KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman korosti aluekehittämisen oikeudenmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä lähetekeskustelussa aluekehittämistä ja EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa koskevasta selonteosta.

– Kehittämisen tulee palvella koko Suomea, ei vain kasvukeskuksia, vaan myös harvaan asuttuja seutuja, rajaseutuja ja saaristoa. Alueiden erityispiirteet ja vahvuudet on tunnistettava ja paikallista elinvoimaa tuettava pitkäjänteisesti.

KD:n ryhmäpuheen pitänyt Östman muistutti, että aluekehityksen tulokset näkyvät ennen kaikkea ihmisten arjessa.

– Koulujen säilyminen, liikenne- ja tietoliikenneyhteydet, sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuus – nämä ratkaisevat sen, kokevatko perheet, että heidän kotiseudullaan on tulevaisuutta.

KD eduskuntaryhmä painottaa, että EU:n tulevassa rahoituskehyksessä on otettava huomioon Suomen geopoliittinen sijainti ja maaseudun merkitys turvallisuustekijänä.

– EU:n koheesiopolitiikassa rahoituksen tulisi perustua saavutettuihin tuloksiin, ei toimia raha-automaat­tina alueille, joiden elintaso on jo merkittävästi noussut. Sen sijaan on aiempaa vahvemmin huomioitava geopoliittinen tilanne sekä maaseutualueiden asutuksen ja elinvoiman merkitys turvallisuustekijöinä. Myös pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityiskriteeri on säilytettävä rahanjaossa.

***Lue koko puheenvuoro:

Valtioneuvoston selonteko aluekehittämisestä ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan lainsäädännöstä VNS 5/2025
KD:n ryhmäpuhe lähetekeskustelussa 1.10.2025 eduskuntaryhmän pj. Peter Östman

Arvoisa puhemies,
Selonteko tarkastelee aluekehittämisen nykytilaa ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan vaikutuksia Suomessa. Se toimii lähtökohtana uudistukselle, joka ajoittuu EU:n ohjelmakauden alkuun vuonna 2028.

Komissio on tämän selonteon julkaisun jälkeen antanut esityksensä EU:n seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Sen uusi rakenne tuo muutoksia aluekehitysrahoitukseen. Esitys perustuu yhden rahaston ja yhden kumppanuussuunnitelman malliin, jolla haetaan synergiahyötyjä. Suomen onkin tarkkaan arvioitava, miten aluekehityksellä voidaan tukea myös maaseudun kehittämistavoitteita, jotka jatkossa toteutetaan samasta rahastosta.

Aluekehityksen ydinkysymyksiä ovat vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus. Kehittämisen tulee palvella koko Suomea – ei vain kasvukeskuksia, vaan myös harvaan asuttuja seutuja, rajaseutuja ja saaristoa. Alueiden erityispiirteet ja vahvuudet on tunnistettava ja paikallista elinvoimaa tuettava pitkäjänteisesti. Suomen geopoliittinen sijainti Venäjän rajanaapurina näkyy myös EU:n rahoituksessa, ja on tärkeää, että raja-alueille suunnattava tuki vahvistaa Itä- ja Pohjois-Suomen elinvoimaa.

Selonteossa painotetaan tuloksellisuutta. Ei riitä, että rahaa käytetään – on arvioitava, väheneekö alueellinen eriarvoisuus, vahvistuuko yhteisöllisyys ja edistääkö kehitys kestävää elämäntapaa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa erityisesti perheiden näkökulmaa aluekehityksessä. Koulujen säilyminen, liikenne- ja tietoliikenneyhteydet, sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuus – nämä ratkaisevat sen, kokevatko perheet, että heidän kotiseudullaan on tulevaisuutta. On tärkeää huolehtia, etteivät lapsiperheet tai ikääntyneet jää ilman peruspalveluja.

Aluekehitys edellyttää yhteistyötä. Valtion lisäksi suunnitteluun ja toteutukseen on otettava mukaan kunnat, maakunnat, yritykset ja järjestöt. Ne tuntevat parhaiten alueidensa tarpeet ja voimavarat.

Kansallisen politiikan linjaukset ja EU:n vaatimukset, kuten ilmastotavoitteet, on sovitettava yhteen niin, etteivät heikommassa asemassa olevat alueet joudu kohtuuttomaan asemaan.

Selonteko nostaa esiin joitain ongelmia. Kansallisen aluekehittämisen ja EU-ohjelmien aikataulut eivät kohtaa, mikä vaikeuttaa suunnittelua. Välittäviä toimielimiä on liikaa, hallinto on monimutkaistunut ja kustannusmalleja on liiaksi, osa lähes käyttämättöminä. Nämä heikentävät tehokkuutta ja kuormittavat sekä viranomaisia että hakijoita.

Byrokratian lisääntyminen on muutenkin suuri riski: jos rahoituksen hakeminen on liian raskasta, hyvät ideat jäävät toteutumatta. Järjestelmän on oltava selkeä, joustava ja läpinäkyvä, ja vastuut valtiolla, maakunnilla ja kunnilla määriteltävä tarkasti.

Tarvitsemme pitkäjänteisiä linjauksia, jotka ylittävät vaalikaudet. Vakaus on vastuullista taloudenpitoa – hankkeet ja investoinnit tuottavat tuloksia ajan kanssa.

Arvoisa puhemies,

Palaan vielä EU:n rahoituskehykseen ja tulevaan ohjelmakauteen: kumppanuussuunnitelmien valmisteluun liittyy monia avoimia kysymyksiä, kuten missä ja miten suunnitelmat laaditaan ja kuinka niiden koordinaatio hallinnossa hoidetaan. Tavoitteena on oltava mahdollisimman tehokas toimeenpano ja korkea vaikuttavuus. Rahoituskehysneuvotteluissa tähän kokonaisuuteen on syytä palata useaan otteeseen.

EU:n koheesiopolitiikassa rahoituksen tulisi perustua saavutettuihin tuloksiin – ei toimia raha-automaat­tina alueille, joiden elintaso on jo merkittävästi noussut. Sen sijaan on aiempaa vahvemmin huomioitava geopoliittinen tilanne sekä maaseutualueiden asutuksen ja elinvoiman merkitys turvallisuustekijöinä. Myös pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityiskriteeri (NSPA-kriteeri) on säilytettävä rahanjaossa.