– Kotimaiseen ruokaan panostaminen on arvovalinta suomalaisen työn, puhtaiden raaka-aineiden sekä korkeiden laatu- ja eläinsuojelustandardien puolesta. Se on valinta sen puolesta, että ruoantuotanto säilyy elinvoimaisena koko maassa ja että kuluttajien luottamus ruoan turvallisuuteen ja vastuullisuuteen vahvistuu.
Kristillisdemokraattien ryhmäpuheen pitäneen Peter Östmanin mukaan valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko on keskeinen asiakirja Suomen tulevaisuuden kannalta.
– Vahva ruokajärjestelmä on huoltovarmuuden perusta epävakaina aikoina.
*** Lue puheenvuoro kokonaisuudessaan:
Ruokapoliittinen selonteko kansallisesta ruokastrategiasta VNS 1/2026 vp
Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro lähetekeskustelussa 14.4.2026
Valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko on Suomen tulevaisuuden kannalta hallituskauden keskeisimpiä asiakirjoja, sillä vahva ruokajärjestelmä on huoltovarmuuden perusta epävakaina aikoina.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kiittää hallitusta sekä maa- ja metsätalousministeriä määrätietoisesta työstä suomalaisen ruokapolitiikan vahvistamiseksi. Selonteko luo näkymän vuoteen 2040 ja kokoaa yhteen ne edellytykset, joille kestävä, kannattava ja turvallinen ruokajärjestelmä voidaan rakentaa.
Kotimaiseen ruokaan panostaminen on arvovalinta suomalaisen työn, puhtaiden raaka-aineiden sekä korkeiden laatu- ja eläinsuojelustandardien puolesta. Se on valinta sen puolesta, että ruoantuotanto säilyy elinvoimaisena koko maassa ja että kuluttajien luottamus ruoan turvallisuuteen ja vastuullisuuteen vahvistuu.
Tärkeää on, että alkutuotannon kannattavuus ja reiluus nostetaan selonteossa keskeisiksi strategisiksi tavoitteiksi, sillä ne ovat edellytys investoinneille, sukupolvenvaihdoksille ja koko ruokaketjun jatkuvuudelle.
Maailman parasta ruokaa ei saa repiä viljelijän selkänahasta. Tuottaja ei voi kantaa kohtuuttomia riskejä kustannusten nousun, maailmanmarkkinoiden heilahtelujen ja sääolosuhteiden puristuksessa, vaan tuottajan asemaa ruokaketjussa on vahvistettava konkreettisilla toimilla. Hallitus onkin tuonut eduskunnan käsittelyyn elintarvikemarkkinalain muutoksen, jonka tarkoituksena on tasapainottaa elintarvikeketjun sisäistä tulonjakoa.
Kohtuuhintainen ruoka ja kotimainen tuotanto eivät myöskään ole ristiriidassa keskenään. Toimiva ja reilu ruokaketju pellolta pöytään turvaa sekä tuottajan toimeentulon että kuluttajan mahdollisuuden syödä puhdasta kotimaista ruokaa.
Huoltovarmuutta ei voi ulkoistaa eikä luoda kriisin hetkellä, vaan sitä rakennetaan joka päivä pelloilla ja navetoissa. Ruoka on osa kansallista turvallisuutta siinä missä energia ja terveydenhuolto.
Laadukas elintarvikeketjumme tarjoaa myös kasvun mahdollisuuksia ja uutta työtä eri puolille maata. Suomalaisen ruoan vahvuuksia arvostetaan maailmalla, ja vientipotentiaalia on useissa tuoteryhmissä. Viennin lisäämisen on kuitenkin oltava yrityksille strateginen valinta. Pelkkään volyymiin tai ylijäämään perustuvalla viennillä Suomi ei nouse, vaan jalostusarvoa on kyettävä kasvattamaan.
Liian usein ruoantuotanto ja ympäristöasiat asetetaan vastakkain. Maataloudella on kuitenkin hyvät edellytykset olla osa ratkaisua. Viljelijä tekee joka päivä työtä luonnon kanssa ja sen hyvinvointia ajatellen. Uskon, että selonteossa määritelty tavoite luonnon kantokyvyn turvaamisesta onkin laajasti jaettu myös tuottajien keskuudessa. Viljelijälle kuuluu kuitenkin korvaus tuottamastaan lisäarvosta. Ympäristökunnianhimoa ei tule lisätä pelkästään sääntöjen ja rajoitusten kautta, vaan mahdollistamalla parempia ja kestävämpiä toimintatapoja.
Hienoa on, että selonteossa ruokaa tarkastellaan myös laajemmin kulttuurin, hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Lasten ja nuorten ruokakasvatus sekä mahdollisuus terveelliseen ruokaan ovat keskeisiä tulevaisuuden kannalta.
Lopulta ratkaisevaa on strategian toimeenpano. Hyvät linjaukset eivät yksin riitä, vaan ne on vietävä käytäntöön. Annamme täyden tukemme selonteon ja strategian toimeenpanosuunnitelman laatimiselle ja toivomme, että eduskunta voi mietinnössään tätä työtä evästää.
Ruokastrategian toteutus tarvitsee laajan parlamentaarisen sitoutumisen sekä vaikuttavaa EU-politiikkaa. Kun yhteinen suunta ylittää hallituskaudet, syntyy ennakoitavuutta koko ruokaketjuun viljelijöistä yrityksiin ja kuluttajiin. Vain siten voimme huolehtia, että Suomessa säilyy tulevaisuudessakin mahdollisuus syödä kotimaassa tuotettuja elintarvikkeita.