KD:n ryhmäpuheen pitänyt Östman arvosteli välikysymyksen tehnyttä Keskustaa siitä, että se esittää huolta ongelmasta, jonka ratkaiseminen on jäänyt vuosien ajan puolitiehen.
– Keskusta on oikeassa yhdessä asiassa: tuottajan osuus kuluttajan eurosta on edelleen liian pieni. Mutta suomalaiset viljelijät ansaitsevat myös vastauksen siihen, miksi tämä ongelma sallittiin jatkuvan vuosikymmenestä toiseen. Pelkän huolen esittäminen ei enää riitä vaan meidän on uskallettava puhua myös vastuusta ja käytännön ratkaisuista.
Elintarvikemarkkinalain uudistamisella vahvistetaan alkutuottajan asemaa, puututaan epäreiluihin kauppatapoihin ja tasapainotetaan ruokaketjun valtasuhteita. Uudistuksella vahvistetaan myös mahdollisuuksia tarkastella sopimuksia uudelleen, jos tuotanto-olosuhteet tai kustannukset muuttuvat merkittävästi, ja selkeyttää kaupan omiin tuotemerkkeihin liittyviä pelisääntöjä.
– Vuodesta 2008 lähtien Suomessa on puhuttu reilummista elintarvikemarkkinoista. Ongelma on tunnistettu laajasti, mutta ratkaisut ovat jääneet puolitiehen. Hallitus on viimein vienyt asiaa määrätietoisesti maaliin maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin johdolla.
Östmanin mukaan uudistuksen tärkein tavoite on muuttaa ruokaketjun arvonjakoa niin, että alkutuottaja saa nykyistä suuremman osuuden kuluttajan eurosta.
– Jos pohdimme, mikä yksittäinen päätös parantaa suomalaisen maa- ja metsätalouden tulosta kaikkein eniten, vastaus on selvä: ruokaketjun arvonjaon muuttaminen siten, että alkutuottaja saa nykyistä suuremman osuuden kuluttajan eurosta. Tällaisen ratkaisun vaikutus on suurempi kuin yksittäisen tukipaketin, veronalennuksen tai investointituen.
Östman korosti, ettei vastuu kuulu vain valtiolle ja hallitukselle. Myös elintarviketeollisuuden, rahoittajien ja osuustoiminnallisten toimijoiden on kannettava vastuunsa tuottajien hyvinvoinnista ja kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta.
– Suomalaiset viljelijät haluavat mahdollisuuden harjoittaa kannattavaa yritystoimintaa, saada tuotteestaan oikeudenmukaisen korvauksen ja investoida tulevaisuuteen luottavaisin mielin.
Alla puhe kokonaisuudessaan:
Välikysymys suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta VK 5/2026 vp
Arvoisa puhemies, Keskustan välikysymys koskee vakavaa asiaa. Suomalaisen maa- ja metsätalouden kannattavuus, kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuus sekä huoltovarmuus ovat kysymyksiä, joihin jokaisen vastuullisen päättäjän on syytä suhtautua vakavasti.
Herää kuitenkin kysymys, kumpi tässä on keskustalle tärkeämpää – yhteinen tavoite turvata suomalainen ruoka vai päästä vielä kerran nuolemaan haavojaan vuoden 2022 KD:n tekemän kipeän välikysymyksen jälkeen. Sen keskustelun jälkeen ja koko tällä hallituskaudella ymmärrys maatalouden merkityksestä Suomen turvallisuudelle ja huoltovarmuudelle on noussut kohisten.
Jos pohdimme, mikä yksittäinen päätös parantaa suomalaisen maa- ja metsätalouden tulosta kaikkein eniten, vastaus on selvä: ruokaketjun arvonjaon muuttaminen siten, että alkutuottaja saa nykyistä suuremman osuuden kuluttajan eurosta. Tällaisen ratkaisun vaikutus on suurempi kuin yksittäisen tukipaketin, veronalennuksen tai investointituen.
Vuodesta 2008 lähtien Suomessa on puhuttu reilummista elintarvikemarkkinoista. Ongelma on tunnistettu laajasti, mutta ratkaisut ovat jääneet puolitiehen. Hallitus on viimein vienyt asiaa määrätietoisesti maaliin maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin johdolla.
Elintarvikemarkkinalain uudistaminen on yksi tämän hallituskauden tärkeimmistä maatalouspoliittisista hankkeista. Sen tavoitteena on vahvistaa alkutuottajan asemaa, puuttua epäreiluihin kauppatapoihin ja tasapainottaa ruokaketjun valtasuhteita. On tärkeää, että jokainen suomalaisessa elintarvikeketjussa, tuottajasta teollisuuteen ja kauppaan, saa oikeudenmukaisen korvauksen tekemästään työstä.
Lainsäädännöllä vahvistetaan myös mahdollisuuksia tarkastella sopimuksia uudelleen silloin, kun tuotanto-olosuhteet tai kustannukset muuttuvat merkittävästi. Uudistuksissa on kiinnitetty huomiota myös kaupan omiin tuotemerkkeihin. Niidenkin osalta pelisääntöjen on oltava reilut ja läpinäkyvät.
Moni viljelijä on todennut, ettei tavoitteena ole elää tukien varassa. Tuet nähdään usein välttämättömänä paikkauskeinona niin kauan kuin ruokaketjun tulonjako ei ole riittävän tasapainoinen. Siksi on merkittävää, että tällä hallituskaudella ei ole tyydytty vain toteamaan ongelmaa, vaan hallitus on tehnyt konkreettisia toimenpiteitä vahvistamalla elintarvikemarkkinoiden pelisääntöjä ja parantamalla alkutuottajien asemaa.
Keskusta on oikeassa yhdessä asiassa: tuottajan osuus kuluttajan eurosta on edelleen liian pieni. Mutta suomalaiset viljelijät ansaitsevat myös vastauksen siihen, miksi tämä ongelma sallittiin jatkuvan vuosikymmenestä toiseen. Pelkän huolen esittäminen ei enää riitä vaan meidän on uskallettava puhua myös vastuusta ja käytännön ratkaisuista.
Suomalaisen maatalouden ympärille on vuosikymmenten aikana rakentunut vahva osuustoiminnallinen järjestelmä. Osuuskaupat ovat asiakasomisteisia ja osuuspankit ovat syntyneet tukemaan paikallista yrittäjyyttä ja maaseudun elinvoimaa. Juuri siksi vastuu ei kuulu yksin valtiolle eikä yksin hallitukselle vaan koko ruokaketjulle.
Kun tuottajan osuus jää liian pieneksi, meidän on uskallettava kysyä, mitä voivat tehdä maito- ja lihateollisuus, teollisuus, rahoittajat ja kaikki osuustoiminnalliset toimijat tilanteen korjaamiseksi. Suomalaiset viljelijät odottavat perustellusti, että myös heidän omistamansa ja heidän hyväkseen aikanaan rakennetut rakenteet kantavat vastuunsa tuottajien hyvinvoinnista ja kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuudesta.
Suomalaiset viljelijät haluavat mahdollisuuden harjoittaa kannattavaa yritystoimintaa, saada tuotteestaan oikeudenmukaisen korvauksen ja investoida tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Juuri tätä tavoitetta elintarvikemarkkinalain uudistukset edistävät, ja siksi pidän niitä yhtenä tämän vaalikauden merkittävimmistä maatalouspoliittisista uudistuksista.