Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei kannata ns. eheytyshoitojen kriminalisoimista esittävää kansalaisaloitetta, vaan tukee aloitteen hylkäämistä. KD:lla ei ole edustajaa lakivaliokunnassa, joka laati aloitteesta mietinnön.

Jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus saada toivomaansa tukea ja apua seksuaalisuuteen tai sukupuolisuuteen liittyvien aiheiden käsittelyyn, mikäli henkilö kokee niiden alueella kipua tai ristiriitaa ja haluaa itse omasta tahdostaan hakea apua. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia toiselta muutosta identiteettikysymyksissä, eikä ammattitaitoinen sielunhoitaja tai psykoterapeutti niin toimi. Tahdonvastainen ”eheyttämistoiminta” on yksinkertaisesti väärin ja epäeettistä.

Monilla eheytyshoitojen kriminalisointia vaativan kansalaisaloitteen allekirjoittajilla ja kannattajilla on varmasti ollut aito huoli ja halu ehkäistä henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Kuitenkin jo vallitsevan lainsäädännön nojalla voidaan tahdonvastaisen tai muutoin ihmistä psyykkisesti vahingoittavan toiminnan katsoa olevan kiellettyä, muun muassa rikoslain pahoinpitelyä koskevan sääntelyn nojalla. Rikoslaissa pahoinpitelyn tekomuotona huomioidaan myös henkinen väkivalta, joka on aiheuttanut uhrille terveydellisen haitan. Lainsäädännöllä näihin tapauksiin voidaan ja tuleekin puuttua, mikäli on toimittu lainvastaisesti. Tämän vuoden alussa tällainen tapaus on ollut Pirkanmaan käräjäoikeudessa, mikä kertoo mahdollisuudesta nykyisen lainsäädännön nojalla puuttua lainvastaiseen toimintaan. Kristillisdemokraattien mielestä tulisikin pohtia, pitäisikö psyykkinen väkivalta säännellä Suomessa yleisellä tasolla erikseen rangaistavaksi, kuten esim. Norjassa ja Tanskassa on tehty.

Lakivaliokunta on tänään valmistuneessa mietinnössään todennut, että ”perusteltua on huomioida muun muassa se, että vaikka tavoite suojata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia on lähtökohtaisesti hyväksyttävä, henkilöllä on oikeus saada apua ja tukea tutkiessaan omaa seksuaalista suuntautumistaan ja sukupuoli-identiteettiään. Näin ollen se, milloin on kyse henkilöä loukkaavasta ja oikeudettomasta vaikuttamisesta ja milloin taas henkilön oman vapaan tahdon mukaisesta avusta ja tuesta, voi herättää tulkinta- ja rajanvetokysymyksiä. Nämä seikat ovat merkityksellisiä pohdittaessa, millainen toiminta on rangaistavaa ja miten yksilön oman tahto ja suostumus asiaan vaikuttavat.”

Lakivaliokunnan edellä mainittu pohdinta on hyvä, mutta ongelmaksi voi nousta se, että lainsäätäjän tahtotila ja lain tulkinta erkanevat toisistaan, eikä tulkinta enää vastaa lain alkuperäistä tavoitetta. Tällöin vaarana on, että terapeuttista tai sielunhoidollista apua seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin haasteiden käsittelyyn etsivä ei enää löydä haluamaansa ammatillista tukea tai että mahdollinen lainsäädäntö kaventaa asiakkaan oikeutta itse määrittää terapia- ja sielunhoitotyöskentelyn tavoite.

Kristillisdemokraatit korostavat, että jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus uskonnollisesta tai muusta vakaumuksestaan riippumatta sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvään monipuoliseen pohdintaan terapiassa ja sielunhoidossa arvojensa mukaisesti. Tätä edellyttää myös uskonnonvapauden periaate.