KD on osa kansainvälistä kristillisdemokraattista liikettä

Kristillidemokraattisen liikkeen juuret ulottuvat aina 1800-luvun Saksaan. Tuolloin kansalaiset nousivat puolustamaan sanan- ja uskonnonvapautta sekä ihmisten tasavertaista kohtelua.

Kristillisdemokratia vahvistui toisen maailmansodan jälkeen vastareaktiona totalitaristisille liikkeille ja natsismille, joka oli kylvänyt tuhoa Euroopassa. Kristillisdemokraattinen liike saavutti johtavan aseman Euroopassa, esimerkiksi sisarpuolueemme CDU on hallinnut Saksassa vuosien ajan. Euroopan parlamentissa EPP on suurin ryhmä.

Norjan kautta välittynyt pohjoismaisen kristillisdemokratian esimerkki innoitti Suomessakin. Puolue perustettiin 1900-luvun puolivälin kulttuurimurroksen keskellä ei-sosialistiseksi liikkeeksi joka vastusti vallan keskittämistä ja puolusti perinteisiä kestäviä arvoja, itsenäisyyttä ja kansanvaltaa.

Puolue perustetaan

Suomen Kristillinen Litto (SKL) perustettiin 1900-luvun puolivälin kulttuurimurroksessa puolustamaan perinteistä arvopohjaa. Puolueen perustava kokous järjestettiin 6. toukokuuta 1958 kasvatustieteiden tohtori, pastori Paavo Päivänsalon kotona Helsingin Kuusisaaressa.

Liiton päämääräksi ilmoitettiin kristilis-isänmaallisen suuntauksen edustaminen, suomalaisen kansanvallan säilyttäminen puoluediktatuurilta suojassa, yleisen kristillisen hengen ja moraalin turvaaminen, yhteisen isänmaan menestyminen, kotien eheytyminen, vanhusten vaaliminen, nousevan polven kasvattaminen sekä yhteisten varojen käyttö yhteiseksi hyväksi.

Liitto kehittyi 1960- ja 1970-luvuilla yhteiskunnalliset rajat ylittäväksi puolueeksi, joka tarjosi selkeän vaihtoehdon arvorelativismille ja yksiääniselle politiikalle. Monien kannustimena oli halu toimia rakentavasti Suomen ja kotiseudun sekä kristillisten perusarvojen hyväksi.

Nousu eduskuntaan

Puolue sai ensimmäisen kansanedustajansa vuonna 1970, metsänhoitaja Raino Westerholmin Kymen vaalipiiristä. Samana vuonna puolue liittyi puoluerekisteriin. Uusi puolue tuli tunnetuksi vahvasti ei-sosialistisena puolueena.

Westerholm nousi kansalliseen suosioon haastaessaan Urho Kekkosen poikkeuslailla haetun valtakauden vuoden 1978 presidentinvaaleissa.

Ensimmäisinä vuosina puolue kasvoi nopeasti ja jo vuonna 1973 puolueella oli jo yli 10 000 jäsentä, neljä kansanedustajaa ja 134 kunnanvaltuutettua. 1970-luvulla alkoi myös nykyisten erityisjärjestöjen; KD Nuorten, KD Naisten ja KD Svenskan tarina.

Nousu hallitusvastuuseen

Puolue nousi hallitusvastuuseen talouskriisin aikana. Puolueen puheenjohtaja Toimi Kankaanniemi toimi Ahon hallituksessa kehitysyhteistyöministerinä.

Berliinin muurin sorruttua ja Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla puolueen sisällä alkoi keskustelu eurooppalaisesta kristillisdemokratiasta. Uudet jakolinjat kysyivät uutta keskustelua. Nimenmuutos oli esillä jo vuoden 1989 puoluekokouksen alla sekä myöhemmissä puoluekokouksissa.

Vuonna 1991 puolue liittyi tarkkailijajäsenenä Euroopan kristillisdemokraatiseen liittoon (EUCD). Vuonna 1999 puolue sai ensimmäisen edustajansa Euroopan parlamenttiin: Eija-Riitta Korhola edusti puoluetta EPP-ED -ryhmässä.

Kristillisdemokraattinen puolue

Puolueen nimeksi vahvistettiin Suomen Kristillisdemokraatit r.p., ruotsiksi Kristdemokraterna i Finland r.f., vuoden 2001 Jyväskylän puoluekokouksessa. Puolueen linja jatkui johdonmukaisena vuoden 2005 periaateohjelmauudistuksessa.

Toisen kerran kristillisdemokraatit nousivat hallitusvastuuseen vuonna 2011. Puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen toimi sisäministerinä. Puolue tuli tunnetuksi asiallisena, yhteistyökykyisenä ja aikaansaavana hallituskumppanina.

Essayah’n kristillisdemokraatit

Vuonna 2015 kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi valittiin kilpakävelyn maailmanmestarina ja europarlamentaarikkona tunnettu Sari Essayah. Essayah toimi ansiokkaasti edustajana Euroopan parlamentissa vuosina 2009–2014

Kristillisdemokraattien puolueohjelma päivitettiin vuonna 2017 Seinäjoen puoluekokouksessa.