Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman varoittaa kaksoisstandardien kasvusta kansainvälisessä keskustelussa sekä antisemitismiin liittyvästä vaarallisesta kehityksestä.

Östman nosti puheessaan KD:n puoluevaltuustolle esiin viime viikkojen esimerkit, joissa Israelia koskeva kritiikki on lipsunut kohti juutalaisiin kohdistuvia yleistyksiä.
– Politiikasta lipsutaan vaarallisen nopeasti kansanryhmän leimaamiseen.
– Antisemitismi on torjuttava yhtä ehdottomasti kuin kaikki muutkin rasismin muodot.

Keskustelut valikoivista boikoteista kertovat Östmanin mukaan epäjohdonmukaisuudesta.
– Kun Kiinan, Iranin tai Turkin vakavat ihmisoikeusloukkaukset eivät johda kauppojen hyllyjen tyhjenemiseen, ihmisarvon universaalius horjuu.

Hän korosti, että Suomen juutalaisyhteisön kokema turvattomuus on otettava vakavasti eikä antisemitismiä pidä hyväksyä missään muodossa – ei suorana, ei verhottuna eikä poliittisen retoriikan kautta.

Östman muistuttaa, että johdonmukaisuus ihmisoikeuspolitiikassa tarkoittaa huomion kiinnittämistä myös niihin kriiseihin, jotka jäävät julkisen keskustelun katveeseen.
– Miksi kristittyihin kohdistuva vaino Afrikassa ei herätä samaa myötätuntoa ja reaktiota kuin monet muut globaalit kriisit?

Sudanin sisällissota ja muut Afrikan konfliktit ovat jättäneet jälkeensä vakavia ihmisoikeusloukkauksia.
– Kristittyjä surmataan ja kokonaisia yhteisöjä ajetaan kodeistaan, mutta länsimaisilla kaduilla ei nähdä mielenosoituksia heidän puolestaan.

Open Doorsin selvitysten mukaan yli 380 miljoonaa kristittyä kokee vainoa maailmanlaajuisesti.
– Missä ovat ne, jotka huutavat Lopettakaa tappaminen Darfurissa tai Puolustakaa Nigerian kristittyjä?

Östmanin mukaan ongelma ei ole tiedon puute vaan poliittisten tarinoiden valikoivuus.
– Afrikan tragediat eivät sovi niihin poliittisiin kertomuksiin, joita osa liikkeistä haluaa edistää – ja siksi kristittyjen kohtalo jää usein vaille ääntä.

Östman otti kantaa myös Ukrainan tilanteeseen ja Euroopan turvallisuuteen.
– Vain Ukraina voi määritellä omat rauhanehtonsa, ja Suomi tukee Ukrainan itsemääräämisoikeutta.
– Venäjä ei ole osoittanut kompromissihalukkuutta, ja vaikka sota päättyisi, Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka ei katoa. Euroopan on varauduttava laaja-alaisesti eikä pakotteista tule luopua.

Asevalvontakeskustelussa hän painotti tasapuolisuutta.
– Jos Ukrainalle asetetaan rajoituksia asevoimiin, myös Venäjän sotilaalliselle kapasiteetille on asetettava vastaavat tai tiukemmat rajoitukset.
– Venäjän on palattava noudattamaan kansainvälistä oikeutta, tunnustettava ihmisoikeudet ja järjestettävä vapaat vaalit. Sotarikosvastuuta ei voida lakaista sivuun, ja Venäjän on osallistuttava sotarikosten tutkintaan.

Östman kiteyttää puheensa periaatteeseen, jonka hän näkee kaiken ulko- ja ihmisoikeuspolitiikan perustana.
– Sama ihmisarvo, samat oikeudet ja sama suojelu kuuluvat jokaiselle – uskonnosta, etnisyydestä ja maantieteestä riippumatta. Kaksoisstandardeille ei ole sijaa.

***Katsaus kokonaisuudessaan alla ja streamattuna KD:n FB-sivulla

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman
Katsaus puoluevaltuuston kokouksessa 29.11.2025 Jyväskylässä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä puoluevaltuusto,

Kristillisdemokraatit ovat toimineet lähes kolme vuotta hallituskoalitiossa poikkeuksellisen haastavissa olosuhteissa. Tiesimme alusta alkaen, että edessä olisi myrskyisä kausi – ja juuri sellainen se on ollut. Silti olemme löytäneet oman paikkamme, oman äänemme ja vaikuttaneet siihen suuntaan, jonka asettelimme tavoitteeksemme. Ministerimme ja kansanedustajamme ovat tehneet sinnikkäästi ja johdonmukaisesti työtä valtioneuvostossa ja eduskunnassa, ja siitä haluan lausua kiitoksen.

Vain viiden kansanedustajan ryhmänä olemme pystyneet vaikuttamaan päätöksiin monella saralla, kuten puheenjohtaja jo toi esille. Samalla on muistettava, että politiikka on aina kompromissien taidetta – niin tässäkin koalitiossa. Kolme kansanedustajaamme ovat kantaneet vastuuta useissa valiokunnissa ja muissa tehtävissä ryhmäkansliamme vahvalla tuella.

Hallituksen linja tähtää vakaaseen ja hyvinvoivaan Suomeen – ei vain ensi vuodeksi, vaan tuleville sukupolville.

Suomen talous on kärsinyt heikosta kasvusta pitkään. Hallitus on joutunut toteuttamaan kolme sopeutuskierrosta, koska talouden rakenteet eivät ole kestäneet heikkoa tulokehitystä, kasvavia menoja ja liian hitaasti kehittyvää tuottavuutta. Siksi suunnanmuutos on välttämätön.

Veronkevennykset kohdistetaan ansiotuloihin ja yritystoimintaan – sinne, missä ne parantavat työn kannustimia, vahvistavat ostovoimaa ja luovat edellytyksiä kasvulle. Myös yhteisöveron alentamisella on kasvua tukeva ja investointeja lisäävä vaikutus. On olennaista, että Suomi sitoutuu tutkimukseen ja innovaatioihin – vain siten talouden kasvudynamiikka voi vahvistua.

IMF:n vuosiarvio teki taloudestamme tylyn arvion: tuottavuus polkee paikallaan, yksityinen kysyntä heikkenee, julkinen talous on rakenteellisesti alijäämäinen ja velkasuhde lähestyy kriittisiä tasoja. Näissä oloissa sopeuttaminen ei ole valinnainen vaihtoehto; se on välttämättömyys. Vaihtoehtona olisi, että ulkopuoliset tahot alkavat määritellä Suomen talouspolitiikkaa. IMF korostaa, että julkisen talouden vakauttaminen edellyttää usean vuoden määrätietoista linjaa velkasuhteen kääntämiseksi laskuun ja markkinoiden luottamuksen säilyttämiseksi.

Kolme sopeutuskierrosta ovat olleet raskaita, mutta välttämättömiä: ensin kuusi miljardia hallitusneuvotteluissa, sitten kolme miljardia syksyllä 2024 ja tämän syksyn miljardin lisätoimet. Mutta ilman niitä velkaantuminen etenisi hallitsemattomasti.

Siksi on merkittävää, että eduskunta onnistui sopimaan parlamentaarisesti velkajarrusta. Vaikka velkajarru ei ole juridisesti sitova, sen poliittinen merkitys on huomattava: se tuo ennakoitavuutta, rajoittaa velan kasvua ja luo yhteiset pelisäännöt julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Se mahdollistaa joustavuuden kriiseissä, mutta rajoittaa velkaantumisen kiihtymisen normaaliaikoina.

On myös todettava, että vaikka hallitus tekisi kaiken oikein, heikko suhdanne vaikuttaa viiveellä kasvuun, työllisyyteen ja verotuloihin. Sopeutustoimien onnistuminen on samalla riippuvainen ulkoisista tekijöistä, joihin meillä ei ole suoraa päätösvaltaa.

Vaikeiden päätösten rinnalla hallitus on sitoutunut vahvistamaan ihmisten arkea. Nämä toimet ansaitsevat tulla sanotuiksi ääneen – ja ansaitsevat tulla mainituiksi myös kahdesti, sillä ne eivät ole hallituskaudella itsestäänselvyyksiä.

KD on pitänyt kiinni siitä, ettei lapsiperheiden etuja ja palveluita heikennetä.

Omaishoidon tuen alarajaa korotetaan, perhehoidon palkkioita vahvistetaan ja lapsiperheiden verotusta kevennetään. Työtulovähennyksen lapsikorotus nousee selvästi. Ruoan ja lääkkeiden arvonlisäveron alennus tukee erityisesti pienituloisia ja ikääntyneitä.

Terapiatakuu on toteutettu, ja nuorten mielenterveyspalveluja sekä päihdetyötä vahvistetaan. Terapiatakuun rinnalle rakennetaan toimiva palveluketju, jotta apu ei jää pelkästään lupauksen tasolle. Lisäksi nuorten ja perheiden asuntolainasääntelyä kevennetään, mikä helpottaa ensimmäisen kodin hankintaa.

Nämä ovat toimia, jotka näkyvät ihmisten elämässä tällä ja tulevilla viikoilla – ei vasta vuosikymmenen päästä.

Orpon hallitus on sopeuttanut julkista taloutta yli kymmenen miljardin edestä. Taustalla ovat pysyvät menot, jotka syntyivät aiempien hallitusten aikana – menot, joita ei voi vain lakaista maton alle.

Silti oppositio on vuodattanut huolta siitä, että hallitus leikkaa liikaa, samalla kun he moittivat valtionvelan kasvusta. Nämä kaksi väitettä eivät sovi yhteen, eivätkä opposition budjettiesitykset tue kumpaakaan linjaa.

Sosiaalidemokraattien esitykset solidaarisuusosinkoverosta ja muista veronkorotuksista herättävät väistämättä kysymyksen: onko opittu mitään Uniperin kaltaisista tilanteista, joissa veronmaksajat jäivät lopulta laskun maksajiksi?

Keskustan budjetissa taas on lähes miljardin aukko, koska he ovat huomioineet yhteisöveron alennuksen jo ennen sen voimaantuloa. Se esitys on siltä osin susi. Sallittaneen pieni poikkeama aiheesta, sillä tästä tuleekin mieleen susijahti, joka ei toteutunut Keskustan edustajien hoitaessa vuosia maa- ja metsätalousministerin salkkua. Onneksi Sari Sudenhoitaja on nyt vahtivuorossa. Sarin johdolla petopolitiikka on edennyt ratkaisevasti: olemme saamassa vihdoin kannanhoidollisen metsästyksen monien haasteiden jälkeen hoidettua.

Hyvät kuulijat,

Myös kansainvälinen tilanne on puhututtanut eduskuntaryhmää kauden aikana. USA:n yllättävät ulostulot Ukrainan sotaan liittyen aiheuttivat arvelua Euroopan pääkaupungeissa. Ulkoministeri Valtonen totesi tällä viikolla viisaasti, että EU:n näkökulmasta rauhaa koskeva keskustelu on edennyt parempaan suuntaan.

KD painottaa, että vain Ukraina voi määritellä omat rauhanehtonsa, ja Suomi tukee Ukrainan itsemääräämisoikeutta. Venäjä ei ole osoittanut kompromissihalukkuutta, ja vaikka sota päättyisi, Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka ei katoa. Euroopan on varauduttava pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti, eikä pakotteista tule luopua.

Jos Ukrainalle asetetaan rajoituksia asevoimiin, myös Venäjän sotilaalliselle kapasiteetille on asetettava vastaavat tai tiukemmat rajoitukset. Venäjä hyväksyy vaatimuksia vain silloin, kun vaihtoehtoja ei ole. Ulkoministerin viesti on ollut selkeä: Venäjän on palattava noudattamaan kansainvälistä oikeutta, tunnustettava ihmisoikeudet ja järjestettävä vapaat vaalit. Sotarikosvastuuta ei voida eikä saa lakaista sivuun, ja Venäjän on osallistuttava sotarikosten tutkintaan.

Nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa nousee esiin kysymys, joka ei jätä rauhaan: miksi kristittyihin kohdistuva vaino Afrikassa ei herätä samaa myötätuntoa ja reaktiota kuin muut globaalit kriisit?

Sudanin sisällissota on jättänyt jälkeensä järkyttäviä uutisia: kaupunkien valtauksia, hyökkäyksiä sairaaloihin, pakenevia siviilejä. Kristittyjä surmataan ja kokonaisia yhteisöjä ajetaan kodeistaan. Mutta länsimaisilla kaduilla ei näe mielenosoituksia heidän puolestaan.

Open Doorsin selvitysten mukaan yli 380 miljoonaa kristittyä kokee vainoa ympäri maailmaa. Silti tämä kärsimys ei herätä lännessä samanlaista reagointia. Missä ovat ne, jotka huutavat “Lopettakaa tappaminen Darfurissa” tai “Puolustakaa Nigerian kristittyjä”?

Ongelma ei ole tiedon puute. Kansainväliset raportit ovat avoimesti saatavilla. Ongelma on, että Afrikan tragediat eivät sovi niihin poliittisiin tarinoihin, joita osa liikkeistä haluaa kertoa. Kristittyjen puolustaminen ei tuo poliittista hyötyä – ja siksi heidän kohtalonsa jää usein vaille ääntä.

Samanaikaisesti rasismin vastustaminen on laajalti hyväksytty periaate, mutta antisemitismiä koskeva johdonmukaisuus horjuu. Valikoivat boikotit – kuten S-ryhmän tapaus – paljastavat kaksoisstandardeja. Kun Kiinan, Iranin tai Turkin vakavat ihmisoikeusloukkaukset eivät johda kauppojen hyllyjen tyhjenemiseen, ihmisarvon universaalius horjuu.

Viime viikkojen keskusteluissa on nähty, kuinka Israelin valtiota koskeva kritiikki muuttuu helposti juutalaisiin kohdistuviksi yleistyksiksi. Suomessa esitutkintaan edennyt tapaus, jossa pohdittiin, tulisiko Israelin kansalaisten olla tervetulleita Suomeen, on tästä varoittava esimerkki. Politiikasta lipsutaan vaarallisen nopeasti kansanryhmän leimaamiseen. Jos tämä ei ole vihapuhetta, niin mikä on?

Antisemitismi on torjuttava yhtä ehdottomasti kuin kaikki muutkin rasismin muodot. Suomen juutalaisyhteisön kokema turvattomuus on otettava vakavasti, ja antisemitismiä ei pidä hyväksyä – ei suorana, ei verhottuna eikä poliittisen retoriikan kautta.

Kaiken perustana on johdonmukaisuus: sama ihmisarvo, samat oikeudet ja sama suojelu jokaiselle – uskonnosta, etnisyydestä tai maantieteestä riippumatta. Kaksoisstandardeille ei ole sijaa. KD toimii järjen, kohtuuden ja johdonmukaisuuden äänenä moniäänisessä maailmassa. Suomen tulee olla turvallinen, oikeudenmukainen ja yhtenäinen maa nyt ja tulevaisuudessa.

Kuljetaan kohti alkavaa vuotta rohkeasti, luottavaisesti ja päättäväisesti pitäen kiinni siitä, mikä on hyvää, kestävää ja totta.

Lopuksi hyvät ystävät, eduskuntaryhmänä olemme kiitollisia jokaisesta, joka on mukana yhteiskunnallisessa työssä KD:n aktiivisena jäsenenä, esirukoilijana, ehdokkaana tai luottamushenkilönä. Työ eduskunnassa ja valtuustoissa ei olisi mahdollista ilman teidän panostanne. Lämpimät kiitokset teille jokaiselle koko eduskuntaryhmän puolesta.