Taloutemme negatiivinen suunta ei ole kääntynyt paremmaksi uuden hallituksen kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta. Päinvastoin työttömyys on jatkanut kasvuaan. Kotimainen teollisuustuotanto on vähentynyt merkittävästi ja sen myötä työttömyys on kasvanut. Tuottavuuden lisäys on välttämätön edellytys taloudelliselle kasvulle.
Suomalaiset yritykset, riippumatta niiden koosta, ovat mukana kansainvälisessä kilpailussa. Paine sopeutua kovaan kilpailuun ja suhdanteiden vaihteluun on suuri. Jäykät työmarkkinat heikentävät pienempien yritysten mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa ja vaikuttavat niiden kannattavuuteen.

Pitkään on keskusteltu, että pitäisi aikaansaada muutos lainsäädäntöön, joka mahdollistaa yleissopimuksesta poikkeavat, paikallistasolla työnantaja- ja työntekijäosapuolten välillä tehdyt sopimukset.
Ensi viikolla hallitus esittelee ehdotuksensa yhteiskuntasopimukseksi. Sopimuksen avulla pyritään parantamaan kilpailukykyä viidellä prosentilla. Tavoite ei ole millään muotoa ylimitoitettu, kun ottaa huomioon, kuinka paljon Suomi on jäänyt jälkeen kilpailijamaistaan.
Suomessa on 283 290 yritystä. Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 435 eli 93,4 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 675 (5,5 %) ja keskisuuria 2 592 (0,9 %).

Pienissä ja keskisuurissa yrityksissa toimitusjohtaja on usein myös yrityksen omistaja. Se tarkoittaa, että hän raataa saadakseen rahat riittämään palkkoihin, veroihin, vuokriin, lyhennyksiin jaa myös yrityksen kehittämiseen. Useimmissa näissä yrityksissä toimitusjohtajan palkka on kohtuuttoman alhainen verrattuna yrittäjän riskeihin. On myös tavallista, että omistajaa joutuu laittamaan henkilökohtaista omaisuutta vakuudeksi. Näille yrityksille yhteiskuntasopimuksen syntyminen on elintärkeää.
Suuryrityksiä on Suomessa vain 588 kpl, eli 0,2 % kaikista yrityksistä. Suuryrityksistä ainoastaan 119 on pörssiyhtiöitä. Useimmiten näissä yrityksissä on palkatut johtajat, joita ei voi pitää yrittäjinä.

Kun nyt tavoitellaan 5 prosentin tuottavuuden kasvua, se edellyttää myös työntekijäpuolelta myönnytyksiä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa pidennyksiä työaikaan. Työntekijäosapuoli voi hyväksyä nämä muutokset, jos niiden avulla voidaan säilyttää työpaikat ja nykyinen palkkataso.
Sen sijaan pörssiyhtiöiden toiminta viime vuosina tekee tilanteesta haastavan. Samanaikaisesti kun pörssiyhtiöiden johtajat kerta toisensa jälkeen ovat varoittaneet kilpailukyvyn huononemisesta, he itse nauttivat ylisuurista palkankorotuksista ja optiotuotoista. Kansalaiset kokevat tämän kohtuuttomana ja epäoikeudenmukaisena. Näiden johtajien vuosiansiot ja eläke-etuudet ovat useimmiten tähtitieteelliset. Eikä tässä vielä kaikki. Työurien jälkeen he muuttavat matalampien verojen perässä ulkomaille maksimoidakseen hyötynsä. Ei ole ihme, että kateus nostaa päätään.

Ahneudella on sormensa pelissä, kun jo entuudestaan muhkeat pankkitilit eivät riitä. Niin kauan kuin tämä saa jatkua, koko maamme kärsii. Se vaikuttaa pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyyn. Ne eivät saa sitä tarvitsemaansa nostetta, joka voisi parantaa työllisyyttä ja pitkällä tähtäimellä turvata hyvinvointiyhteiskunnan. Kaikesta huolimatta toivon, että pääministeri Sipilä onnistuu tavoitteessaan aikaansaada yhteiskuntasopimus. Se edellyttää myönnytyksiä ja reilumpaa käyttäytymistä myös pörssiyhtiöiden johtajilta. Muutoin heidän vastuuton ja epäsolidaarinen toimintansa vaarantaa koko yhteiskuntasopimuksen toteutumisen.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östmanin Uuden Suomen blogi