Kristillisdemokraattien keskeiset huolet uudistuksessa ovat raskas maakuntamalli, puutteellinen integraatio, riittämätön rahoitus, yksityisten ja kolmannen sektorin palveluntarjoajien asema sekä viime kauden tavoin tiukka aikataulu.

– KD eduskuntaryhmä katsoo, että jatkossakin päävastuun tulee olla julkisella toimijalla. Hyvinvointialueilla tulee olla vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostopalveluina, palveluseteleillä tai henkilökohtaisilla budjeteilla, totesi KD:n ryhmäpuheenjohtaja Päivi Räsänen pitämässään ryhmäpuheenvuorossa sote-uudistuksen lähetekeskustelussa.

– Ei ole edes teoreettisesti mahdollista, että palvelutuotannosta selviydyttäisiin ilman yrityksiä ja kolmatta sektoria. Myös julkisten yhtiömuotoisten tuottajien toiminta yli maakuntarajojen on turvattava. Sotepalveluita tuottaa kaikkiaan 18 000 yritystä, joissa työskentelee 80 000 ihmistä. Monet näistä ovat paikallisia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tätä potentiaalia ei tule ajaa alas. Uudistusta ei tule tehdä niin, että rikottaisiin sitä, mikä toimii hyvin.

***

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro sote-uudistusesityksen lähetekeskustelussa 14.12.2020
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen (kd)

Arvoisa puhemies,
Soteuudistusta on tehty jo 15 vuotta. Hajanainen ja moniportainen sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne ja lisääntyvä palvelutarve ovat vaikea yhdistelmä. Uudistus on välttämätön ja kiireinen. Väestöryhmien välisiä hyvinvointi- ja terveyseroja täytyy kaventaa ja turvata palvelujen yhdenvertainen saatavuus.

Alkuperäinen tavoite oli, että sosiaali- ja terveyspalvelut integroidaan riittävän leveille hartioille yhteiseen hallintoon ja budjettiin, jotta painopistettä kyetään siirtämään peruspalveluihin, varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Mitä myöhemmin sosiaalisiin ongelmiin tai sairauksiin puututaan, sitä suurempi tarve tulee kalliille erityispalveluille, vaativalle erikoissairaanhoidolle tai lasten huostaanotoille.

Syntyvyyden vähenemisestä seuraava väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa pitkäkestoisen miljardien kestävyysvajeen Suomen talouteen palvelutarpeen kasvaessa työikäisen väestön vähentyessä. Soteuudistus olisi onnistuessaan yksittäisistä rakenneuudistuksista merkittävin kestävyysvajeen ratkaisu.

Sotemaakunnille annettu uusi nimi, hyvinvointialueet, ei muuta tosiasiaa, että jotkut niistä eivät kykene toteuttamaan integraatiota vaativia erikoispalveluita myöten. Osa hyvinvointialueista on väkimäärältään pienempiä kuin keskisuuret kaupunkimme, joilla ei katsota olevan rahkeita enää jatkossa vastata tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä palveluista. Uudistus olisi pitänyt valmistella sosiaali- ja terveyspalveluiden, ei poliittisen tarkoituksenmukaisuuden pohjalta.

Lisäksi kolmas osa suomalaisista, 1,6 miljoonaa Uudenmaan asukasta, jäisi kokonaan perus- ja erikoispalveluiden integraation ulkopuolelle. Viisi aluetta tuottaisivat perustason palvelut ja erikoistason palvelut jatkossakin HUS.

Riittämätön rahoitus on esityksen keskeinen ongelma. Valtiontalouden tarkastusvirasto on ilmaissut huolensa siitä, että esitys ei sisällä sellaisia vahvoja kannustimia, jotka ohjaisivat alueita hillitsemään kustannusten kasvua.

Pelkkä rakenteen uudistus ei takaa painopisteen siirtymistä kalliista erikoispalveluista peruspalveluihin, vaan tarvitaan toiminnallisia uudistuksia rinnalle: velvoittavasti nopeampaa hoitoon pääsyä lääkärin vastaanotolle, mielenterveys- ja päihdepalveluiden terapiatakuu sekä kattavasti kuntoutusta parantamaan ikäihmisten toimintakykyä ja vähentämään laitospaikkojen tarvetta. Osaavista lääkäreistä, hoitajista ja sosiaalityöntekijöistä tulee huolehtia – jo nyt kamppaillaan pätevän henkilöstön saamisesta.

KD eduskuntaryhmä katsoo, että jatkossakin päävastuun tulee olla julkisella toimijalla. Hyvinvointialueilla tulee olla vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostopalveluina, palveluseteleillä tai henkilökohtaisilla budjeteilla.

Ei ole edes teoreettisesti mahdollista, että palvelutuotannosta selviydyttäisiin ilman yrityksiä ja kolmatta sektoria. Myös julkisten yhtiömuotoisten tuottajien toiminta yli maakuntarajojen on turvattava. Sotepalveluita tuottaa kaikkiaan 18 000 yritystä, joissa työskentelee 80 000 ihmistä. Monet näistä ovat paikallisia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tätä potentiaalia ei tule ajaa alas. Uudistusta ei tule tehdä niin, että rikottaisiin sitä, mikä toimii hyvin. Yhteistyö yksityisen palveluntuottajan kanssa on tuottanut aitoja lähipalveluita, työpaikkoja ja elinvoimaa. Kokonaisulkoistusten avulla on saavutettu merkittäviä kustannussääntöjä.

Hallituksen esitys jo tehtyjen ulkoistamissopimusten irtisanomisista on ongelmallinen palveluntuottajien oikeusturvan ja sopimusoikeuden sekä perustuslain omaisuudensuojan näkökulmasta. Julkisen vallan ei tule luoda tilannetta, jossa se näyttäytyy epäluotettavana sopimuskumppanina.

Hallitus päätti soteuudistuksensa yhteydessä maakuntaveron toteuttamisesta. Tämän hallituksen linjauksilla meillä on pian kahden verottajan, kunnan ja valtion, sijaan neljä verottajaa. Mitä useampi verottaja, sitä enemmän veroja. Jo nyt erot kansalaisten välillä verotuksen suhteen ovat merkittävät, maakuntaveron myötä ne kasvaisivat. Suurimmat verot maksettaisiin siellä, missä palvelujen tuottaminen on haastavinta, pienimmillä alueilla. Maakuntaveron sijaan KD eduskuntaryhmä kannattaa rahoitusta valtion talousarviosta.

Soteuudistuksen ohella hallitus on valmistelemassa useita palvelukokonaisuuteen vaikuttavia erillisiä lakeja, esimerkiksi kelakorvauksista luopuminen. Osa palveluista on erittäin vaikeasti julkisella sektorilla paikattavissa. Esimerkiksi gynekologi- tai silmälääkäripalvelut haetaan pääosin yksityissektorilta, samoin merkittävä osa suun terveydenhuollosta.

Eduskuntaryhmämme keskeiset huolet uudistuksessa ovat raskas maakuntamalli, puutteellinen integraatio, riittämätön rahoitus, yksityisten ja kolmannen sektorin palveluntarjoajien asema sekä viime kauden tavoin tiukka aikataulu.

Uudistus tulisi voimaan vuoden 2023 alusta. Aikataulupaine on erilainen eri alueilla. Joillakin alueilla yhdistäminen on jo pitkällä, kun taas niillä alueilla, joilla perustason sote-palvelut ovat edelleen hajautettuna kuntien vastuulla, uudistuksen aikataulu on todella haastava.