Miten Suomi voi olla maailman onnellisin maa, vaikka monet hyvinvoinnin osatekijät ovat heikentymässä? Sitä voisi tarkastella vaikkapa seitsemällä mittarilla.
Taloudellinen tasa-arvomme ei ole rikkumaton eikä myöskään aivan huono. Juuri nyt korkea työttömyytemme puhuu karua kieltä.
Paras ratkaisu olisi kasvu työn, yrittämisen ja toisistamme huolehtimisen kautta.
Sananvapautemme sanotaan olevan huippuluokkaa. Kovin vapaasti sitä sanotaankin somessa, mediassa ja kyselytunneilla. Joskus perustellun vakaumuksen puolustamisesta voi joutua maksamaan kovan hinnan.
Kymmenen käskyä elää vahvasti suomalaisessa sielunelämässä. Koetuksella ovat olleet avioliitto sekä elämän suojelu aivan sen alusta luonnolliseen päätökseen. Lapsesta asti opetettu ja sisäistetty moraali olisi oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa se väkevin hyvä voima.
Suurin nuortemme sieluja koskettava asia on luonnon tila. Ihmisen taitamattomuudella on siinä suuri osansa. Toinen suuri ongelma ovat tuhoaseet. Vanhana kouvolalaisena voin vain kauhistella ajatusta harhautuneista droonilaumoista.
Olemme maailman tapahtumien ja päätöstemme myötä joutuneet tilanteeseen, jossa odotamme liikaa valmista hyvää. Nyt tarvitaan lisää meidän kansalaisten aktiivisuuden kautta syntyvää hyvinvointia.
Lisää luovia ajatuksia, vähemmän tarkkaa ohjantaa sekä ylös oman mielen itsekkyydestä!
Lisää luovia ajatuksia, vähemmän tarkkaa ohjantaa sekä ylös oman mielen itsekkyydestä!
Tärkeä mittari, se seitsemäs tai ehkä se ensimmäinen, kertoo siitä, mihin uskomme ja keneen luotamme. Tarvitsemme hyvinvoivan kansan, jonka elämänkatsomus rakentuu kristilliselle uskolle ja toivolle. Siitä puhuu lähestyvä suuri kristillinen juhla, helluntai.
Kirjoittaja, valtiotieteen tohtori Jouko Jääskeläinen, on vantaalainen KD-vaikuttaja kuudella vuosikymmenellä. Hän toimi kansanedustajana 1991–2003 ja 2011–2015.
