Kansanedustaja Antero Laukkasen mukaan kehityspoliittista selontekoa valmisteelta parlamentaariselta työryhmältä odotettiin ”tiekarttaa” kehitysyhteistyörahoituksen nostamiseksi 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta.

– Työryhmä löysikin tiekartasta yksimielisyyden yhtä puoluetta lukuun ottamatta. Kuitenkin viime metreillä valtioneuvosto itse vesitti työn, käytännössä deletoimalla tiekartan tavoitteen rahoitustasosta. Tällainen menettely halventaa parlamentaaristen työryhmien merkitystä. Tosin, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hallitus vetäytyy parlamentaarisen työryhmän löytämästä yhteisymmärryksestä, Laukkanen harmitteli.

***

KD:n ryhmäpuhe kehityspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa (VNS 5/2021) 14.9.2021
Kansanedustaja Antero Laukkanen

Arvoisa puhemies,
suomalaisten tuki kehitysyhteistyölle on vahvaa. Pandemiasta huolimatta 78 % suomalaisista arvioi viime vuonna, että kehitysyhteistyö on erittäin tai melko tärkeää1. Tämä kertoo arvoperustastamme. Suomalaisilla on sydäntä, ja näemme roolimme globaalin vastuun kantajina. Tästä me kristillisdemokraattisessa eduskuntaryhmässä olemme hyvillämme. Pandemian jäljiltä nälkä on maailmassa lisääntynyt, ja monet ovat pudonneet pois koulusta ja joutuneet hyväksikäytetyiksi.

Tätä selontekoa on valmistellut parlamentaarinen työryhmä. Moni taho odotti työryhmältä tiekarttaa kehitysyhteistyörahoituksen nostamiseksi vihdoin 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Työryhmä löysikin tiekartasta yksimielisyyden yhtä puoluetta lukuun ottamatta. Kuitenkin viime metreillä valtioneuvosto itse vesitti työn, käytännössä deletoimalla tiekartan tavoitteen rahoitustasosta. Tällainen menettely halventaa parlamentaaristen työryhmien merkitystä. Tosin, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hallitus vetäytyy parlamentaarisen työryhmän löytämästä yhteisymmärryksestä.

Joko meillä on hallituksessa eri puolueet kuin täällä eduskunnassa tai sitten tässä ihan tietoisesti ajetaan kaksilla rattailla ja väheksytään parlamentaaristen ryhmien työskentelyä? Tähän toivomme muutosta, ja samalla kiitämme kaikkia edustajia puolueesta riippumatta, joiden kanssa olemme saaneet tehdä hyvää yhteistyötä tämänkin selonteon valmistelussa.

Tästä kritiikistä huolimatta selonteko on muulta osin varsin hyvä. Suomella on vahvat painopisteet kehityspolitiikassa, ja selonteossa painotetaan aivan oikein kehityspolitiikan pitkäjänteisyyden merkitystä. Hauraiden yhteisöjen kehitys on hidasta, ja juuri siksi tarvitaan sitoutumista, ennakoitavuutta ja luotettavuutta.

Suomen kehityspolitiikassa on viime vuosina lisätty sijoitustoimintaa, ns. valkokauluskehitysyhteistyötä. Yksityisellä sektorilla ja bisneksellä on paikkansa, mutta se ei voi korvata muita kehitysyhteistyön muotoja. Vuoden 2015 dramaattisten kehitysyhteistyöleikkausten jälkeen kokonaisrahoitusta on nostettu, mutta kansalaisjärjestöjen rahoitus ei ole noussut samassa suhteessa. Tähän kiinnitti huomiota kesällä myös OECD2 Suomen kansalaisyhteiskunnan tilaa koskevassa katsauksessa.

Monilla kristillisillä ja muillakin kansalaisjärjestöillä on vuosikymmenten kokemus kehitysyhteistyöstä, ja siksi spesifiä osaamista ja pitkäaikaisia kumppanuuksia kehittyvissä maissa. Tätä pääomaa Suomen kannattaa hyödyntää. Järjestöillä on paikallisten kumppaniensa kautta yhteisöjen luottamus ja pääsy ruohonjuuritasolle. Järjestöt tuleekin nähdä Suomen kehitysyhteistyön strategisina instrumentteina, joiden kautta voimme tehokkaasti ja luotettavasti kanavoida tukea.

Eduskuntaryhmämme iloitsee, että kirjaukselle järjestörahoituksen kasvattamisesta löytyi työryhmässä vahva tuki, ja luotamme, että myös hallitus on tähän rahoituspäätöksissään sitoutunut.

Toisaalta meidän on jatkuvasti arvioitava tapaamme tehdä kehitysyhteistyötä ja varmistettava sen tarkoituksenmukaisuus. Tästä Afganistan meitä kipeästi muistuttaa. Demokratia on hankala vientituote, jos kansalaisyhteiskunta on heikko. Sitäkin taustaa vasten kansalaisjärjestöjen ruohonjuuritason työ on keskeistä.

Lopuksi, arvoisa puhemies,

kehitysyhteistyön tulevaisuudesta on täällä kuultu myös eriävää kantaa. Emme voita mitään asettamalla suomalaiset vähäosaiset ja maailman köyhät vastakkain. Meidän on tehtävä työtä molempien elämänlaadun parantamiseksi erilaisin keinoin. Niin kauan kuin katsomme vain omaa elämäämme, löydämme aina jotain, mitä puuttuu ja mitä tarvitsemme lisää ennen kuin voimme auttaa muita. Joskus on hyvä kääntää katse muualle ja avata silmät.

Me suomalaiset elämme yhdessä maailman siunatuimmista yhteiskunnista, ja meillä on moraalinen vastuu jakaa omastamme. Olkoonkin, että osamme on pieni ja työtä riittää myös kotimaassa. Kehitysyhteistyö ei ole vain hyväsydämistä armeliaisuutta, se on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja olen ylpeä, että Suomi jopa perustuslain tasolla linjaa olevansa maa, joka ”osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi”.