Essayah ryhmäpuheessaan: Euroopan unionin suunta tulee palauttaa itsenäisten valtioiden yhteistyöelimeksi
Essayah ryhmäpuheessaan: Euroopan unionin suunta tulee palauttaa itsenäisten valtioiden yhteistyöelimeksi
1.7.2016 klo 10:00 Puheet
Pääministerin ilmoitus Britannian EU-erosta 1.7.2016
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah
Arvoisa puhemies!
Iso-Britannialle on annettava nyt aikaa selvitä Brexit -äänestyksen jälkeisestä poliittisesta kaaostilasta. Hoputtaminen, painostus, pilkka tai peräti kostaminen eivät auta sen enempää brittejä kuin EU:ta. On kaikkien etu, että yhteistyösuhteet Iso-Britannian kanssa säilyvät mahdollisimman tiiviinä ja rakentavina, vaikka korvaavissa sopimuksissa päätöksen seuraukset realisoituvatkin. Brittein saarilla asuu myös noin 10 000 ulkosuomalaista, joiden arkeen Brexit vaikuttaa.
Tämän päivän keskustelun tärkein kysymys kuuluu: ”Miten tästä eteenpäin?” Jos EU aikoo pysyä eurooppalaisen yhteistyön rakenteena, suunnan on muututtava. Unionissa on toistuvasti vastaus jokaiseen kriisiin: enemmän EU:ta, enemmän yhteisvastuuta ja enemmän komission valtaa. Monista kansalaisista tuntuu, ettei EU-politiikan suuntaan voi vaikuttaa, vaan valta on keskittynyt harvoille ja avoimuus puuttuu. « Enemmän EU :ta » on liian usein merkinnyt sitä, että yhteisesti sovittuja asioita ei toimeenpanna ja tunnolliset saavat kontolleen muiden ongelmat. Juuri tähän on mitta täyttynyt ja juuri tässä tarvitaan käännettä.
Euroopan unionin kehittäminen liittovaltioksi vain syventää ongelmia ja vieraannuttaa kansalaisia eurooppalaisesta yhteistyöstä, jota niin monessa asiassa kuitenkin tarvitsemme. Monet eurooppalaisen yhteistyön positiiviset asiat tuntuvat niin itsestäänselvyyksiltä ettemme anna niille arvoa eikä EU rauhan projektina enää riitä perusteluksi monelle. Voi vain kysyä, mitä on tapahtunut eurooppalaisen projektin perustaneelle näylle ja sen arvoille? Robert Schumanin sanoin ”kansojen yhteisö, joka on syvästi juurtunut kristillisiin perusarvoihin”. Kuka kaappasi sen ja kuka salli sen kaapattavan?
Euroopan unionin suunta tulee palauttaa itsenäisten valtioiden yhteistyöelimeksi niin, että päätöksenteko pidetään mahdollisimman lähellä kansalaista. EU on pistettävä laihdutuskuurille, jossa turhaa byrokratiaa ja turhaa sääntelyä karsitaan sekä meppien ja virkamiesten määrää vähennetään Brexitin suhteessa. Merkittävän nettomaksajan poistuttua unionista on vaarana, että Suomenkin jäsenmaksuosuus nousee huomattavasti. Tämä on hallituksen torjuttava tulevissa neuvotteluissa.
Arvoisa puhemies,
Vireillä oleva perussuomalaisten kansanäänestysaloite hämmentää. Jos aloite päätyy eduskuntaan, niin aikooko täällä saman puolueen edustajat äänestää sen kumoon hallitusvastuuseen vedoten? Nouseeko kansanäänestys jälleen esille vaaliteemaksi? Kansanäänestys ei ole julkisuusshow tai vaalitäky, vaan pidetään se sille kuuluvassa arvossa.
Vaatimuksille kansanäänestyksestä voi tulla asiallinen peruste, mikäli Brexitin myötä EU:n kehittyminen liittovaltioksi kiihtyy. Esimerkiksi ns. viiden puheenjohtajan raportti hahmottelee euromaista liittovaltiokehityksen kärkeä eli omaa budjettia ja valtiovarainministeriä, verotusoikeutta ja verotuksen yhtenäistämistä sekä pysyviä tulonsiirtomekanismeja. Tämä kaikki vaatii perussopimusten muutosta. Jos tätä ei torjuta, niin Suomessa on kysyttävä kansan mielipidettä, tahdommeko olla mukana vai emme, koska silloin EU:n luonne oleellisesti muuttuu siitä, mihin aikoinaan liityimme.
Britannian eroamisella EU:sta on merkittävät vaikutukset koko Eurooppaan, sillä maa on EU:n merkittävin sotilasmahti, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Nato-maa ja ydinasevaltio. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määritellään Suomen kärkitavoitteeksi 2020 -luvulle ulottuen Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä. Tältä osin selonteon linjaus koki kovan kolauksen. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä varoitti tästä ja toivoi, että hallituksella olisi suunnitelma Brexitin varalle. Britannian eron myötä EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo heikkenee ja pohdinnat muista kuten kahden välisistä puolustusyhteistyönmuodoista ovat entistä ajankohtaisimpia.