Puolueen 30-vuotishistoriasta

Juhlaruno Kristillisen Liiton 30 -vuotisjuhlassa 21.8.1988

Terttu Pohjolainen:

 

Oisiko sitä sisarta
taikka veljeä väessä
jolle huoleni sanoisin
tai haluni haastelisin?

Mitä täss on tapahtunna
kuta kummaa joutununna
tämän harjun hartehilla
näillä Suomemme saloilla
isänmaamme metsiköillä?

Täällä ennen etsittihin
Luojan suuren suosiota
teitä taivahan kyseltiin
arkiaamun askareissa
Suomen kovissa sodissa
päätöksissä pienissäkin.

Se oli ennen aikoinansa
vähemmän tätä nykyä
viisikymmentäluvulla
kuudennelle kuljettaissa.

Katajat karuilla mailla
kovin nostavat nenäänsä
kivikkoa kasvatetaan
vasemmalta vaatimuksin.

Oikealla ojentelee
tammilehto lehviänsä,
itse luulee löytävänsä
vallan suuren Suomen maassa.

Keskellä on kuusikkoa
synkemmäksi syntymässä
ilman Luojaan luottamista
Sanan suomaa suojelusta.

Monta on metsässä menoa
puolueita kuin puulajeja.
Sitä itse ihmettelen
maariainen mietiskelen
miks ei metsässä elele
valkovarsi koivahaista
kristillistä puoluetta,
joka kaikessa kysyisi
Isän tahdon taivahasta,
siinä suorana pysyisi
koko metsän valkaisisi.

Tuli tuulesta sanoma
Hengestä elämän alku
Jumalan Sanasta sirunen
yhteiskunnan kysymyksiin
kylvömiesten kämmenille
Helsingissä heränneiden
Suomen kansan kohtalosta
tulevaisuuden kodista.

Päivänsalon pirttisessä
Kristillisen Liiton siemen
kylvettiin karulle maalle
metsäpellon pientareelle,
rukouksin ruokittihin
siunausta pyydeltihin
johdatus Jumalan luota
kasvua Isän kädestä.

Heti vaaliin valmistuttiin
korkealle kurkotettiin
vapautta vaatimalla
eduskunnan työskentelyyn.
Käytiin vaalit, käytiin toiset
lie jo kohta kolmannetkin
ilman omaa edustajaa
eduskunnan istuimilla
lainsäätäjän sijoilla.

Ahti Tele taitavasti
Eino -pappi Sanan turvin
koivahasta kasvatteli
uutta tainta hoivaeli.
Kunnallisvaaleissa koettiin
pienen lehden löytyminen
Vainikaisen Kertun myötä
kevään merkki ensimmäinen.

Viel on aika toiseks tullut
päivä tuhmempi tavannut
arvot  on alemma polettu
Herran Sana sivuun pantu
kuuskymmentäluvun lopulla.
Peltoja pantiin jo pakettiin
kansaa kaupunkiin kasattiin
viinaa vapaasti juotiin
sikiöitä surmattihin.

Silloin itki ihana koivu
puu vihanta valitti.
Kuului itku ihmisille
Suomen ilmoille yleni
herätteli huolelliset
vavahutti vakahiset
vaaleissa varoittamahan
rappiota riisumahan.

Syntyi pitkin pientä maata
kaksitoista koivahaista.
Liiton piirit pirteästi
vaalitaistohon tulivat.
Ohjasi Olavi meitä
Majlander majan rakensi
Liittomme sai puolueeksi
kristityn kauniiksi kodiksi.

Jo löytyi Kymen rantamilta
Kuusankosken partahilta
seitsemänkymmentäluvulla
Raino metsänhoitajaksi
koivikkomme kasvattaja,
Westerholm hoviin menemään
eduskuntaan ensimmäinen
kristillisten edustaja.
Raino toimi tarjmokkaasti
Yleisradion ylensi
ohjelmiaan ojentamaan
raittiimmille raitehille.

Nousi nuoret notkosissa
taimet hennot heräsivät,
kasvoivat kaunihit emännät
valkovarret vahvistuivat,
liittyivät Liittomme suojiin
puolueeksi perustetun.

Kahden vuoden kuluttua
vaaliin uuteen uskallettiin
puolesta puhtaamman elämän
turvatun tulevan päivän.
Vaaliliitto vavisutti
Vennamo vähän pelotti.
Vaan neljä miestä kristillisistä
eduskuntaan kutsuttihin.
Nuopa miehet mielelliset
taisteli toden teolla
kotiemme kunniaksi
pienten lasten elämäksi
”alas aborttilukemat”
alettiin jo vaatimaan.

Kunnissa kävi kohina
yli sata päätöspaikkaa
kristilliset riipaisivat
valtuustoja vaalimahan
perusarvoja ajamaan.

Kuluttua kolmen vuoden
noiden päivien perästä
eduskunnan ennätystä
kristilliset tavoitteli.
Yhdeksän on edustajaa
kaunihissa kammareissa:
kotihoitoon tuli tuki
lapsilisät lisääntyivät
lähetystyötä lämmitettiin
valtion vakailla varoilla.

Jo heräs henki metsikössä
koivahaisten kasvettua
muutkin puolueet paransi
suhdettaan suojeluun elämän
Luojan luomaan järjestykseen.

Seitsemänkymmentäluvulla
kahdeksantena kesänä
Kekkonen kerran taas valittiin
kansallemme johtajaksi.
Perusarvot perustaksi
kristilliset kuuluttivat
Westerholmia vietäessä
kilpailua käytäessä
maamme isän istuimesta.

Vielä vuoden kuluttua
eduskuntaan ennättihe
yheksän ylen hyväistä
Kristillisten edustajaa.
Korhonen tuo Karjalasta
kerkesihe kymmenenneks
tuli toisille tueksi
avuksi ajan olohon.

Kaksi vuotta käyty oli
kaheksankymmentälukua.
Kuului kolke koivikossa
alkoi aika ankarampi.
Jo tuli tappio tavaton
presidentin valinnoissa.
Eduskunnan kammareissa
kolme kulki kristillistä,
perheitten asiat edessään
hyvinvointivaltiossa
köyhiä kovin kosolti
työttömiä turhan monta
luonto suuri saatumassa
luopumus lujempi läsnä.

Uuden miehen hartioille
Esko Almgrenin olalle
Raino laski Liiton ohjat
kovahaisten kasvatuksen.
Miehellä on mieltä päässä
Eskon aivoissa ajatus,
työtä on tehty tarmokkaasti
kuusi vuotta vieritelty
”Joukot” johtajan tukena.
Siin on ollut onnen päivät
myrskyt syksyiset sivuttu
talven pakkaset paleltu
politiikan metsämailla
valkovuokot vaurastuneet
kultaisissa koivikoissa.

Viisi on viety edustajaa
eduskunnan kukkulalle,
sadat seissehet lujina
kunnanvaltuuston vaoilla.
Lahti on ollut onnellinen
kuuven paikkansa pitäjä
seitsemännen siivittämä
uuteen vaaliin käytäessä
syksyn kohta koittaessa.

Ei ole yksin eleltynä
tässä Liittomme parissa
ohjeita on otettuna
kokemusta kerättynä
Ruotsista, rapakon takoa
Norjasta, tunturin noroilta
tai Tanskan salmien sijoilta
yhteisiksi evähisiksi.

Paljon on puita metsikössä
politiikassa puolueita.
Usein tuota tuumatahan,
arvatahan, aatellahan,
minne kuuluu koivahainen
lehtohon tammien tasalle
kuusikkoa keventämään
vaiko karuun, kankahalle.
Ei se oo oikein oikealla
eikä varsin vasemmalla,
kuusikossakin kummastellaan
Paavon päätään kääntäessä,
silloin on liitot liukkahalla
keskellä ei kelvattaiskaan.

Vaan vielä koivua kysytään
Liittoamme tarvitahan
perusturvaksi tulemaan
moneen paikkaan palvelemaan.
Niin mikäs meijän Kristillisten
Luojan lasten laulavaisten,
Koivu on kotien pihoissa
kevään herkän herättäkä
lehdossa sen lehvä tuoksuu
kankahia kaunistavi
vielä tunturin tuvilla
vaivaiskoivuna koristaa.

Olkaamme kaikki yhessä
kaunokaiset kasvamassa
juuret syvällä Sanassa
latva liki taivahia
runko puhtaan valkeuinen
Luojan töitä todistelee.

Ole nyt kiitetty Jumala
ylistetty Luoja yksin
kun olet meitä ojennellut
kasvatellut, kuljetellut
kolmet vuosikymmeniä
näihin päiviin talutellut.
Anna aina armos käyvä
turvan tuttavan asua
näillä Suomemme saloilla
kotoisilla koivikoilla.