.
Essayahin mukaan uudistusten tavoitteena on yhdistää taloudellinen kestävyys, ennaltaehkäisy ja yhdenvertaiset palvelut.
– Hyvinvointialueiden rahoituksen on kannustettava hoitamaan ihmisiä ajoissa ja turvaamaan palvelut myös siellä, missä väestö vähenee ja ikääntyy. Kyse ei ole vain rahasta, vaan siitä, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon asuinpaikastaan riippumatta, Essayah linjasi.
KD vaihtoehtoista sopeutuslistaa viimeistellään
Kristillisdemokraattien puoluehallitus käsitteli perjantai-illan seminaarissaan puolueen vaihtoehtoista sopeutuslistaa. Sen viimeistelyssä odotetaan vielä maanantaina julkaistavaa valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoitusta.
– Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää vaikeitakin ratkaisuja, mutta säästöjen ja kokonaisuuden on oltava toteuttamiskelpoisia ja lukujen kestettävä tarkastelu. Haluamme esittää uskottavan vaihtoehdon, jossa huomioidaan sekä julkisen talouden kestävyys että ihmisten tarvitsemat palvelut, Essayah totesi.
*** Lue koko katsaus 24.10.2026
Hyvät puoluehallituksen jäsenet, hyvät kristillisdemokraatit,
Tällä hallituskaudella päätöksiä on tehty poikkeuksellisen epävarmassa ajassa. Venäjän hyökkäyssota on jatkunut, Euroopan turvallisuus järkkynyt ja Suomen talouden vahvistaminen vaatinut sitkeää työtä. Samaan aikaan on pitänyt vahvistaa puolustusta, hillitä velkaantumista ja huolehtia ihmisten toimeentulosta. Helppoja ratkaisuja on ollut vähän, mutta vastuuta on pitänyt kantaa.
Näin YK:n päivänä on hyvä muistaa, että vaikeimpinakin aikoina on uskallettu katsoa eteenpäin ja rakentaa rauhaa ja kansojen välistä yhteistyötä. Samaa tulevaisuudenuskoa ja rohkeutta tarvitsemme nyt. Suomen ongelmat ovat ratkaistavissa, ja me haluamme jatkossakin olla tekemässä niitä päätöksiä, joilla suunta kääntyy paremmaksi.
Viime kuukausien talousuutiset ovatkin olleet positiivisia. Kasvu on jatkunut jo kolme vuosineljännestä peräkkäin. Valtiovarainministeriö kaksinkertaisti syyskuussa tämän vuoden kasvuennusteensa 1,6 prosenttiin, ensi vuodelle ministeriö ennustaa 1,8 prosentin kasvua. Myös Suomen Pankki nosti tämän vuoden kasvuennustettaan kokonaisella prosenttiyksiköllä.
Teollisuuden uusien tilausten arvo oli elokuussa yli 18 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Tammi-elokuussa tilausten arvo kasvoi yli 16 prosenttia. Vienti ja investoinnit vetävät, ja myös yksityinen kulutus on alkanut toipua. Suomen talouden näkymä on selvästi vahvistunut.
Myös työmarkkinoilla on merkkejä paremmasta. Yritysten henkilöstöodotukset ovat vahvistuneet, ja erityisesti teollisuuden ja rakentamisen yrityksissä varaudutaan kasvavaan työntekijätarpeeseen. Esimerkiksi Kauppakamarien syyskuussa julkaistussa kyselyssä peräti 60 prosenttia vastanneista keskisuurista rakennusalan yrityksistä arvioi rekrytointitarpeensa kasvavan seuraavan puolen vuoden aikana.
Kaikkien suomalaisten arjessa tämä käänne ei kuitenkaan vielä ole konkretisoitunut. Työtä on paikoin vaikea löytää, ja perheen toimeentulo huolettaa. Syyskuussa julkaistut työllisyysluvut tarjosivat valonpilkahduksen työllisyystilanteeseen, mutta tuoreimmat luvut osoittivat kuitenkin, että pysyvämpää käännettä parempaan joudutaan vielä odottamaan. Tämä ei sinänsä ollut yllätys, sillä talouskasvun vaikutukset työllisyyteen näkyvät aina viiveellä, kun vahvistuvat tilauskannat ja investoinnit alkavat muuttua uusiksi työpaikoiksi. Uskon kuitenkin, että pysyvämpi käänne parempaan on tulossa.
Samalla hallitus on tehnyt lukuisan määrän toimia työllisyystilanteen helpottamiseksi.
Uusimpina toimina hallitus kohdentaa 15 miljoonaa euroa nuorisotyöttömyyden vähentämisen pilotteihin suurten kaupunkien kaupunginosissa. Piloteissa autetaan ilman työtä tai opiskelupaikkaa olevia 18–29-vuotiaita löytämään töitä, pääsemään koulutukseen ja saamaan tarvitsemaansa tukea.
Lisäksi pitkäaikaistyöttömien osaamisseteliin kohdennetaan 20 miljoonaa euroa. Sillä voi hankkia enintään kuuden kuukauden ajan ammatillista osaamista tai yrittäjyyttä tukevia opintoja sekä uraohjausta ja valmennusta. Opinnoista ja palveluista sovitaan työvoimaviranomaisen kanssa, ja ne ovat osallistujalle maksuttomia.
Työllisyyden vahvistaminen auttaa myös julkista taloutta, mutta kasvu ei yksin poista sopeutuksen tarvetta. Julkisen talouden velkaantuminen, väestörakenteemme haasteet, kasvavat turvallisuusmenot ja velan korkokulut edellyttävät myös seuraavalta hallitukselta säästöjä ja uudistuksia.
Taloudesta vastuun kantaminen ja heikoimmista huolehtiminen kuuluvat KD:n politiikassa yhteen. Jos kroonisesti alijäämäistä julkista taloutta ei saada tasapainoon, myös heikoimmista huolehtimisen edellytykset heikkenevät.
Tiukan talouskurin ohessa apua tarvitsevien arjesta on huolehdittu. Olemme esimerkiksi korottaneet lapsilisien yksinhuoltajakorotusta, toteuttaneet lasten ja nuorten terapiatakuun sekä lisänneet turvakotien rahoitusta. Lisäksi omaishoidon vähimmäispalkkioita on korotettu ja ruoka-aputoiminnan rahoitus vakinaistettu.
Tällä viikolla olemme antaneet esityksen, jolla autetaan ylivelkaantuneita uuteen alkuun. Nykyisin osa ihmisistä maksaa velkojaan säännöllisesti ulosoton kautta, mutta maksut kuluvat vain korkoihin eikä itse velka pienene. Esityksen mukaan tiettyjen kuluttajaluottojen maksuilla lyhennetään jatkossa itse velkaa ennen viivästyskorkoja. Vastuun kantamisen pitää myös johtaa eteenpäin. Velkojaan tunnollisesti maksavan on voitava myös päästä velastaan eroon.
Hyvät kristillisdemokraatit,
Syksyn edetessä julkaistut puolueiden sopeutusesitykset kertovat ennen kaikkea puolueiden arvovalinnoista.
Puoluekartan vasemmalta laidalta suomalaisille tarjotaan miljardikaupalla lisää veroja tilanteessa, jossa talous on viimein päässyt kasvuun.
Jo valmiiksi EU:n kuudenneksi korkeinta verotusta siis kiristettäisiin entisestään siitä huolimatta, että esimerkiksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF suosittelee Suomea painottamaan sopeutuksessa menojen vähentämistä.
Vasemmiston verolinja ajaisi Suomea veromiinaan, joka upottaisi kasvun ja söisi työnteon sekä yrittämisen kannustimia.
Suunnan pitäisi olla juuri päinvastainen. Tällä hallituskaudella kokonaisveroastetta on laskettu noin prosenttiyksiköllä, ja kristillisdemokraattien mielestä samalla linjalla on jatkettava. Kuten totesin jo elokuussa, veroratkaisujen osuus kokonaissopeutuksesta voi olla korkeintaan 10–15 prosenttia. Pääosa sopeutuksesta on tehtävä menoja vähentämällä ja rakenteita uudistamalla.
Myös perheiden valinnanvapaus on jälleen kyseenalaistettu. Viime viikolla julkaistussa kyselyssä kokoomus, SDP ja vihreät kannattivat nykymuotoisen kotihoidon tuen lakkauttamista. Perheille tämä tarkoittaisi yhden tärkeän hoitovaihtoehdon menettämistä. Vanhempainvapaita voidaan kehittää, mutta uudistuksia ei pidä rahoittaa viemällä perheiltä mahdollisuutta hoitaa pientä lasta kotona. Huomionarvoinen yksityiskohta kyselyssä oli myös se, ettei perheitä puheissaan puolustavilla perussuomalaisilla ollut kantaa kotihoidon tuen säilyttämiseen.
Myös maatalous ja maaseutu kokevat leikkauslistoilla kovia. Kokoomus kohdistaisi niihin leikkauksia elinkeinotukien karsimisen nimissä. Maataloudesta leikkaaminen ei kuitenkaan muutu muuksi sillä, että sille annetaan toinen nimi. Myös SDP:n ja vasemmistoliiton esitykset heikentäisivät maatalouden kannattavuutta leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Täytyykin ihmetellä, miksi juuri tässä maailmantilanteessa halutaan heikentää kotimaisen ruoantuotannon edellytyksiä ja Suomen huoltovarmuutta.
Perussuomalaiset lopettaisi varsinaisen kehitysyhteistyön kokonaan. Avun vaikuttavuutta on parannettava ja turvallisuudesta huolehdittava, mutta kaiken lopettaminen hukkaisi myös kotimaisten, mm. kristillistaustaisten kehitys- ja lähetysjärjestöjen hyvän ja toimivan työn. KD on jo kauan ajanut lahjoitusvähennyksen laajentamista myös näiden järjestöjen tukemiseen.
Muiden puolueiden esitykset osoittavat myös sen, ettei pitkä lista vielä takaa uskottavaa sopeutusohjelmaa. Asiantuntija-arvion mukaan esimerkiksi vihreiden loppukevään yhdeksän miljardin säästöpaketissa oli lähes neljä miljardia ilmaa, ja Lindtmanin loppukevään listalta löytyi alle kaksi miljardia suoria sopeutustoimia. Miljardiluokan tavoitteiden ja konkreettisten keinojen väliin jää siis melkoinen kuilu.
Veronkorotusten tuottoarvioissa on huomioitava myös niiden vaikutukset työntekoon, investointeihin ja kulutukseen. Paperilla tasapainotettu talous ei paljoa auta, jos samalla leikataan siivet talouden kasvulta.
Kristillisdemokraattien sopeutuslistasta on keskusteltu puoluehallituksen eilisillan seminaarissa, ja odotamme vielä maanantaina julkaistavan valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoituksen valmistumista viimeistelyä varten. Säästöjen ja kokonaisuuden on oltava toteuttamiskelpoinen ja lukujen kestettävä tarkastelu.
Sen sijaan hyvinvointialueiden rahoituksen uudistamisen palikat ovat ilmeiset. Ensinnäkin haluamme edelleen kehittää omalääkäri- ja omatiimi järjestelmää, hoidon jatkuvuus tuo laatua, mutta myös säästöjä. Yli 65-vuotiaiden kelakorvauspilottia tulee jatkaa, eniten hoitoa tarvitsevan lääkäriin pääsy on varmistettava. Sairaalaverkon työnjakoa erityissairaanhoidon osalta on kehitettävä, ja resursseja ohjattava entistä enemmän perusterveydenhuollon sujuvuuteen. Miten nämä turvataan – tarvitaan kaksi rakenteeseen liittyvää uudistusta. Hyvinvointialueiden kiinteistöt tulee siirtää hyvinvointialueiden omistamaan maakuntien tilakeskukseen, tästä arvioitavat säästöt ovat 400–500 milj. euron tasoa, toinen asia, joka tulee valtakunnallisesti keskittää, on erilaiset potilastietojärjestelmät, näihin hukataan tällä hetkellä satoja miljoonia jokaisella hyvinvointialueella. Hyvinvointialueindeksiin esitämme vain 25 % jäädytystä, joka on maltillinen, mutta taittaa kustannusten kasvua neljän vuoden ajanjaksolla noin 830 miljoonaa euroa. Varsinaisen rahoitusmallin uudistaisimme seuraavasti:
- Irti kuntapohjaisesta rahoituksesta, eli historiaan, sidotusta siirtymätasauksiin perustavasta rahoitusmallista. Eli rahoitukseen ei enää vaikuttaisi jäänteenä se, kuinka paljon tai vähän kunnat ovat aikanaan budjetoineet soteen. Rahoitus määräytyisi nykytilanteen perusteella.
- Diagnooseihin pohjautuva tarveperustainen rahoitus (80 % rahoituksesta) korvataan puhtaasti väestöpohjaisilla indikaattoreilla. Nyt käytössä oleva diagnoosipohjainen malli kannustaa alueita kirjaamaan tiettyjä diagnooseja matalalla kynnyksellä pelkästään rahoituksen varmistamiseksi. Se ei myöskään kannusta näiden sairauksien ennaltaehkäisyyn. Talouspolitiikan arviointineuvosto ehdotti 2025 raportissaan HVA rahoituksen uudistamista niin, että sairastavuutta kuvaavat diagnoositiedot korvataan puhtaasti demografisilla ja sosioekonomisilla mittareilla kuten väestönikärakenne, tulotaso, työttömyys ym. Kannatamme tätä.
- Rahoitusmallin asukasperusteisesta osuudesta (nyt 13 %) tulee luopua kokonaan. Asukaslukuun perustuva rahoitusmallin osuus suosii suuria ja kasvavia alueita ja alueita, joissa väestö on keskimäärin nuorempaa ja terveempää. Nyt on nähtävissä, että tämä eriyttää hyvinvointialueiden tilannetta ja ohjaa resursseja palvelutarpeeseen nähden epätarkoituksenmukaisesti. Muuttotappioalueilla asukasluku laskee nopeasti, mutta sinne jäävä iäkkäämpi väestö tarvitsee ja kuluttaa sote-palveluita asukasta kohden huomattavasti enemmän. Tarveperustainen rahoitusosuus ottaa jo asukasmäärän huomioon. Erillisellä asukasperusteisella osuudella asukasmäärän vaikutus ikään kuin tuplaantuu nykyisessä rahoitusmallissa.
- HYTE-kertoimen vahvistamisella tuotaisiin myös lisää kannustetta ennaltaehkäiseviin ja perustason palveluihin.
KD:n hyvinvointialueiden rahoitusmalli muodostuisi siis seuraavista elementeistä:
- väestökriteereihin nojaavaan tarveperustainen rahoitus, josta muodostuisi noin 90 % osuus HVA sote-palveluiden rahoituksesta,
- vahvistettu HYTE-kerroin sekä sen lisäksi
- nykymallissa olevilla olosuhdetekijöillä jatkaminen pois lukien vieraskielisyys, joka on 2 % eli siirtää yli 500 milj. euroa rahoja alueiden välillä.
Malliin on myös liitettävä laissa määritelty palvelulupaus
Hyvinvointialueille on tärkeää määritellä valtakunnallinen palvelulupaus, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä hoidot luvataan tarjota jokaiselle kansalaiselle julkisella rahoituksella ja verovaroin. Nyt määrittelemättömyys heikentää eri alueilla asuvien yhdenvertaisuutta.
Hyvät ystävät, tämänpäiväiseen puoluehallitukseen tuomme hyväksyttäväksi koulutuspoliittisen ohjelmamme. Koulutus ja osaaminen ratkaisevat sekä lasten ja nuorten tulevaisuutta että koko Suomen menestystä. Lähikoululisällä varmistamme koulumatkojen kohtuullisuuden ja alueellisen yhdenvertaisuuden, samalla kun etäopetusta ja yhteistyötä vapaan sivistystyön kanssa on kehitettävä. Kannustamme vastuuministereitä myös löytämään ratkaisuja nuorten harjoittelupaikkojen ongelmiin, jotta opinnoista valmistuminen ei jää siitä kiinni.
Ohjelmassa linjaamme myös perheiden valinnanvapaudesta ja viime aikoina paljon keskustelua herättäneestä kotiopetuksesta.
On tärkeää säilyttää kotiopetuksen nykyinen ilmoitusmenettely ja samalla vahvistaa valvontaa. Tarvitsemme yhtenäiset käytännöt, kuntiin riittävää osaamista sekä lapsen säännöllistä kohtaamista ja oppimisen seurantaa. Epäkohtiin on puututtava, mutta kaikkien perheiden valinnanvapauden kaventaminen ei ole oikea ratkaisu.
Kotiopetuksen eri muodot ja toimijoiden väliset erot on myös tunnistettava. Suojelupoliisin esiin nostamat radikalisoitumisen riskit on otettava vakavasti, mutta kristillisiä kouluhankkeita ei kuitenkaan pidä niputtaa yhteen uhkakuvia herättävien toimijoiden kanssa.
Osa kristillisistä kouluhankkeista toimii kotiopetusryhminä, koska niille ei ole myönnetty perusopetuksen järjestämislupaa. Näin on siitä huolimatta, että kouluille on kysyntää, hankkeissa on täytetty Opetushallituksen lupaehdot annettujen ohjeiden mukaisesti ja osalla on myös sijaintikaupunkinsa puolto. On ristiriitaista arvostella toimintaa kotiopetusryhminä, jos samalla estetään niiden toiminta luvan saaneina kouluina.
Kristillisten koulujen kysynnästä kertoo paljon se, että esimerkiksi Espoossa lapsia ilmoitetaan koulujonoon jo vauvaikäisinä. Perheiden viesti ympäri Suomea on selvä: kestävää arvopohjaa, laadukasta opetusta ja turvallista kouluarkea arvostetaan. Kristillinen kulttuuriperintö, lähimmäisenrakkaus ja jokaisen ihmisarvon kunnioittaminen antavat kasvatukselle vahvan perustan.
Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa kasvatuksesta. Yhteiskunnan tehtävä on tukea heitä ja turvata jokaisen lapsen oppiminen ja turvallinen kasvu. Opetusministerin tulisi edistää toimivia koulutusvaihtoehtoja ja kunnioittaa perheiden vakaumukseen perustuvia valintoja. Kristillisten koulujen perustamista tulee helpottaa selkeillä ja tasapuolisilla lupakäytännöillä.
Hyvät kuulijat, Maa- ja metsätalousministeriön tehtävissä turvallisuuden ja talouden yhteys näkyy päivittäin. Kotimaisen ruoantuotannon on oltava kannattavaa myös normaaliaikoina, jotta se pystyy kantamaan vastuunsa kriisissä. Viljelijän investointipäätös on samalla päätös siitä, tuotetaanko Suomessa ruokaa vielä vuosikymmenten päästä.
Pitkällä aikavälillä ratkaisevaa on ruokamarkkinoiden toimivuus. Kriisituilla ei nimittäin voida pysyvästi korvata sitä, että markkinat toimivat huonosti. Ruoantuottajan on saatava kohtuullinen osuus ruoan hinnasta ja voitava luottaa sopimusten reiluuteen. Siksi elintarvikemarkkinalain uudistaminen ja tuottajan neuvotteluaseman vahvistaminen ovat keskeisiä toimiamme. Toimijoilla on marraskuu aikaa päivittää vanhat toimitussopimukset uuden lain mukaisiksi mm. neuvotteluvelvoitteen ja kaupan omien merkkien osalta.
Keskusta on vaalien lähestyessä pyrkinyt esiintymään äänekkäämmin maaseudun ja maatalouden puolustajana, viimeksi välikysymyksellään. Oman suuntansa lisäksi puolueelta tuntuu olevan hukassa myös lähimuisti. Keskusta johti maa- ja metsätalousministeriötä kahdeksan vuotta, mutta meidän tehtäväksemme jäi toteuttaa tällä kaudella uudistukset, joista se vuosikaudet vain puhui.
Elintarvikemarkkinalain uudistus, korvauskelpoisuudet pelloille, valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästykset sekä suden ja karhun kannanhoidollinen metsästys ovat esimerkkejä tämän kauden pitkään odotetuista toimista. Työtä on edelleen jäljellä, mutta luotan siihen, etteivät tehdyt uudistukset ole jääneet huomaamatta tuvissa ja torpissa läpi Suomenmaan.
EU:n tulevissa rahoituskehysneuvotteluissa puolustamme Suomen maatalouden ja maaseudun toimintaedellytyksiä. Pohjoinen sijaintimme ja pitkät etäisyydet on otettava huomioon. Suomi tarvitsee taloudellisesti vastuullisen EU-budjetin, jossa ruokaturvan rahoitus turvataan. Ruokaa tarvitaan koko Euroopassa myös epävarmoina aikoina.
Hyvät kuulijat,
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Yhdysvaltojen kätilöimää rauhanprosessia on edistettävä, mutta Ukrainan tulevaisuudesta ei voida sopia ilman Ukrainaa. Venäjän rauhantahtoa on arvioitava sen tekojen perusteella. Iskut Ukrainaan ovat jatkuneet myös neuvottelujen yhteydessä.
Kristillisdemokraattien linja on ollut alusta asti selvä. Ukrainaa on tuettava eikä Venäjän vastuuta hyökkääjänä saa hämärtää.
Rauhaa ei myöskään rakenneta painostamalla Ukrainaa alistumaan. Ukrainan puolustuskykyä on tuettava ja vahvistettava myös neuvottelujen aikana. Samalla puolustamme koko Euroopan ja Suomen turvallisuutta. Tasavallan presidentti Stubbilla on ollut tärkeä rooli kulisseissa, ja Euroopan turvallisuusjärjestelmän muokkaantumisessa meidän on syytäkin olla pöydissä, joissa niihin vaikutetaan.
Samalla kun sota Ukrainassa jatkuu, Ranskassa ja muualla Euroopassa nähdyt väkivaltaisuudet herättävät huolta. Kuvat palavista rakennuksista, ryöstetyistä liikkeistä ja poliiseihin kohdistuvasta väkivallasta ovat järkyttäviä. Ranskan mielenosoituksissa voimansa ovat yhdistäneet radikaali vasemmisto ja ääri-islam, jopa maan ulkopuolelta johdettua liikehdintää ja mahdollista vaalikevääseen vaikuttamista on epäilty. Rauhanomainen mielenosoittaminen kuuluu demokratiaan, mutta väkivaltaa ja toisten omaisuuden tuhoamista ei voi hyväksyä.
Viimeaikaiset tapahtumat muistuttavat siitä, ettei yhteiskuntarauha ole itsestäänselvyys. Turvallinen yhteiskunta tarvitsee lakien ja viranomaisten lisäksi ihmisiä, jotka erottavat oikean väärästä ja kantavat vastuuta toisistaan. Sodan jälkeistä Eurooppaa rakentaneet kristillisdemokraatit ymmärsivät yhteistyön merkityksen rauhalle.
Yhteiskuntien kristillinen arvopohja luo luottamuksen ilmapiiriä ja opettaa kunnioittamaan jokaisen ihmisarvoa myös silloin, kun toinen ajattelee, uskoo tai elää eri tavalla kuin itse. Euroopan on uskallettava puolustaa arvopohjaansa, eikä liberalismin ja monikulttuurisuuden puristuksissa murentaa sitä ja luopua omasta.
Turvallisuutta on puolustettava määrätietoisesti, ihmisarvosta tinkimättä. ”Pimeyttä ei voi karkottaa pimeydellä, vain valo voi tehdä sen”, kuten Martin Luther King muistutti aikanaan.
Eduskuntavaaleihin on vajaa puoli vuotta aikaa. Koulutuspoliittisen ohjelman valmistumisen myötä ohjelmatyömme painopiste siirtyy eduskuntavaaliohjelman, talouspoliittisen ohjelman ja oman sopeutuskokonaisuutemme valmisteluun. Niissä kerromme, mitä haluamme ensi kaudella tehdä ja miten hoidamme ja tasapainotamme taloutta oikeudenmukaisesti ja viisaasti.
Ehdokastilanteemme on erinomainen, ja vaalityö on hyvässä vauhdissa. Jokaisessa piirissä tarvitaan nyt ihmisiä auttamaan ehdokkaita, järjestämään tilaisuuksia ja kutsumaan uusia tekijöitä mukaan. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, mutta jokaisen panoksella on merkitystä.
Aatteemme, ohjelmamme ja hallituksessa tekemämme työ antavat meille paljon kerrottavaa. Ihmisten kohtaamisissa on kuitenkin yhtä tärkeää kuunnella: mikä heidän arjessaan huolettaa ja mitä he odottavat päätöksentekijöiltä? Meidän on osattava kertoa ymmärrettävästi, miten ratkaisumme vastaavat näihin kysymyksiin.
Puoluehallituksessa meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että tätä työtä on hyvä tehdä kaikkialla Suomessa. Tehdään siis tältä pohjalta myös tänään päätöksiä, joista on ehdokkaillemme ja toimijoillemme käytännön hyötyä. Vaalivoitto rakentuu lukemattomista pienistä teoista ja kohtaamisista. Kun jatkamme tätä työtä yhdessä, yhä useampi löytää kristillisdemokraateista oman puolueensa.