Maailman myllerryksen, talouden vaikeuksien ja ihmisten arjen haasteiden keskellä on paljon kysymyksiä, vaatimuksia ja kritiikkiä. Kiukkua, hätää ja pelkoa puretaan joskus hyvinkin tiukin sanakääntein. Usein mietityttää, onko meillä kykyä olla läsnä ja malttia kuunnella. Ymmärrystä, viisautta sanoa ja rohkeutta toimia tarvitaan. Läsnäolon ja kuuntelun merkitystä ei voi kuitenkaan liikaa korostaa.
Heikompiosaisista huolehtiminen, myötäeläminen ja oikean avun ja tuen antaminen, jotta yhä useampi pääsisi omatoimiseksi ja työelämässä pärjääväksi yhteiskunnan jäseneksi, on meille tärkeää. Tämän tulisi näkyä ja kuulua paremmin toiminnassamme.
Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden eteen on tehtävä työtä. Rohkeita avauksia ja tulevaisuuden tekijöitä tarvitaan. Samalla on muistettava, että tämän maan rakentaneissa ikäihmisissä on valtava voimavara, suuri toimijoiden joukko, joiden osallisuudesta ja hyvinvoinnista pitää huolehtia. Arvokas vanhuus ja riittävä hoiva kuuluu kaikille.
Tämän maan rakentaneissa ikäihmisissä on valtava voimavara, suuri toimijoiden joukko, joiden osallisuudesta ja hyvinvoinnista pitää huolehtia. Arvokas vanhuus ja riittävä hoiva kuuluu kaikille.
Perheen ja opiskelun, perheen ja työn yhteen sovittaminen ja yhteiskunnan lapsimyönteisyys on entistä tärkeämpää ja siihen on panostettava. Tarvitaan oikeaa tietoa ja rohkaisua perheellistyä nykyistä aikaisemmin, jotta useammat voisivat saavuttaa toivomansa lapsiluvun.
Kokeilisin myös rohkeasti taloudellisia kannustimia ja tukea perheille, joihin kolmas ja neljäskin lapsi saa tulla. Kolmannen lapsen jälkeen äiti voitaisiin vapauttaa vuodeksi ansiotuloverotuksesta kokonaan ja neljännen lapsen jälkeen ansiotuloverotuksesta vapauttaminen voisi olla kaksi vuotta. Mielestäni myös tämän tyyppisiä esityksiä tulisi arvioida ja laittaa rohkeasti kokeiluun.
