SDP:n linja tarkoittaisi Essayahin mukaan suomalaisille 4–5 miljardin euron veropommia. KD:n vaihtoehdossa veroratkaisujen osuus olisi korkeintaan 10–15 prosenttia sopeutuksesta ja pääosa toteutettaisiin menosäästöillä ja rakenteellisilla uudistuksilla.
– Neljää tai viittä miljardia ei löydetä verojärjestelmän sohvatyynyjen välistä, vaan korotukset kohdistuisivat aivan jokaiseen ja aivan kaikkeen. Suomi ei kestä miljardiluokan veropommia. Työntekoa, yrittämistä tai tavallisten suomalaisten arkea ei saa tehdä miljardikaupalla nykyistä kalliimmaksi, Essayah sanoi.
Suomen talous on kääntynyt kasvuun useilla toimialoilla ja myös kulutus vaikuttaa piristyneen. Essayahin mukaan vahvempi kasvu ja parantuva työllisyys helpottavat julkisen talouden tasapainottamista, mutta eivät poista 8–11 miljardin euron sopeutustarvetta.
– Pääosa sopeutuksesta, 85–90 prosenttia, on tehtävä menosäästöillä ja rakenteellisilla uudistuksilla. Verojen osuus voi olla korkeintaan 10–15 prosenttia. Laajamittaisella lisäverotuksella vaarannettaisiin vasta käynnistynyt talouskasvu, Essayah painotti.
KD haluaa vahvistaa lapsiperheiden asemaa säilyttämällä kotihoidon tuen, ottamalla käyttöön porrastetun perheverotuksen sekä jatkamalla lapsen huoltajan ansiotulovähennystä. Essayah torjui esitykset kotihoidon tuesta luopumiseksi.
– Vanhempainrahaa voidaan kehittää, mutta sitä ei pidä rahoittaa poistamalla perheiltä mahdollisuutta hoitaa pientä lasta kotona. Perheen pitää saada itse päättää, mikä hoitoratkaisu on lapselle ja perheen elämäntilanteeseen paras, Essayah painotti.
Puolustus- ja turvallisuusmenojen rahoittamiseksi Essayah esitti selvitystä matalakorkoisista varautumisobligaatioista. Suomalaisten säästöjä voitaisiin niiden avulla ohjata esimerkiksi puolustukseen ja sotilaallista liikkuvuutta parantaviin investointeihin.
KD uudistaisi myös hyvinvointialueiden rahoitusmallin. Rahoituksen tulisi vastata todellista palvelutarvetta, palkita hyvästä taloudenpidosta ja painottaa nykyistä enemmän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.
– Tarveperusteisuuden on pohjattava muuhun kuin epävarmoihin diagnoositietoihin. KD valmistelee omat esityksensä soten ja sen rahoitusmallin parantamiseksi, Essayah kertoi.
Puheenvuoro streamattuna fb.com/kristillisdemokraatit
***
Poliittinen tilannekatsaus KD eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 25.8.2026 Lahti
Puolueen puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah
Hyvät kuulijat,
Joskus vanhoista kirjauksista löytyy yllättävän ajankohtaisia ohjeita. Jo puolueemme ensimmäisiin sääntöihin kirjattiin vuonna 1958 vastuu ”yhteisten varojen käytöstä omaan etuun katsomatta”.
Lähes seitsemän vuosikymmentä myöhemmin vaatimus on edelleen ajankohtainen. Kristillisdemokraatit kantavat yhä vastuuta suomalaisten yhteisistä varoista ja siitä, että niitä käytetään vastuullisesti ja olennaiseen.
Suomen taloudesta on pitkän odotuksen jälkeen saatu myönteisiä uutisia. Talous on kääntynyt kasvuun usealla toimialalla ja kulutuskin vaikuttaa piristyneen. Samalla on selvää, ettei julkisen talouden 8–11 miljardin euron sopeutustarve ole kadonnut mihinkään.
Vahvempi kasvu ja lähitulevaisuudessa toivottavasti parantuva työllisyystilanne helpottavat urakkaa, mutta eivät tarjoa suoraa vaihtoehtoa sopeuttamisen tarpeelle.
Tätä mittaluokkaa ei ratkaista yhdellä verolla, yhdellä leikkauksella tai yhdellä hallinnonalalla. Koko julkinen talous ja kaikki menoerät on käytävä läpi. On arvioitava, mitkä menot ovat välttämättömiä, missä toimintaa voidaan uudistaa ja mistä täytyy luopua.
Lähtökohta on, että sopeutuksesta 85–90 prosenttia tehdään menosäästöillä ja rakenteellisilla uudistuksilla. Verojen osuus voi olla korkeintaan 10–15 prosenttia kokonaisuudesta. Sama peruslinja on ollut käytössä tällä vaalikaudella: yksittäisiä veroja on korotettu, mutta samalla työn ja yrittämisen verotusta on kevennetty. Sopeutusta ei ole rakennettu kokonaisveroasteen laajan nostamisen varaan, eikä niin pidä tehdä ensi vaalikaudellakaan.
Tästä huolimatta SDP tarjoaa ensi vaalikaudelle niin sanottua fifty-fifty-linjaa eli sopeutustarpeen jakamista puoliksi menosäästöjen ja veronkorotusten kesken. Tämä tarkoittaisi suomalaisille 4–5 miljardin euron veropommia. Toteutuessaan tämän mittaluokan veronkorotukset nostaisivat Suomen jo valmiiksi korkeaa kokonaisveroastetta tuntuvasti. Neljää tai viittä miljardia ei nimittäin löydetä verojärjestelmän sohvatyynyjen välistä, vaan korotukset kohdistuisivat aivan jokaiseen ja aivan kaikkeen. Samalla saisimme heilutella hyvästit käynnistyneelle talouskasvulle.
KD ei kannata tällaista linjaa. Työntekoa, yrittämistä tai tavallisten suomalaisten arkea ei saa tehdä miljardikaupalla nykyistä kalliimmaksi.
Veropolitiikassa ja menosopeutuksissa ratkaisevaa on priorisointi. Kun kaikkeen ei ole varaa, on päätettävä, mitä halutaan erityisesti vahvistaa.
KD:n prioriteetteja ovat lapsiperheet, ikäihmiset, työnteko, yrittäminen, huoltovarmuus ja turvallisuus. Näihin tarvitaan myös kohdennettuja panostuksia. Työn vastaanottamisen pitää kannattaa, yrityksillä ja maatiloilla pitää olla mahdollisuus investoida ja lapsiperheiden asemaa pitää vahvistaa niin toimeentulossa, palveluissa kuin verotuksessa.
Mutta moni puoluehan voi sanoa ja varmasti sanookin priorisoivansa edellä mainittuja asioita. Käytännön ratkaisut paljastavat kuitenkin erot. KD:n ja muiden puolueiden selvä ero esimerkiksi perhepolitiikassa kävi selväksi viime viikolla, kun Kokoomus esitti kotihoidon tuesta luopumista. Samaa on esittänyt aiemmin myös SDP.
KD:n vastaus on yksiselitteinen: kotihoidon tukea tarvitaan. Vanhempainrahaakin voidaan kehittää, mutta sitä ei pidä rahoittaa poistamalla perheiltä mahdollisuutta hoitaa pientä lasta kotona. Perheen pitää saada itse päättää, mikä hoitoratkaisu on lapselle ja elämäntilanteelle paras. Lisäksi tarvitsemme tulevaisuudessa porrastettua perheverotusta ja tällä hallituskaudella palautettua ja tuplattua lapsen huoltajan ansiotulovähennystä, joka on alun perin KD:n panos perhettä tukeviin veroratkaisuihin.
Täsmäpanostukset on kuitenkin rahoitettava. Siksi kaikkia nykyisiä menoja, verotukia ja vähennyksiä on pystyttävä arvioimaan avoimesti. Jos jokin etuus, verovähennys tai toimintamalli ei enää vastaa tarkoitustaan, sitä pitää voida muuttaa.
Indeksisidonnaiset menot ovat 70 prosenttia budjetin menoista. Kaikkien indeksien mekaaninen jäädyttäminen ei silti ole KD:n ratkaisu. Myös tässä tarvitaan priorisointia: pienituloisten vähimmäisetuuksia ja pienimpiä eläkkeitä on arvioitava eri tavalla kuin muita automaattisesti kasvavia menoja. Näiden pienimpien etuuksien varassa elävien ostovoimasta on huolehdittava säästöjen keskelläkin.
Budjetin menojen reipas kasvu johtuu kahdesta tekijästä; kasvaneet puolustusmenot ja korkokulut. Nyt olisi syytä miettiä ratkaisua, jolla kasvavat puolustusmenot voitaisiin rahoittaa nykyistä edullisemmin. On syytä käynnistää selvitys matalakorkoisten ”varautumisobligaatioiden” käyttöönotosta turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien investointien rahoittamiseksi. Kiinnostusta näihin obligaatioihin voisi lisätä, jos ne voisi kohdentaa esimerkiksi alueellisesti tiettyihin sotilaallisen liikkuvuuden investointeihin ja siten tukea paikallista elinvoimaa. Nykyään monet maat rahoittavat puolustushankintojaan puolustuslainoilla ja näin myös Suomessa toimittiin sotien aikaan. Yksityishenkilöiden pankkitileillä on tälläkin hetkellä pitkälti yli 100 miljardia euroa. Jos tästä pienikin osa saataisiin kohdennettua obligaatioihin, tästä olisi hyötyä sekä säästäjille, että valtiolle tämänhetkisiä markkinakorkoja edullisemman lainanhankinnan muodossa.
Uudistamista tarvitaan myös hyvinvointialueilla. Alueiden talous on vahvistunut, ja alueilla on tehty paljon työtä sen tasapainottamiseksi. Tästä kuuluu alueille kiitos. Erot ovat silti edelleen suuria. Edellisen hallituksen valuvikainen rahoitusmalli on korjattava niin, että rahoitus vastaa palvelutarvetta ja palkitsee hyvästä taloudenpidosta. Tarveperusteisuuden on pohjattava muuhun kuin epävarmoihin diagnoositietoihin, ja hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen hyte-kerrointa on painotettava enemmän. KD valmistelee omat esitykset soten ja sen rahoitusmallin parantamiseksi.
Hyvinvointialueiden on myös tiedotettava nykyistä paremmin mahdollisuudesta hankkia toimintakyvyn heikentyessä esimerkiksi siivous-, ateria- ja asiointipalveluja ilman arvonlisäveroa. Mahdollisuus ei koske vain ikääntyneitä eikä välttämättä edellytä olemassa olevaa sosiaalihuollon asiakkuutta. Sitä voivat hyödyntää myös esimerkiksi sairaudesta tai leikkauksesta toipuvat, jos heidän toimintakykynsä on alentunut. Samoin pienituloisten mahdollisuus hakea asiakasmaksujen maksuvapautusta on edelleen huonosti ohjeistettu useimmilla hyvinvointialueilla.
Tuore tutkimus suojaosien vaikutuksista on otettava vakavasti. Vanhoja suojaosia ei kuitenkaan pidä palauttaa sellaisinaan, vaan pikemminkin suhdannepoliittisena toimenpiteenä. Myös niiden mahdollista kohdennettua käyttöä on varmasti syytä selvittää, mutta yksittäistä suojaosaa tärkeämpää on korjata koko sosiaaliturvajärjestelmä.
KD lanseerasi jo vuosia sitten Kannustavan perusturvan mallin. Sen keskeisiä ajatuksia ovat yksi selkeämpi tuki, yksi hakeminen, ajantasaisen tulotiedon hyödyntäminen ja työnteon kannattavuus kaikissa tilanteissa. Tällä hallituskaudella käynnistetty yleistuen rakentaminen seuraa pitkälti näitä KD:n esittämiä lähtökohtia.
Uudistus on vietävä loppuun ensi vaalikaudella ripeästi mutta huolellisesti. Samassa kokonaisuudessa voidaan ratkaista myös suojaosiin liittyvä kannustinloukku nykyistä kestävämmin.
Kristillisdemokraateille kotimaisen ruoantuotannon, metsätalouden ja maaseutuelinkeinojen toimintaedellytysten turvaaminen on erityisen tärkeää. Emme hyväksy opposition ajatusta siitä, että ruokaa tuottava maatalous olisi kohteena, kun seuraavan hallituksen säästölistoja kirjoitetaan. Kotimainen maatalous ei ole vain elinkeino vaan elinehto.
Siksi olemme pitäneet huolta siitä, ettei ruokaa tuottavaan maatalouteen ole tällä hallituskaudella kohdistettu leikkauksia. Kustannusten ja markkinoiden nopeat muutokset haastavat yhä tilojen maksuvalmiutta. Sen vuoksi maataloustukien maksatusten aikaistaminen on aloitteestamme osana EU:n kriisitoimia mahdollistettu ja valmistelemme kriisipakettia kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi.
Tänä keväänä onnistuneesti toteutetun suden kannanhoidollisen metsästyksen jatkoksi viime viikolla käynnistyi myös karhun kannanhoidollinen metsästys poronhoitoalueen ulkopuolella. Metsästys on käynnistynyt aktiivisesti. Tämä on jälleen yksi tärkeä askel kohti toimivaa ja kestävää suurpetopolitiikkaa.
Afrikkalaisen sikaruton torjunta jatkuu Virolahdella. Tähän mennessä tautia on todettu 26 luonnonvaraisessa villisiassa, ja kaikki löydökset ovat tartuntavyöhykkeen ydinalueelta. Tuotantosioissa tautia ei ole todettu. Ministeriön ja Ruokaviraston asiantuntijat sekä alueen toimijat tekevät kaikkensa taudin leviämisen estämiseksi. Nyt tärkeintä on pitää tauti rajatulla alueella, suojata sikalat sekä turvata elinkeinon jatkuvuus ja vientimarkkinat. En epäile hetkeäkään, ettemmekö nitistäisi tautia Suomesta, mutta se vaatii aikaa ja pitkäjänteistä työtä.
Lopuksi, Suomen julkinen talous on saatava kestävälle pohjalle. Se edellyttää vaikeita päätöksiä, mutta myös kykyä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikesta ei pidä leikata samalla tavalla eikä kaikkia ongelmia ratkaista veroja korottamalla.
Suomi ei tarvitse eikä sillä ole varaa miljardiluokan veropommeihin. Tarvitsemme vastuullista rahankäyttöä, työntekoon kannustavaa sosiaaliturvaa sekä täsmäpanostuksia yrittämiseen ja lapsiperheisiin. KD tarjoaa ratkaisuja sekä tämän hetken ongelmiin että ensi vaalikaudelle. Näin olemme tehneet läpi puolueen historian. Meille tärkeintä on, että Suomi ja suomalaiset voivat hyvin ja menestyvät. Sen eteen jatkamme työtä myös tänä syksynä.