– Liian lyhytnäköinen politiikka johtaa ajattelemattomiin ratkaisuihin, jotka kostautuvat myöhemmin. On kyse perusasioista. Jos haluamme, että talous on kunnossa huomenna, on tänään elettävä tulojen mukaan. Jos haluamme, että huomisen Suomessa on osaamista ja sivistystä, on koulutukseen panostettava nyt. Jos haluamme, että tulevatkin sukupolvet saavat syödä puhdasta kotimaista ruokaa, emme saa huonoilla päätöksillä tai päättämättömyydellä tuhota suomalaisen maatalouden toimintaedellytyksiä, totesi kansanedustaja Peter Östman keskusteltaessa valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta.

– Jos katsomme asioita vain yksilön kannalta, saatamme jättää täysin huomiotta sen, miten päätökset vaikuttavat pitkällä tähtäimellä yhteiskuntaan laajemmin. Usein kuulee arvokysymyksistä päätettäessä argumentin: ”ei se ole keneltäkään pois.” Täysin huomiotta jätetään, että yksilöä koskevista päätöksistä tulee ennen pitkää kollektiivisia, sillä ne muokkaavat yhteiskuntaamme, Östman muistutti.

– Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta seuraavien sukupolvien Suomi nojaa edelleen sivistykseen, ahkeruuteen, hyvinvointiin, demokratiaan, sisuun ja arvoihin, jotka kestävät myös maailman järkkyessä.

***

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. ja 2. osa Näkymiä seuraavien sukupolvien Suomeen

Ryhmäpuhe VNS 16/2022 vp
Peter Östman 23.1.2023

Arvoisa puhemies,

”Tulevaisuusselonteko muodostaa pohjan hallituksen ja eduskunnan tulevaisuusvuoropuhelulle…” Näillä sanoilla alkaa käsittelyssä olevan selonteon tiivistelmä. Eduskuntavaaleihin on alle kymmenen viikkoa – tulevaisuusvuoropuhelua tuskin hallituksen ja eduskunnan välillä enää ehditään paljoa käydä, sen paikka siirtyy pian vaalitentteihin ja sitä myötä seuraavan eduskunnan ja hallituksen asiaksi. Vaikka maailma onkin muuttunut hallituskauden aikana, on käsittämätöntä, että selonteko saapuu eduskuntaan vasta nyt – tästä toivon pääministeriltä selitystä. Aikataulu asettaa tulevaisuusvaliokunnan täysin epäreiluun asemaan, kun se joutuu käsittelemään yhden vaalikauden merkittävimmistä kokonaisuuksista kiireellä.

Sitten itse selontekoon, jossa tunnistetaan kattavasti erilaisia muutostekijöitä ja rakennetaan skenaarioita tulevaisuudesta. Mikään niistä ei sellaisenaan toteudu, mutta ne ovat hyvä työkalu ennakointiin varautumiseen.

Monet kehityskulut etenevät, toimimmepa miten tahansa. Esimerkiksi teknologisoituminen tapahtuu joka tapauksessa ja tekoälyn käyttö mullistaa maailmaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten ja mihin sitä käytetään. Meitäkin enemmän näitä päätöksiä tekevät seuraavat sukupolvet. Siksi on varmistettava, että koulutusjärjestelmämme varustaa tällaista tulevaisuutta ja vastuuta varten – olemaan hyvän puolella. Rengistä ei saa tulla isäntää, eikä moraalia ja etiikkaa voi ulkoistaa roboteille.

Selonteon toinen osa käsittelee varsin laajasti sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Emme saa olla sukupolvi, joka syö seuraavien sukupolvien oikeudet. Tämän hallituskauden perintö on siinä suhteessa huono erityisesti velkakierteen vuoksi.

Selonteossa nostetaan esiin lainsäädännön vaikutusarvioinnit tulevaisuuden kannalta. Aikajännettä on pidennettävä kaikessa päätöksenteossa. Liian lyhytnäköinen politiikka johtaa ajattelemattomiin ratkaisuihin, jotka kostautuvat myöhemmin. On kyse perusasioista – jos haluamme, että talous on kunnossa huomenna, on tänään elettävä tulojen mukaan. Jos haluamme, että huomisen Suomessa on osaamista ja sivistystä, on koulutukseen panostettava nyt. Jos haluamme, että tulevatkin sukupolvet saavat syödä puhdasta kotimaista ruokaa, emme saa huonoilla päätöksillä tai päättämättömyydellä tuhota suomalaisen maatalouden toimintaedellytyksiä.

Toisaalta, jos katsomme asioita vain yksilön kannalta, saatamme jättää täysin huomiotta sen, miten päätökset vaikuttavat pitkällä tähtäimellä yhteiskuntaan laajemmin. Usein kuulee arvokysymyksistä päätettäessä argumentin: ”ei se ole keneltäkään pois.” Täysin huomiotta jätetään, että yksilöä koskevista päätöksistä tulee ennen pitkää kollektiivisia, sillä ne muokkaavat yhteiskuntaamme.

Olen kahden pojan isä ja seitsemän lapsen isoisä. Ajattelen usein lastenlapsiani – millaisessa maailmassa he joutuvat pärjäämään. Kun maailma järkkyy, ei huoli ole miten meidän käy, huoli on, miten heidän käy. Emme kuitenkaan voi rakentaa tulevaisuutta pelon kautta. Sen sijaan meidän on annettava nuorille eväät elämään muuttuvassa maailmassa. On tehtävä vastuullisia päätöksiä, kuten tuo patsas nimeltä ”Tulevaisuus” täällä salissa muistuttaa: pieni lapsi katsoo meitä edustajia ja vilkuttaa kuin sanoakseen ”muistakaa, että olette täällä meitä varten, minä syön isona teidän työnne hedelmiä, hyviä tai huonoja”.

Tulevaisuus rakentuu joka tapauksessa johonkin suuntaan. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta seuraavien sukupolvien Suomi nojaa edelleen sivistykseen, ahkeruuteen, hyvinvointiin, demokratiaan, sisuun ja arvoihin, jotka kestävät myös maailman järkkyessä.