Elokuussa liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutalan vasen jalka jäi kaatuvan traktorin alle hänen tehdessään pihallaan maansiirtotöitä. Pahoin murskaantunut jalkapöytä vaati useita leikkauksia ja ihonsiirron.
Toipumisen hitaus yllätti Poutalan.
– Syyskuun loppu ja kuunvaihde on sinänsä ollut tosi erilainen kuin menneet viikot. Olen nyt – jo ennen kipsinpoistamista – ollut aika paljon menossa ja liikkeessä sekä tehnyt töitä jo selkeästi enemmän kuin aikaisemmin, Mika Poutala kertoo Kristillisdemokraatti-lehdelle syyskuun viimeisenä perjantaina.
Eduskunnan istuntojen alettua syyskuun ensimmäisellä viikolla Poutala oli pitkälti etätöissä.
– Nyt on erilaista, kun olen voinut olla läsnä aika paljon. Tänäänkin olin sellaiset 5–6 tuntia töissä. Tilanne on parantunut jonkin verran, joten olen pystynyt olemaan pystyssä vähän enemmän, Poutala kertoi KD-Lehden haastattelussa lokakuun alussa.
Poutala kertoo, että seisominen on edelleen hyvin hankalaa.
– En ihan puhtaasti seisoen pysty olemaan kymmentä minuuttia enempää. Mutta kun saan istuessani nostettua jalan vaakatasoon, kykenen olemaan täysistunnossakin.
– Olin opetus- ja kulttuuriministeriön budjettikeskustelussa pari tuntia, eikä tarvinnut lähteä kesken pois.
Tilanne on muuttumassa.
– Minulla on sellaiset K-piikit varpaiden päissä. Sieltä menee 15–20-senttiset piikit varpaista tosi pitkälle jalkapöydän sisään tukemaan luutumista oikeaan asentoon.
Poutala odottaa kiinnostuneena sitä, mikä tilanne on kipsin ja piikkien poistamisen jälkeen.
– Sitten pitäisi jo pikkuhiljaa ruveta varaamaan painoa tuolle jalalle. Vielä tällä hetkellä se tuntuu aika villiltä ajatukselta.
– Ehkä se vähitellen onnistuu. Kun pääsee jalkaa liikuttamaan paremmin, pitäisi sen parantaa myös verenkiertoa. Siten veren pakkautuminen jalkaan pystyasennossa pitäisi vähentyä.
Poutala tietää, että ennusteet ovat arvioita ja lääkärien sekä hoitajien ajatuksia.
– Mutta mennyt viikko on tosiaan ollut vähän positiivisempi. Meni monta viikkoa niin, ettei kehitystä juurikaan tullut ja oli tosi vaikea olla pystyssä.
– Siinä mielessä on hyvä fiilis tulevasta.
Hän ymmärtää hyvin, että prosessi on vielä pitkä.
– Onhan onnettomuudesta vasta alle kaksi kuukautta ja leikkauksistakin vasta kuusi viikkoa.
Minullehan tämä on kokonaan uutta, sillä vältyin urheilijana loukkaantumisilta.
– Kuntoutushan alkaa todellisuudessa vasta sen jälkeen, kun kipsi ja piikit on saatu pois. Minullehan tämä on kokonaan uutta, sillä vältyin urheilijana loukkaantumisilta.
Vaikka kuntouttaminen on hänelle uutta, on huippu-urheilu-urasta taatusti hyötyä pitkäjänteisyydessä ja sitkeässä työntekemisessä.
– Tietää sen, että fyysinen kehittyminen vaatii paljon, myös henkisesti. Kärsivällisyys auttaa kuntoutuksessa ja toipumisessa.
– Veikkaan, että puolen vuoden kohdalla rupeaa näkemään, minkälainen jalasta lopulta tulee.
Hän perustaa tulevaisuuden näkymän lääkäreiden sanomisiin.
– Uskaltaisin sanoa niiden perusteella, että jalasta tulee ihan toimiva vielä. Lopullista toimintakykyä ei tietenkään voi tietää. Sen näkee ajan kanssa. Aina on mahdollisuus kielteiseen tai myönteiseen yllätykseen.
– Toki riskinä ovat jonkinlaiset pitkittyneet kiputilat. Tällä hetkellä kivut ovat aika hyvin hallinnassa.
– Olen hyvillä mielin. Ei ainakaan ihan mitään normaalia elämää tule haittaamaan, Poutala toteaa luottavaisena.
Tukiviestien ja tsempin sekä toivotusten tulva oli elokuisen onnettomuuden jälkeen valtava. Myös mediat seurasivat herpaantumatta hyväkuntoisen, Erikoisjoukot-leirinkin loistavasti selvittäneen, huippu-urheilijataustaisen ministerin vakavaa vammautumista ja sairaalajaksoa.
– Perhe on jaksanut olla tukena. Vaimon työmäärä on lisääntynyt, kun en ole voinut olla auttamassa. Sanni on venynyt ja paukkunut. Kaikki kuskaukset ovat nyt hänellä.
– Ja lisäksi minun hoitamiseni, kuten Sanni tuntuu tuolta huikkaavan.
Halusin olla siellä, missä tapahtuu. En ole aiemmin ollut tilanteessa, jossa näkisin lasten lähtevän kouluun ja palaavan sieltä.
Mika muutti asumaan olohuoneeseen.
– Halusin olla siellä, missä tapahtuu. En ole aiemmin ollut tilanteessa, jossa näkisin lasten lähtevän kouluun ja palaavan sieltä. Se on ollut hienoa.
Yksi yö otti koville
Toipuva Mika Poutala kertoo, että hän on kestänyt vammautumisen henkisesti hyvin. Heikoin hetki koitti unettomana yönä sairaalassa.
Kivut olivat tosi kovat. Poutala valvoi. Neljän aikaan hänen teki kovasti mieli soittaa jollekulle, että voisi rukoilla hänen kanssaan.
– Sattumalta edustajakollega Sari Tanus laittoi yhteiseen ryhmäämme viestin, että lento Espanjasta Suomeen on peruttu, ja hän on matkalla lentokentältä takaisin hotelliin.
– Tajusin, että hän on hereillä, joten soitin hänelle. Rukoilimme yhdessä.
Samaan aikaan toisaalla Sari Essayah oli herännyt ani varhain lähteäkseen Itä-Suomesta kohden Tampereella pidettävää KD Kesäpäivää.
– Hänkin laittoi viestiä, että on jo hereillä. Soitimme ja rukoilimme.
– On tämä työyhteisö poikkeuksellinen. Voi tuollaisessa tilanteessa saada rukoustukea – vaikka keskellä yötä.
Poutala kertoo, että ajoittain kivut olivat vaikeat.
– Nukuttua ei välttämättä tullut hirveästi. Nyt tilanne on helpottanut ja lääkitykset ovat hyvät.
– Mitään masennusta en ole kokenut. Olen hyväksynyt tilanteen ja keskittynyt enemmän siihen, mitä pystyy tekemään. Uskon tulevaisuuden olevan parempi.
