Viimeiset vuodet ovat olleet työllisyyden kannalta hyvin vaikeita. Suomessa ei ole ollut kasvua kohta 20 vuoteen ja se näkyy työttömyysluvuissa. Erilaiset kriisit, sodat ja geopoliittinen tilanne ovat syventäneet ahdinkoa, vaikeuttaneet vientivetoista taloutta ja ajaneet Suomen talouden kuralle. Julkisen talouden alijäämä on kasvanut kestämättömäksi.
Maamme elintaso on jopa alentunut suhteessa moniin verrokkimaihin. Yritysten toimintaympäristö on ollut erittäin haastava, mutta ratkaisu työllisyyteen on silti yritysten käsissä. Julkinen sektori ei voi paisua, päinvastoin sitä on edelleen merkittävästi karsittava ja tehostettava. Yritykset taas luovat työtä, kasvua ja hyvinvointia. Siksi toimet yritysten toimintaympäristön parantamiseksi ovat olleet aivan keskeisiä ja niistä pidämme kiinni.
Työllistymisen tulee edelleen perustua todelliseen tarpeeseen ja työtehtäviin, joilla luodaan verotuloja, eikä käytetä niitä. Menestystä rakennetaan turvallisuuden ja osaamisen pohjalle. Huoltovarmuuden ja puolustuksen aloille. Kotimaisten resurssien ja omavaraisuuden varaan. Teknologiseen osaamiseen ja korkeaan koulutukseen nojautuen. Suomi on saatava kestävälle pohjalle, eikä se tapahdu tekohengittämällä tai näennäisellä työllistämisellä, jossa työllistämistoimi on kalliimpi kuin yksilön ja yhteiskunnan kokonaishyöty. Talouden kilpailukyky ja yrittäjyyden toiminta- ja kasvuedellytysten parantaminen ovat poliittisten toimijoiden tärkeimpiä työllisyyden edistämisen tehtäviä.
Työ ei ole vain toimeentuloa, vaikka sen tulee aina olla kannattavaa. Se luo osallisuutta ja merkityksellisyyttä elämään. Siksi meidän on tehtävä kaikki, jotta jokaisella kykenevällä on mahdollisuus työhön. Työn tulee myös olla sellaista, että se kantaa ihmistä, ei kuluta loppuun. Esimerkiksi perheen ja työn yhteensovittaminen ei saa olla jatkuvaa tasapainoilua ja uhrauksia, vaan sen tulee mahdollistaa lasten ja perheiden hyvinvointi.
- Kristillisdemokraattinen työllisyyspolitiikka rakentuu sosiaalisen markkinatalouden varaan, jossa taloudellinen vapaus yhdistyy vastuuseen toisista ja yhteisestä hyvästä.
- Ratkaisuja on haettava julkisen ja yksityisen sektorin keskinäisen epätasapainon eli rakenteellisten syiden korjaamisesta.