Koulutuspoliittinen ohjelma 2020

Onnellinen maa

Olipa kerran onnellinen maa. Onnellisessa maassa kaikki osasivat lukea, laskea ja kirjoittaa. Ja jos joku ei osannut, hän sai apua – riittävästi ja oikeaan aikaan, sillä olihan onnellisessa maassa maailman paras koulu, jossa opettivat maailman parhaat opettajat. Muualta tultiin ihmettelemään ja ihailemaan, mitä tässä pienessä, maailman onnellisimmassa maassa, oli tehty, kun asiat olivat näin hyvin. 

Onnellisen maan opettajat olivat aina rakastaneet työtään. He voimiaan säästelemättä innostivat oppilaitaan yhä huimempiin suorituksiin ja silti ketään ei jätetty ongelmineen yksin. Jokaiselle riitti aikaa, apua ja hyviä sanoja. Onnellinen maa ei halunnut jäädä lepäämään laakereilleen vaan edelleen kehitti ja innovoi – mietti, mikä olisi seuraava askel, uusi suunta. Miten onnellinen maa olisi jatkossakin Maailman Onnellisin Maa, jossa on Maailman Paras Koulu ja Maailman Parhaat Opettajat.

Jokin oli kuitenkin muuttunut. Onnellisessa maassa kerrotaan huolestuttavia uutisia. Oppilaat ja opettajat eivät voi hyvin. He väsyvät ja sairastuvat. Kaikkien ihailemat oppimistulokset ovat heikentyneet. Vaikka ilmapiiri on edelleen hyvä ja innostava, jokin saa lapset ja aikuiset voimaan huonosti. Apua ei enää löydy riittävästi ja oikeaan aikaan. Onnellisen maan, maailman onnellisimman maan, hyvinvointi on vaarassa. Mitä me voimme tehdä?

Kristillisdemokraattien koulutuspoliittinen ohjelma 2020

1. ESIPUHE

Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita. Mahdollisuuksien tasa-arvo on maassamme pitkälti toteutunut koulutuksen kautta. Meillä on laadukas varhaiskasvatus- ja perusopetusjärjestelmä, jota on kuitenkin hyvä kehittää edelleen. KD haluaa, että kasvatus- ja opetus nähdään tärkeänä osana suomalaista yhteiskuntaa ja koko yhteiskuntaa eteenpäin vievänä voimana.

Kristillisdemokraattien koulutuspoliittinen ohjelma on rohkea, uusia linjauksia nostava työ. Ehdotusten toimenpano antaa hyvät mahdollisuudet kehittää koulutusjärjestelmäämme niin, että jokaisen lapsen, nuoren ja opiskelijan edellytykset kasvaa ja oppia mahdollistuu optimaalisesti, parhaalla mahdollisella tavalla.

Kristillisdemokraatit haluavat, että ryhmäkokoja pienennetään niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa, kasvatuksen ja opetuksen laatua nostetaan, lapsen ja nuoren tukemista resursoidaan enemmän, kaikille peruskoulunsa päättäneille nuorille varmistetaan jatko-opintopaikka, opintopolkuja yksilöllistetään, yliopistoihin ja korkeakouluihin lisätään resurssia hallintohenkilöstön palkkaamiseen ja tutkimuksen tekoon ja luodaan yliopistoihin apurahajärjestelmä.

Kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta yliopistoihin on kiinnitettävä huomiota niin hallinnolliseen kuin pedagogiseen johtamiseen, tilojen esteettömyyteen, tiedon saavutettavuuteen ja terveisiin oppimisympäristöihin.

2. VARHAISKASVATUS JA ESIOPETUS

2.1. Yleistä

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka ja siitä vastaa koulutettu henkilöstö. Varhaiskasvatusta voidaan järjestää päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai avoimena varhaiskasvatustoimintana kuten esimerkiksi kerho- ja leikkitoimintana. Varhaiskasvatusta ja esiopetusta säätelevät Varhaiskasvatuslaki 2018 ja Perusopetuslaki 1998 (muutos lakiin 2018). Lakien ja asetusten pohjalta Opetushallitus on laatinut varhaiskasvatuksen suunnitelman (2018) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) joita käytetään kunnissa omien kuntakohtaisten suunnitelmien laatimiseen pohjana. Jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta. Laissa varhaiskasvatus säädetään lapsen oikeudeksi saada varhaiskasvatusta ei niinkään vanhempien oikeudeksi saada lapselle päivähoitopaikka.

Perhepoliittiset ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta. Tähän velvoittaa jo YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lastenhoidon ratkaisujen tulee olla perheen omia päätöksiä. Yhteiskunnan on tarjottava vaihtoehtoja ja tuettava eri hoitomuotoja tasavertaisemmin. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja -velvollisuus, jota yhteiskunnan tulee toimillaan tukea. Kotihoidon tulee olla todellinen vaihtoehto pienimmille lapsille esimerkiksi kuntalisän turvin. Kristillisdemokraatit ovat kehittäneet tätä tarkoitusta varten oman Taapero-bonusmallin joka korostaa perheiden omaa valinnanvapautta. Mallissa maksetaan lapsikohtaista kuukausittaista hoitorahaa ansiosidonnaisten päivärahakausien päätyttyä. Perhe voi käyttää tuen joko varhaiskasvatuspalveluiden ostoon tai kotihoitoon. Taaperobonus-malli on kustannusneutraali rakenneuudistus.

Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Sen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Varhaiskasvatuksessa nähdään jokainen lapsi ainutlaatuisena ja arvokkaana. Lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin hän on. Lapsella on oikeus hyvään opetukseen, huolenpitoon ja kannustavaan palautteeseen. Varhaiskasvatuksessa käytetään monipuolisia työskentelytapoja. Varhaiskasvatuksessa pitää korostua myös sosiaalisten taitojen opettelu, lapsen mielen hyvinvointiin liittyvät asiat, toiveikkuuteen, resilienssin eli sinnikkyyden harjaannuttamiseen ja positiiviseen pedagogiikkaan liittyvät asiat. Lasten keskinäistä vertaisvuorovaikutusta tukeva pedagogiikan tiedetään ehkäisevän syrjäytymistä. Tähän tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Myös väkivallan vastainen ja kiusaamista vähentävä ennaltaehkäisevä kasvatus on sisällytettävä osaksi varhaiskasvatusta. Tähän liittyy myös tunnetaitojen harjoitteleminen.

Keskeiset toimenpiteet varhaiskasvatuksessa
●      laatukriteerit käyttöön
●      suhdeluvut ja ryhmäkoot pienemmiksi
●      lapsen tukemisen malli luotava uudestaan
●      huoltajien osallisuus vahvemmaksi

2.2. Koulutettuja työntekijöitä lisää alan arvostusta nostamalla

Yliopistokoulutetuista varhaiskasvatuksen opettajista ja erityisopettajista on suurta pulaa. Kristillisdemokraatit uskovat, että varhaiskasvatuksen laatua nostamalla, nousee myös työn arvostus. Varhaiskasvatuksen laatuun vaikuttaa olennaisesti myös työntekijöiden pysyvyys. Tällä hetkellä alan huono palkkaus on kuitenkin omiaan lisäämään vaihtuvuutta työntekijöiden joukossa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten palkkatasoa tuleekin parantaa kilpailukykyiselle, ja työtä ja sen vaatimaa koulutusta arvostavalle tasolle. Ylipäätänsä kasvatus- ja opetusalan ammattilaiset ovat oikeutettuja parempaan palkkatasoon kuin nyt. Työn arvostusta voi lisätä myös esimerkiksi opettajarekisterin kehittäminen, sillä se voisi parantaa alan kiinnostavuutta ja helpottaa opettajatarpeen ennakointia. Katsomme, että opettajarekisterin käyttöönottamista ja siitä saatavia hyötyjä on syytä selvittää, kuten myös arvioida mahdollisuuksia nostaa opettajan ammattinimike suojattujen ammattinimikkeiden joukkoon.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) on laatinut 2019 omat laadun indikaattorit ja kriteerit varhaiskasvatukseen. Niitä lähdetään viemään varhaiskasvatukseen pikaisesti. Tätä työtä Kristillisdemokraatit pitävät erittäin tärkeänä. Laatuindikaattoreissa kuvataan laadukkaan varhaiskasvatuksen ominaisuudet. Tarkoituksena on nostaa varhaiskasvatuksen laatua niin rakenteiden kuin prosessien kautta. Rakenteita ovat opetussuunnitelma, henkilöstön koulutus, työaikarakenteet, lapsiryhmien rakenne ja koko sekä tilat. Prosesseja ovat vuorovaikutussuhteet, pedagoginen toiminta ryhmässä, pedagogiikan johtaminen, suunnittelu, toteuttaminen, arviointi ja kehittäminen. Johtamista on kehitettävä niin, että hallinnollinen ja pedagoginen johtaminen toteutuvat hyvin.

2.3. Varhaiskasvatuksen ryhmäkoot ja kasvattajien suhdeluku lapsiin

Varhaiskasvatushenkilöstöä pitää olla tarpeeksi ja heillä pitää olla pätevöittävä koulutus. Nykyistä pienempi lapsimäärä kasvattajaa kohti turvaa parhaiten varhaiskasvatuksen laadun ja turvallisuuden. Liian suuret ja muuttuvat lapsiryhmät vievät osaavan ja ammattitaitoisen henkilökunnan mahdollisuudet kohdata ja huomioida lapsi tavalla, jota jokainen lapsi tarvitsee kehityksensä ja oppimisensa tueksi. Mahdollisimman pysyvä hoitoryhmä on lapsen etu.

Varhaiskasvatuksen laatua voidaan parhaiten parantaa vähentämällä sallittua lapsimäärää kasvattajaa kohti, ja poistamalla tilapäispoikkeamien salliminen mitoituksessa. Pienempi henkilökunnan ja lasten suhdeluku mahdollistaa laadun kasvun, sensitiivisemmän vuorovaikutuksen aikuisten ja lasten välillä, lasten paremman havainnoimisen, yksilöllisten tarpeiden tunnistamisen, opetuksen suunnittelun ja pienryhmätoiminnan sekä yksilöllisemmän ohjaamisen ja opetuksen jokaisen lapsen kohdalla. Pienempi ryhmäkoko mahdollistaa entistä paremmin myös tehostetun ja erityisen tuen lasten integroitumisen tavallisiin ryhmiin inkluusion periaatteiden mukaisesti.

Edellisellä hallituskaudella tehty tiukennus suhdelukuun, jossa yhtä kasvattajaa kohden voi olla kahdeksan lasta (8:1), kevennettiin takaisin (7:1) syksystä 2020 alkaen. Muutos on hyvä edistysaskel ryhmäkokojen pienentämisessä. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulee kuitenkin olla nykyistä pienempi suhdeluku. Lasten lukumäärä vähenee useimmissa Suomen kunnissa ja näin ryhmäkokojen pienentäminen on luontevaa. Kuntien tiukassa taloustilanteessa tavaksi näyttää muodostuneen henkilöstömitoitusten alittaminen. Kuntien tulkinnat vaihtelevat ja mitoitus toteutuu vain osan aikaa päivästä. Mitoitusten toteutumista tulee myös valvoa huomattavasti nykyistä tarkemmin.

Mitoituksessa tulisi pystyä nykyistä paremmin ottamaan huomioon käytettävissä olevat tilat. Päiväkotien tilat ovat keskenään erilaisia riippuen esimerkiksi rakennusvuodesta. Sama mitoitus ei silloin ole tarkoituksenmukaista eri päiväkotien käyttöä pohdittaessa.

2.4. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan lapsen mahdollinen tuen tarve ja järjestetään tarvittava tuki. Tuki lapsen kehitykseen ja oppimiseen toteutetaan osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. Kristillisdemokraattien mielestä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tukijärjestelmää pitää tarkastella ja mahdollisesti yhdenmukaistaa esimerkiksi kolmiportaisen tuen malliksi: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki.

Lapset ovat tarpeineen erilaisia, joten vaihtoehtoisia tapoja kohdentaa lapsen tarvitsema tuki, on useita. Tuki voi toteutua varhaiskasvatuksen tavallisissa ryhmissä tehostettuna tai erityisenä tukena, varhaiskasvatuksen erityisopettajan tukena ryhmässä, integroidussa erityisryhmässä tai avustajan tuella. Tärkeää on myös, että tehostettua ja erityistä tukea saavat lapset voisivat paremmin olla mukana tavallisissa ryhmissä inkluusion hengen mukaisesti, mikä mahdollistuisi paremmin, jos ryhmäkokoja Kristillisdemokraattien ehdotusten mukaisesti pienennettäisiin.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että kehityksen ja oppimisen tuki kuuluvat kaikille sitä tarvitseville lapsille riippumatta kotikunnasta, kaupungista tai kaupunginosasta. Resurssit jaetaan tarpeen, ei alueen mukaan. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo tuen kohdentamisessa on tärkeää.

Varhaiskasvatuksessa on nähtävissä lisääntyvää sosiaali- ja perhetyön osaamisen tarvetta. Moniammatillista osaamista varhaiskasvatuksessa on lisättävä. Osaksi varhaiskasvatuksen henkilökuntaa tulee palkata kaupunki/kuntatasoisesti psykiatrisia sairaanhoitajia, jotka toimivat tarpeen mukaisesti eri varhaiskasvatuksen yksiköissä konsultatiivisena tukena henkilöstölle. On selvää, että kaikki nämä muutokset lisäävät varhaiskasvatuksen kustannuksia nyt, mutta vähentävät niitä tulevaisuudessa nykyisten pulmien vähentyessä, kun tarve erityisryhmille vähenee.

2.5. Maksuton esiopetus kaikille 5-vuotiaille

Kristillisdemokraatit suhtautuvat myönteisesti maksuttoman esiopetuksen varhentamiseen 5-vuotiaille vapaaehtoisena. Esikoulun laajentamisen etuna on varhaiskasvatuksen osallisuuden kasvattaminen ja niiden väestöryhmien kouluvalmiuksien parantaminen, jotka nyt eivät osallistu varhaiskasvatukseen.

2.6. Kestävä arvoperusta osana varhaiskasvatusta ja esiopetusta

Mikään kasvatus tai opetus ei ole arvovapaata. Kristillinen etiikka ja kestävä arvoperusta tarjoavat parhaan perustan niin varhaiskasvatukselle kuin perusopetuksellekin. Suomen perustuslaissa taataan oikeus vakaumuksen ilmaisuun. Oikeutta tukevat useat kansainväliset sopimukset ja julistukset. Nämä oikeudet kuuluvat myös varhaiskasvatuksen piirissä olevalle lapselle. Vakaumuksen ilmaisu edellyttää sananvapauden ja positiivisen uskonnonvapauden toteutumista varhaiskasvatuksen arjessa. Lapsen omaa uskoa tulee varhaiskasvatuksessa ennemminkin suojella kuin kyseenalaistaa.

Perheen vakaumuksen ja arvopohjan kunnioittaminen niin opetuksen sisällöissä kuin käytännön järjestelyissä on tärkeää. Vanhemmilla tulee olla riittävästi tietoa varhaiskasvatuksessa käsiteltävistä asioista. Lapsen henkilökohtaiset tavoitteet kirjataan lapsen omaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaan. Kristillisen kulttuuriperimän välittäminen on tärkeää koska länsimainen kulttuuri ja arvot pohjautuvat kristilliselle arvoperustalle. Päiväkodeissa ja kouluissa pitää olla tarkkana kaikista sisällöistä, joita sinne erilaiset järjestöt haluavat tuoda. Tärkeää on, että huoltajat tietävät aina näistä sisällöistä ja voivat vaikuttaa lapsen osallistumiseen.

KD haluaa korostaa myös seurakuntien ja päiväkotien yhteistyön merkitystä. Opetushallituksen ohjeen mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä varhaiskasvatuksessa. Lapsia ei voi kuitenkaan pakottaa osallistumaan uskonnon harjoittamiseen, jota jumalanpalvelukset, uskonnolliset päivänavaukset tai muut uskonnolliset tilaisuudet ovat. Lapsen huoltaja ilmoittaa, osallistuuko lapsi uskonnollisiin tilaisuuksiin vai niille vaihtoehtoiseen toimintaan. Ilmoituksen voi tehdä kertaluonteisesti esimerkiksi varhaiskasvatukseen ilmoittauduttaessa.

 

3. PERUSOPETUS

3.1 Yleistä

Laadukas ja tasa-arvoinen perusopetus on aina ollut suomalaisen yhteiskunnan perusta ja kansainvälinen ylpeyden aihe. Perusopetus on yleissivistävää ja sillä on sekä kasvatus- että opetustehtävä. Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tämän mahdollistaa korkeasti koulutetut opettajat Suomessa. Perusopetuksen tavoitteista, sisällöstä ja järjestämisestä säädetään perusopetuslaissa ja -asetuksessa, valtioneuvoston asetuksissa sekä Opetushallituksen laatimassa opetussuunnitelman perusteissa.

Suomalainen perusopetus ei ole entisellään. Lasten ja perheiden pahoinvointi on lisääntynyt. Koulutuksesta ja opetuksesta on leikattu vuosi toisensa jälkeen. Oppilaiden eriarvoistuminen on lisääntynyt. Oikea-aikaista apua ja tukea ei ole riittävästi tarjolla. Opetuksen alueellinen tasa-arvoisuus ei toteudu. Valtakunnallisesti kouluverkkoa on karsittu rajulla kädellä. Kansainvälisissä PISA-mittauksissa Suomi on pudonnut kärjestä. Opettajien jaksaminen on heikentynyt ja opettajankoulutukseen hakevien määrä on laskenut rajusti. Opettajien hyvinvointi vaikuttaa oppimisen ilmapiiriin ja sitä kautta lasten oppimiseen.

Ensimmäisessä Pisa-mittauksessa 2000-luvun alussa Suomi oli oppimistuloksiltaan maailman paras maa. OECD:n selvityksen mukaan hyvät PISA-tulokset kasvattavat huomattavasti maan taloutta ja hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Kokonaisuutena oppilaiden osaaminen on Suomessa edelleen kansainvälisesti vertailtuna korkeatasoista, mutta oppilaiden väliset osaamiserot ovat viime vuosina kasvaneet ja heikosti osaavien oppilaiden osuus on lisääntynyt. Pisa-tuloksemme ovat heikentyneet kaikilla mitatuilla alueilla, lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Tällä hetkellä noin 14 prosenttia suomalaisnuorista ei yllä yhteiskunnan näkökulmasta riittävälle lukutaidon tasolle.

Jako hyvin ja huonosti pärjääviin oppilaisiin on kasvanut. Heikot koulusaavutukset ennustavat varhaista syrjäytymistä. Riskiryhmään kuuluvat pojat, maahanmuuttajataustaiset lapset, vähävaraisten perheiden lapset sekä lapset, joilla on kodeissaan eri tavoin vaikeaa. Köyhyys ja pahoinvointi heijastuvat myöhemmin lasten ja nuorten koulutusvalintoihin ja mahdolliseen syrjäytymiskehitykseen. Sukupuolten välinen osaamisero tulee näkyviin suoritustasojen tarkastelussa. Esimerkiksi erinomaisia lukijoita on tytöissä selkeästi enemmän kuin pojissa. Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero luonnontieteiden osaamisen pistemäärässä oli vuoden 2019 Pisa-tutkimuksessa OECD-maiden suurin.

Myös oppilaiden sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on vahvistunut Suomessa. Yhteyden voimistuminen on nähtävissä ennen kaikkea heikoimpien osaajien kohdalla. Sosioekonomiselta taustaltaan heikoimmassa asemassa olevien oppilaiden ja heistä erityisesti poikien keskimääräiset tulokset ovat merkittävästi aiempaa heikompia, kun taas sosioekonomisesti parempiosaisiin perheisiin kuuluvien oppilaiden ja heistä erityisesti tyttöjen tulokset ovat pysyneet korkealla tasolla. Samoin maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestöön kuuluvien oppilaiden väliset erot ovat edelleen Suomessa vertailumaiden suurimpia.

Kristillisdemokraatit haluavat vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja positiivisia oppimistuloksia.
Tämä tavoite saavutetaan, kun
● vahvistetaan oppimisen ja koulunkäynnin tukea,
● kavennetaan ja ennaltaehkäistään oppimiseroja
● varmistetaan opetuksen korkea laatu

3.2 Oppimisympäristöt

Koulun tulee olla lapselle turvallinen paikka. Koulu on osa ympäröivää yhteiskuntaa, ei siitä irrallinen osa. Opetussuunnitelman perusteet (2014) määrittelee, että ”Oppimisympäristöjen tulee tukea yksilön ja yhteisön kasvua, oppimista ja vuorovaikutusta. Hyvin toimivat oppimisympäristöt edistävät vuorovaikutusta, osallistumista ja yhteisöllistä tiedon rakentamista. Ne myös mahdollistavat aktiivisen yhteistyön koulun ulkopuolisten yhteisöjen tai asiantuntijoiden kanssa. ”

Oppimisympäristöjen kehittämisen tavoitteena on, että oppimisympäristöt muodostavat pedagogisesti monipuolisen ja joustavan kokonaisuuden. Kehittämisessä otetaan huomioon kouluyhteisön ja jokaisen oppilaan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Ympäristöjen tulee olla turvallisia ja terveellisiä ja edistää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaista tervettä kasvua ja kehitystä. Oppilaita ohjataan vastuulliseen ja turvalliseen toimintaan kaikissa oppimisympäristöissä.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että oppimisympäristön tilojen tulee palvella ennen kaikkea lasta ja henkilökuntaa. Arkkitehtuurisilla ratkaisuilla voidaan rakentaa lapsenkokoisia oppimisympäristöjä myös isompien yksikköjen sisään. Jokaisella lapsiryhmällä on tärkeää olla oma pysyvä ja niin fyysisesti kuin henkisesti turvallinen kotipesä, jossa jokaisella on oma paikkansa. Työskentelytilojen on hyvä olla joustavasti muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin ja toimintoihin. Pienryhmälle soveltuvat tilat mahdollistavat rauhoittumisen ja rauhallisemman työskentelyn. Joskus on tarpeen kokoontua ja toimia isommalla joukolla ja siihenkin tulisi tilojen olla muunneltavissa.

Ajatus koulusta keskellä kylää/kaupunkia tuntuu edelleen toimivalta ja ihmisläheiseltä. Moniammatillisten toimijoiden tiloja olisi tarpeellista/hyvä löytyä koulun yhteydestä. Näin kuntouttava toiminta voidaan tuoda lähelle lapsen arkea. Koulurakentamisen yhteydessä olisi hyvä pohtia yhteistoimintaa lähellä olevien yhteisöjen kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhusten palvelutalot ja harrastustoimintojen järjestäjät. Eri-ikäisten toimiminen yhdessä rikastuttaa arkea. Kristillisdemokraatit korostavat myös henkisen oppimisympäristön merkitystä. Lapsi on yksilönä osa yhteisöä. Lapsen tulee tuntea, että kouluun on hyvä tulla ja siellä on turvallista olla. On oltava tilaa omille mielenkiinnon kohteille ja mahdollisuuksia vahvuuksien löytymiselle. Oppilaita kannustetaan haastamaan ja kehittämään itseään pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi. Henkisesti turvallisessa oppimisympäristössä jokainen lapsi tulee päivittäin nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

3.2.1 Terveet ja turvalliset oppimisympäristöt

Koulun tulee olla lapselle turvallinen paikka. Koulu on osa ympäröivää yhteiskuntaa, ei siitä irrallinen osa.

Jokaisella oppilaalla, opettajalla ja koulun henkilökuntaan kuuluvalla on oikeus tehdä työtään rauhassa. Kiusaamiselle on oltava nollatoleranssi. Koulun tulee toteuttaa opetuksessa sosiaalisten taitojen, itsetuntemuksen, tunnetaitojen ja toisten huomioon ottamisen käytäntöjä, joihin koko koulu on sitoutunut.

Kun lapsi ja nuori voi hyvin, hän jaksaa keskittyä opiskeluun. Oppimistulokset paranevat ja riski koulun keskeyttämiseen pienenee. Oppilaat tulevat hyvin erilaisista kotioloista. Suomalaisen perusopetuksen erinomaisuus piileekin siinä, että kouluissa on pystytty tuottamaan hyviä oppimistuloksia ja tasa-arvoa huolimatta oppilaiden erilaisista lähtökohdista.

Oppimisympäristöjen turvallisuuteen ja terveellisyyteen pitää kiinnittää huomiota. Sisäilmaongelmat pitää ottaa vakavasti ja sairaat tilat pitää korjata tai korvata puhtailla tiloilla. Altistuneille ja sairastuneille pitää taata tarpeelliset tutkimukset ja hoito. Etäopetuksen kehittäminen voi tarjota mahdollisuuden jatkaa koulutyötä niille oppilaille ja opettajille, jotka eivät voi palata kouluun.

3.2.2 Hyvinvoinnin edistäminen

Lasten ja nuorten keskinäinen kiusaaminen ja väkivalta ovat olleet ilmiöinä yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä jo pitkään. Kiusaamisella on todettu olevan pitkäkestoisia ja vakavia seurauksia.

Lapsen oikeus suojeluun väkivallalta kuuluu YK:n lapsen oikeuksien tärkeimpiin oikeuksiin. Sen toteutuminen vaikuttaa oleellisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Perusopetuslakiin on kirjattu lasten oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa on mahdollista ehkäistä kiusaamista, väkivaltaa ja seksuaalista häirintää erilaisin tavoin. Yhteiset kirjatut käytännöt tukevat varhaista puuttumista ja toiminnan seurantaa. Tällaista ennaltaehkäisevää toimintaa, esimerkiksi KiVa- koulumallin käyttöä, tulee entisestään vahvistaa. Lasten ja nuorten osallisuus ja näkökulmat turvallisuutta ja väkivaltaa ehkäisevistä tekijöistä on tärkeä huomioida.

Jokaisella koululla ja oppilaitoksella tulee olla opiskeluhuoltosuunnitelma, jonka osana ovat suunnitelmat oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä niin sanottu kriisisuunnitelma. Opiskeluhuollon moniammatillinen asiantuntijaryhmä kootaan tarvittaessa tapauskohtaisesti oppilaan tai opiskelijan tueksi. Tällöin päiväkodin, koulun tai oppilaitoksen kutsuminen yhteistyöhön on lapsen edun mukaista.

Turvataitokasvatuksella vahvistetaan lasten ja nuorten omia voimavaroja ja selviytymiskeinoja.  Turvataitokasvatuksen avulla lapset oppivat puolustamaan itseään ja omia rajojaan kiusaamistilanteissa, seksuaalisen väkivallan, häirinnän, houkuttelun, ahdistelun sekä muunlaisen väkivallan ja alistamisen tilanteissa. Turvataitokasvatus kuuluu esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Se olisi tarpeen ottaa myös osaksi varhaiskasvatuksen ja toisen asteen oppisisältöjä.

Positiivinen pedagogiikka on pedagoginen suuntaus, joka pohjautuu positiivisen psykologian viitekehykseen.  Opetuksessa keskeistä on oppilaiden luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Opetus soveltuu kaikkeen oppilaitoksissa tapahtuvaan kasvatustyöhön. Positiivisen pedagogiikan avulla harjoitellaan kykyä havaita myönteisiä tunteita ja myös tavoitteellisesti lisätä myönteisiä arjen kokemuksia.  Kun lapsi ja nuori oppii huomaamaan omat onnistumisensa, hän vahvistuu ja tulee toipumiskykyisemmäksi. Jokainen ihminen on yhtä arvokas jo kristillisdemokratian arvoperustan pohjalta. Siksi onkin tärkeää kasvatuksen keinoin vahvistaa jokaisen lapsen ja nuoren itseluottamusta, rohkeutta ja hyvinvointia.

3.3 Koulutuksen laatu ja laadun arviointi

Koulutuksen laatua tulee arvioida, jotta suomalainen koulutus on tulevaisuudessakin tutkitusti laadukasta. Opetukselliset ja sivistykselliset perusoikeudet lapsille ja nuorille on turvattava asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Perusopetuksen laatu pohjautuu laatukriteerien lisäksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014) ja perusopetuslakiin (628/1998), joka määrittelee suomalaisen perusopetuksen minimitason.

Opetus- ja kulttuuriministeriön laatimien (2012) perusopetuksen kansallisten laatukriteerien tavoitteena on tukea opetuksen korkeaa laatua ja monipuolista tarjontaa. Suomessa myös Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) suorittaa itsenäistä koulutuksen arviointia. Sen rahoitus tulee turvata jatkossakin, jotta opetuksen laatua voidaan seurata. Kuntia ja yksittäisiä kouluja tulisi paremmin velvoittaa omaehtoisesti arvioimaan toiminnan laatua. Se on lasten oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää. Oppilaiden ja heidän huoltajiensa kokemusasiantuntijuutta on nykymenetelmillä helppo hyödyntää palvelun laadun kehittämiseen.

Perusopetuksen laatukriteerit on työkalu, jolla voidaan arvioida opetustoimea koskevan päätöksenteon vaikuttavuutta, sekä tunnistaa koulutuksen epäkohtia ja korjata niitä. Se on työväline, jolla koulut ja ylläpitäjät yhdessä arvioivat toimintaansa. Laatukorteilla voidaan tarkastella rakenteiden laatua: johtamista, henkilöstöä, taloudellisia resursseja ja arviointia. Johtamista on kehitettävä niin, että hallinnollinen ja pedagoginen johtaminen toteutuu. Toiminnan laatua arvioidaan yhdeksän laatukortin avulla, joita ovat opetussuunnitelman toteuttaminen, opetus ja opetusjärjestelyt, oppimisen, kasvun ja hyvinvoinnin tuki, osallisuus ja vaikuttaminen, kodin ja koulun yhteistyö, fyysinen oppimisympäristö, oppimisympäristön turvallisuus, perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminta ja koulun kerhotoiminta.

Suunnitelmallinen ja kattava arviointi mahdollistaa oppimistulosten kehittymisen seurannan. Sen avulla voidaan esimerkiksi seurata oppilasarvioinnin kehittymistä suhteessa opiskelun tavoitteisiin ja arvioinnin kriteereihin, tarkastella alueellista vaihtelua ja esimerkiksi sukupuolten välisiä eroja sekä selvittää oppilaiden asenteita ja motivaatiota opiskeluun.

3.4 Koulun yhteistyö kodin ja muiden toimijoiden kanssa

Kodin ja koulun yhteistyötä on tärkeä entisestään lisätä ja kehittää uusia tapoja. Huoltajia tulee kuulla ja olla heidän kanssaan avoimessa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Monet huoltajat osallistuvat mielellään kouluarkeen esim. esittelemällä omaa työtään tai auttamalla erilaisissa tapahtumapäivissä. Koululla on hieno mahdollisuus tukea yhteisöllisyyttä tutustuttamalla perheitä toisiinsa ja tukea kotien kasvatustyötä.

Kristillisdemokraatit kannustavat etsimään uusia yhteistyön keinoja, joissa peruskoulu voi olla tukemassa maahanmuuttajien kotoutumista ja suomen kielen ja kulttuurin omaksumista ja koulutusta esimerkiksi Äidit mukana -hankkeen avulla. Yhteistyötä koulun, vanhempien ja kolmannen sektorin välillä tulisi vahvistaa, jotta peruskoulun ja koulutuksen merkityksellisyys välittyisi kaikille perheille.

Kristillisdemokraatit pitää erilaisia retkiä ja vierailuja koulutyötä rikastuttavina. KD suhtautuu myönteisesti koulun ulkopuolisten toimijoiden vierailuihin oppitunneilla. Lähialueen yrittäjien ja yhteisöjen ja muiden toimijoiden kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä. Sisällöt ja toimintatavat pitää kuitenkin sopia selkeästi, kun sovitaan yhteistyöstä järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. On tärkeää, että opetussisällöt ovat opetussuunnitelman mukaisia ja ennalta tiedossa, jotta koulussa voidaan huomioida perheiden erilaiset arvomaailmat ja kunnioittaa niitä. Koulun tulee tiedottaa vierailuista ja retkistä koteja etukäteen, jotta vanhemmat voivat vaikuttaa lapsensa osallistumiseen.

3.5 Arviointi

Arvioinnin ja tiedonsiirron merkitys korostuu erityisesti, kun siirrytään alkuopetuksesta kolmannelle luokalle ja alakoulusta yläkouluun. Oppilaalla on oltava riittävä osaaminen kun hän siirtyy kouluasteelta toiselle. Perusopetuksesta ei saa päästä toiselle asteelle jos oppilaalla ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa. Tärkeä tekijä tämän saavuttamiseksi on oppilaiden saama riittävä ja oikea-aikainen tuki ja siihen resursointi.

Perusopetuslain ja -asetuksen mukaan perusopetuksen oppilaan arvioinnilla on kaksi toisiaan tukevaa tehtävää, summatiivinen ja formatiivinen. Arviointi kohdistuu oppimiseen, osaamiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen. Opiskelun ohjaaminen ja kannustaminen sekä itsearvioinnin taitojen kehittäminen toteutuvat formatiivisen arvioinnin avulla. Summatiivisesti arvioidaan sitä, miten oppilas on saavuttanut eri oppiaineille asetetut tavoitteet.

Kouluissa tulee olla yhtenäiset arvioinnin periaatteet ja käytänteet, jotka toteutuvat koulun arviointikulttuurissa. Arvioinnin tulee olla yhdenvertaista, suunnitelmallista, johdonmukaista, monipuolista ja sen tulee perustua perusopetuksen tavoitteisiin ja kriteereihin. Arvioinnissa on tärkeää avoimuus, yhteistyö ja osallisuus ja oppilaiden ikäkauden ja edellytysten huomiointi.

Arviointi on herkkä asia ja sitä on toteutettava vastuullisesti. Kaikessa arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota positiivisuuteen ja kannustavuuteen realistisuus silti säilyttäen.

3.6 Lähikoulu

Lähikouluverkko on supistunut voimakkaasti erityisesti sen jälkeen, kun pienkoululisä poistettiin hallituksen päätöksellä vuonna 2006. Maaseudun pienkouluista on lakkautettu jo 93%, ja kouluverkon tiheys on nyt samalla tasolla kuin vuonna 1905. Myös taajamien ja kaupunkien kouluja on lakkautettu enenevästi. Ruotsinkielisten lähikoulujen verkostoa on pystytty pitämään kattavampana. Perusopetuksen kustannukset ovat kasvaneet vaikka kouluverkon supistamisen tavoite on ollut päinvastainen. Monien lasten koulumatka on pidentynyt. Matkoja on saatava lyhyemmiksi ja koulukuljetuksia on oltava tarvittaessa enemmän. KD pitää tärkeänä tavoitteena lyhentää koulumatkojen enimmäispituutta tulevaisuudessa nykyisestä 60 minuutista 45 minuuttiin, huomioiden kuitenkin alueelliset erityispiirteet.

Pienkoulujen lakkauttamista ja oppilaiden keskittämistä suurin kouluyksiköihin on perusteltu kustannussäästöillä sekä opetustarjonnan laajentamisella ja oppiaineiden valinnaisuusmahdollisuuksien kasvamisella. Samaan aikaan ei ole kuitenkaan selvitetty, miten etäopetuksen ja digitaalisen opetuksen mahdollisuuksien avulla voitaisiin osaltaan vähentää pienten lähikoulujen lakkautuspainetta. Kouluverkkoa pitää tarkastella valtakunnallisesti. Etäopetuksen innovatiivisempi hyödyntäminen ja esimerkiksi pienkoululisän palauttaminen ovat toimenpiteitä, joilla tarve keskittää oppilaat suuriin yksiköihin vähenisi.

3.7 Oppilaisen saama tuki

3.7.1 Erityisopetus ja inkluusio

Perusopetuksessa on käytössä niin sanottu kolmiportainen tuki: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Jos oppilas tarvitsee tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin, opetusta eriytetään, opetusryhmiä muunnellaan joustavasti ja opettajat tekevät yhteistyötä. Tuen eri muotoja käytetään osana oppimisen ja koulunkäynnin yleistä tukea jo ennen tehostetun tuen vaiheeseen siirtymistä. Tehostettu tuki on luonteeltaan vahvempaa ja pitkäjänteisempää kuin yleinen tuki. Siinä tuetaan suunnitelmallisesti oppilaan oppimista ja koulunkäyntiä sekä ehkäistään ongelmien kasvamista, monimuotoistumista ja kasautumista. Kolmantena vaihtoehtona on kokonaisvaltainen ja suunnitelmallinen erityinen tuki. Sen tarkoitus on, että oppilas voi suorittaa oppivelvollisuutensa ja saa pohjan opintojen jatkamiselle peruskoulun jälkeen. Tällöin käytettävissä ovat perusopetuksen kaikki tukimuodot.

Yhä useampi peruskoululainen saa tehostettua tai erityistä tukea. Määrä on kasvanut jatkuvasti viime vuosikymmeninä. Erityisluokkia on monessa kaupungissa kuitenkin vähennetty. Suurin osa erityisen tuen tarpeessa olevista oppilaista opiskelee nykyään pienryhmien ja erityisluokkien sijaan yleisopetuksen ryhmissä inkluusioperiaatteen mukaisesti. Inkluusioperiaate, eli se että kaikki oppilaat opiskelevat samassa opetusryhmässä tuen tarpeestaan tai vammaisuudestaan huolimatta, on ajatuksena hyvä. Lapset saavat käydä kouluaan lähellä ja erityistarpeet huomioidaan. Inkluusiomalli vaatisi kuitenkin onnistuakseen merkittävästi nykyistä enemmän lisäresursseja oppilaiden tarpeisiin vastaamiseen. Jos opetusryhmässä on monta tukea tarvitsevaa oppilasta, mutta ei riittävää määrää tukea antavaa henkilökuntaa, on tilanne kestämätön. Liian monessa kunnassa inkluusiosta tuli säästökeino. Erityisluokkia tarvitaan edelleen. Moni erityisen tuen oppilas tarvitsee pienryhmää, koska ei kykene opiskelemaan isossa ryhmässä. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että lasten tuen tarve huomataan nopeasti ja hänelle mahdollistetaan hänen tarvitsemansa tuki. Tämä vaatii myös taloudellisia resursseja.

3.7.2 Oppilaanohjaus ja tukipalvelut

Oppilaanohjauksella on keskeinen merkitys sekä oppilaiden, koulun että yhteiskunnan näkökulmasta. Ohjaustoiminnan tulee muodostaa koko perusopetuksen ajan kestävä, perusopetuksen jälkeisiin opintoihin ulottuva jatkumo. Oppilaanohjauksen tehtävänä on edistää oppilaiden kasvua ja kehitystä siten, että oppilaat pystyvät kehittämään opiskeluvalmiuksiaan ja vuorovaikutustaitojaan sekä oppimaan elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. On tärkeä ohjata oppijaa löytämään omat vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa. Yläkoulussa oppilaanohjauksen tehtävänä on mm. selkeyttää opiskeltavien oppiaineiden merkitystä jatko-opintojen ja työelämätaitojen kannalta sekä laajentaa oppilaiden käsityksiä työelämästä, työtehtävistä, yrittäjyydestä ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Oppilaita autetaan hahmottamaan valintojen vaikutusta opintoihin ja tulevaisuuteen. Päävastuu oppilaanohjauksen toteuttamisesta on opinto-ohjaajalla. Syrjäytymisen ja koulupudokkuuden ehkäisyyn esitämme, että tukiopinto-ohjausta pitää tarjota kahdeksannelta luokalta alkaen sitä tarvitseville.

Joustava perusopetus eli ns. jopo-luokilla annettava opetus on tarkoitettu niille 7–9-luokkien oppilaille, joilla on alisuoriutumista ja heikko opiskelumotivaatio sekä oppilaille, joiden arvioidaan olevan vaarassa syrjäytyä jatkokoulutuksesta ja työelämästä. Joustavalla perusopetuksella pyritään vähentämään perusopetuksen keskeyttämistä ja ehkäisemään syrjäytymistä. Joustavan perusopetuksen mallia tulisi toteuttaa laajemmin. Lisäksi perusopetuksen jälkeistä lisäopetusta annetaan 10-luokilla.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Koulukuraattorien –ja koulupsykologien ja terveydenhoitajien määrää ja palvelujen saatavuutta on tarkasteltava. Psykiatrisen sairaanhoitajan osaamista on voitava tarvittaessa hyödyntää kouluissa. Oppilaan tukea ja hyvinvointia mietittäessä moniammatillisen tiedonsiirron ja yhteistyön tulisi olla mahdollisimman esteetöntä ja sujuvaa. Sosiaalitoimen tulisi enemmän jalkautua koulupäiviin oppilaiden ja perheiden tueksi. Sosiaalitoimen ja lastensuojelun vastuuta oppilaan ja perheen tukemisessa on selkeytettävä.

3.7.3 Ryhmäkoko ja opettajamitoitus

Oppilas on oikeutettu laadukkaaseen opetukseen. Jokaisen oppilaan yksilöllisyys pitää ottaa huomioon. Tämä toteutuu, kun ryhmäkoko on riittävän pieni. Kristillisdemokraattien pidemmän aikavälin tavoite on ryhmäkokomitoituksen pienentäminen huomioiden samalla uuden opetussuunnitelman tarjoamat mahdollisuudet opetuksen järjestämiselle.

Kaikki oppilaat ovat oikeutettuja osa-aikaiseen erityisopetukseen ja monet oppilaat tarvitsevat lisätukea. Vaikka ryhmämuotoista erityisopetusta on vähennetty, laaja-alaista kaikille tarkoitettua erityisopetusta antavien erityisopettajien tarve ei ole vähentynyt. Jos opetusryhmässä on paljon tehostetun tai erityisen tuen oppilaita, erityisopettajan resurssia pitää kohdentaa ryhmälle enemmän. Kristillisdemokraattien tavoite erityisopetuksen järjestämisen osalta on, että esi- ja perusopetuksessa yhtä erityisopettajaa kohti on enintään 100 oppilasta.

Tavoitteena on myös, että tulevaisuudessa tehostetun ja erityisen tuen oppilaat tulee huomioida laskennallisilla kertoimilla, kuten varhaiskasvatuksessakin.

3.8 Kieli- ja kulttuurivähemmistöt

Suomi on vastoin yleistä ajattelutapaa varsin moninainen eri kulttuurien muodostama kokonaisuus. Suomessa on erilaisia kansallisia vähemmistöjä; suomenruotsalaiset, saamelaiset, romanit, viittomakieliset, juutalaiset, tataarit ja karjalaiset. Suomessa puhutaan kahta virallista kieltä ja monia eri murteita. Lisäksi saamen kieli on omalla alueellaan virallinen kieli. Oppimateriaalien ja kirjojen käännöstyö ja kielipesien tukeminen on tärkeää saamen kielen elinvoimaisuuden vuoksi.

On erittäin tärkeää, että kouluissa pidetään yllä suomalaista kulttuuria ja perinteitä. Se antaa aineksia oman identiteetin rakentamiseen ja luo pohjan muiden kulttuurien ymmärtämiselle ja arvostamiselle. Kulttuurien monimuotoisuus on otettava huomioon myös kasvatus- ja opetustyössä, opetussuunnitelmatyössä, oppimateriaalien kehittämisessä ja opettajien koulutuksessa. Kaksikielinen opetus tukee kielen ja kulttuurin monimuotoisuuden arvostamista ja luo perustan elinikäiselle kielten oppimiselle. Tämä palvelee erityisesti kaksikielisiä ja monikulttuurisia perheitä.

Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus pitää tiedostaa entistä paremmin, jotta se voi elää ja näkyä päivittäisessä työskentelyssä läpileikkaavana asioiden käsittelyssä ja keskusteluissa, ei vain yksittäisissä teemapäivissä tai ilmiöissä. Ihmisten välinen tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja toinen toistensa kunnioittaminen ovat kaiken ajattelun ja toiminnan perusta.

3.8.1 Maahanmuuttajataustaiset oppilaat

● Maahanmuuttajien toisen sukupolven oppimisen tukea on vahvistettava.
● Maahanmuuttajille on varmistettava jatko-opinnot
● Kaikkia koululaisia pitää arvioida yhdenvertaisesti samoilla kriteereillä.

Ulkomaalaisten ja vieraskielisten määrä on kasvanut Suomessa viimeisen kahden vuosikymmenen ajan. Perusopetuksen piirissä maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli vuonna 2014 jo 5,5% ja osuus kasvaa edelleen. Perusopetus on keskeisessä roolissa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden integroitumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden erityistarpeet huomioon ottava koulutusjärjestelmä on tehokas tai mahdollisesti jopa tehokkain tapa integroida nuoret maahanmuuttajat yhteiskuntaan. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan he tulevat Suomeen hyvin erilaisin perustein ja hyvin erilaisista maista. Oppilaiden osaamiseen vaikuttaa myös lähtömaan koulutusjärjestelmä ja oppilaan maahantulon ikä.

Perusopetus ei tarjoa kaikille maahanmuuttajataustaisille oppilaille yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Heidän sosioekonominen asemansa on keskimäärin heikompi kuin kantaväestön oppilaiden. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä on 15 vuoden iässä selvästi heikompaa kuin kantaväestön osaaminen. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien osalta tilanne paranee selvästi, mutta toisen polven maahanmuuttajien osalta ero ei pienene samassa suhteessa. Suomessa erot maahanmuuttajien ja kantaväestön matematiikan ja lukutaidon osaamisessa, ovat Euroopan suurimpia.

Kouluarvosanat eivät heijastele osaamista maahanmuuttajataustaisilla oppilailla. Useissa Opetushallituksen tekemissä oppimistulosten arvioinneissa on käynyt ilmi, että opettajien arviointikäytännöt saattavat vaihdella hyvin paljon eri koulujen välillä. Suoriutuminen osaamista mittaavissa testeissä voi vaihdella hyvin paljon niillä oppilailla, joilla on todistuksessa arvosana kahdeksan. Tämä käy ilmi verrattaessa kouluarvosanoja oppilaiden saamiin pistemäärin PISA- tutkimuksessa.

Äitien merkitys on suuri erityisesti maahanmuuttajataustaisten oppilaiden pärjäämiselle koulussa. On tärkeää saada äitejä mukaan koulunkäynnin tukemiseen. Äitien suomen kielen opiskelua ja yhteiskuntaan integroitumista pitää tukea.

3.9 Kokonainen koulupäivä, harrastustoiminta

Kristillisdemokraatit kannattavat vuoden 2019 hallitusohjelman linjausta luoda lapsille ja nuorille kokonaisen koulupäivän harrastusmalli, mikä takaa kaikille mahdollisuuden vähintään yhteen mieluisaan, maksuttomaan harrastukseen. Koulun tiloja tulee hyödyntää entistä paremmin myös monipuolisen harrastustoiminnan paikkoina. Jos harrastukset toteutuvat iltapäivällä heti koulupäivän jälkeen, jää perheille enemmän aikaa yhteisiin iltoihin ja hoito- ja kuljetusongelmat vähenevät. Pitää huolehtia, että harrastustoimintaan osallistuvat saavat välipalan. Harrastustakuun toteutumiseksi on tärkeää vahvistaa myös koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa, kerhoja sekä yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin välillä.

Harrastustakuu ja -raha tekevät mahdolliseksi yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen harrastamisen kaikille perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Esimerkiksi voidaan kehittää nuorisopassi tai harrastuskortti, jolla lapsi ja nuori voi ilmaiseksi kokeilla liikuntalajeja ja tutustua taiteeseen ja kulttuuriin. Hyvä harrastus voi vähentää kiusaamista, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Harrastustakuun tärkeä tavoite on lisätä lapsille ja nuorille mukavaa yhdessäoloa ystävien kesken.

3.9.1 Etäopetuksen mahdollisuudet

Nykyaikaiset etäopetusmahdollisuudet ja runsas verkossa oleva oppimateriaalitarjonta mahdollistavat aivan uudella tavalla myös pienempien kouluyksiköiden kustannustehokkaan toiminnan. Etäyhteyksin tapahtuva opetus avaisi mahdollisuuksia järjestää myös harvinaisten aineiden opetusta harvaanasutuilla alueilla. Etäopetuksen mahdollisuuksia pitää kehittää edelleen. Kevään 2020 poikkeusoloissa hyväksi havaittuja etäopetuskäytänteitä voidaan käyttää myös normaaliaikana. Esimerkiksi vakavasti sisäilmasairastuneiden tai muuten työrajoitteisten opettajien työllistymistä voidaan lisätä ja kaikkien oppilaiden osallistuminen opetukseen turvata. Suomalaisessa etäkoulumallissa voi piillä myös uuden koulutusvientituotteen potentiaalia.

3.9.2 Yksityiset koulut, päiväkodit ja kotiopetus

Yksityiset koulut ja päiväkodit täydentävät tärkeällä tavalla julkista esi- ja perusopetusta. Yksityiskoulujen opetuksen järjestämislupia koskien on lakiin kirjattava pitävät ohjeet ja säädökset, joihin luvat perustuvat. Toimintansa vakiinnuttaneille kouluille, jotka jo täyttävät kaikki sivistykselliset, alueelliset ja taloudelliset kriteerit, tulee myöntää toistaiseksi voimassa olevat luvat opetuksen järjestämiseen ilman oppilasmääräärajoitusta.

Taloudellisesti yksityiset koulut tulee saattaa yhdenvertaiseen asemaan kunnallisten koulujen kanssa. Tällä hetkellä kunnallisen opetuksen järjestäjälle korvataan opetuksen kustannukset sataprosenttisesti, mutta yksityiselle koululle vain 94 prosenttisesti. Yksityiskoulujen kotikuntakorvaus tulee nostaa samalle tasolle muiden opetuksen järjestäjien kanssa sekä investointien arvonlisäverokohtelu korjata yksityiskoulujen osalta tasa-arvoiseksi muihin opetuksenjärjestäjiin verrattuna.

Kotiopetus on Suomessa laillinen vaihtoehto suorittaa oppivelvollisuus. Kotiopetuksen järjestäminen vaatii vanhemmilta paljon. Lapsen huoltaja vastaa perusopetuksen oppimäärää vastaavien tietojen saavuttamisesta ja oppivelvollisen edistymisestä. Etäopetus voisi tukea myös kotiopetuksessa olevia lapsia ja tehdä rajan koti- ja kouluopetuksessa olevien välillä joustavammaksi.

3.9.3 Oppivelvollisuuden laajentaminen toisen asteen koulutukseen

Emme kannata oppivelvollisuuden laajentamista ja pakollista toista astetta. Jokaisella peruskoulunsa päättävällä on oltava oikeus jatko-opiskelupaikkaan lukiossa, ammattikoulussa tai oppisopimuskoulutuksessa. Koulupudokkuuden ehkäisemistä pitää tehostaa lisäämällä resursseja oikea-aikaisen ja riittävän tuen antamiseen esimerkiksi lisäämällä tukiopinto- ohjausta perusopetuksen loppuvaiheessa. Suurin osa nuorista tietää, mihin haluaa jatkaa peruskoulun jälkeen. Vain pieni osa tarvitsee erityisjärjestelyjä ja tukea, mutta yksikään ei saa pudota kelkasta koulutuspoliittisten ratkaisujen vuoksi.

Uusi oppivelvollisuusmalli antaa 8. ja 9. luokkien nopeille ja lahjakkaille oppilaille mahdollisuuden suorittaa toisen asteen opintoja. Tämä ylöspäin eriyttäminen on jo vakiintunut käytäntö yliopistokaupungeissa, mutta mallia pitää kehittää ja laajentaa koko valtakuntaa koskevaksi. Etäopiskelu avaa tähän uusia mahdollisuuksia.

4 TOINEN ASTE

●      kaikille perusopetuksen päättäville nuorille on mahdollistettava väylä opiskeluun
●      mahdollistetaan oppimisen eteneminen ohjatusti päivittäin
●      yksilöllisten opinpolkujen parempi mahdollistaminen
●      kehitettävä malli aktiivisen kilpaurheilun ja musiikkiopintojen joustavaan yhdistämiseen kouluopintojen kanssa
●      Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tulee säilyttää osaamisperusteisuus

4.1 Nuorisotakuu

Kaikille nuorille on mahdollistettava opinpolku työelämään perusopetuksen päättymisen jälkeen. Opintojen aloituspaikkoja on oltava alueellisesti kattavasti, ettei 16-vuotiaan nuoren tarvitse muuttaa opiskelupaikan vuoksi kauas toiselle paikkakunnalle. Nuorisotakuu turvaa nuorelle riittävä tuen saamisen silloinkin kun nuori ei ole esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmien vuoksi opiskelukuntoinen. Koulutustakuu on tärkeä osa nuorisotakuuta, sillä nykypäivänä miltei kaikkiin töihin vaaditaan koulutus ja pätevyys.

Kristillisdemokraatit pitävät koulutustakuuta tärkeänä oikeutena kaikille perusopetuksen päättäneille nuorille. Kaikille nuorille on löydyttävä polku työelämään perusopetuksen jälkeen. Toisen asteen koulutus voi toteutua ammattikoulussa, lukiossa tai oppisopimuskoulutuksena. Yksilöllisillä poluilla vastataan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Mahdollisuus toisen asteen koulutukseen on varmistettava myös harvaan asutulla seudulla. Toisen asteen opinnot mahdollistavat jatko-opinnot ja sillä on laaja yhteiskunnallinen vaikutus. Se tutkitusti pidentää työuria ja ennaltaehkäisee työttömyyttä ja syrjäytymistä.

4.2 Toisen asteen maksuttomuus

Kristillisdemokraatit kannattavat tarveharkintaa toisen asteen koulutuksen maksuttomuudessa. Tällöin oppimateriaalit ja välineet voivat olla osittain tai kokonaan ilmaisia. Voimassa oleva oppimateriaalilisä tarveharkintaisesti on säilytettävä. On tärkeää, että opiskelijoille on maksuttomia mielenterveys –ja hyvinvointipalveluja  riittävästi.

4.3 Yksilöllisten opinpolkujen mahdollistaminen

Oppilaan ohjaamiseen on lisättävä resurssia toisen asteen koulutuksessa. Opettajat tarvitsevat lisää resurssia yksilöllisten opintopolkujen suunnitteluun sekä toteuttamiseen. Näin estetään syrjäytymistä ja opintojen keskeytymistä. Oma-opettajan tulee suunnitella ja seurata yhdessä oppilashuollon ja muiden yhteistyötahojen kanssa tukitoimia sekä tarvittaessa elämänhallinnan tukea.

Pitkään työelämässä olleiden opiskelijoiden käytännön työkokemus tulee ottaa huomioon opinnoissa niin, että harjoittelujaksoja voidaan lyhentää ja osaaminen osoittaa näyttökokeilla. Osaaminen tulee huomioida opintopolkuja suunniteltaessa ja mahdollistettava opiskelijalle nopeampi valmistuminen silloin, kun osaamista on jo kertynyt aikaisemman opiskelun aikana. Samaan tapaan opiskeluaikaa tulee voida myös pidentää kaksoistutkinnon tai nuoren elämäntilanteeseen vaikuttavien tekijöiden vuoksi.

Opiskelijan harrastuneisuus pitää hyödyntää paremmin opinnoissa harrastuksen ja opintojen joustavan yhdistämisen keinoin. Jotkut kurssit esimerkiksi liikunnassa, kuvataiteessa ja musiikissa voidaan korvata osittain tai kokonaan, kun opiskelija on suorittanut opintoja musiikkiopistossa, kuvataidekoulussa tai liikuntakursseilla.

Opiskelujen pitäisi mahdollistaa nykyistä paremmin opiskelun ja esimerkiksi kilpaurheilun ja musiikin opintojen yhdistäminen. Joustoja tulisi olla enemmän ja ne tulisi olla kaikkien käytettävissä. Tällä hetkellä erityisjärjestelyt ovat koulukohtaisia ja siksi tähän tarvitaan valtakunnalliset linjaukset. Mallia voidaan ottaa eri maiden opiskelun ja tavoitteellisen urheilun ja musiikin yhdistämisen toteutuksista. Meillä on hyviä malleja myös erikoislukioista, kuten urheilulukioista. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tulee säilyttää osaamisperusteisuus, joka on nuoren ja aikuisen opiskelijan etu. Osaamisperusteisuus tarkoittaa osaamisen tunnistamista ja tunnustamista ja opintopolun suunnittelua yksilöllistä tarpeista ja toiveista käsin erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntäen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lahjakas opiskelija voi laajentaa ja syventää osaamistaan eri oppimisympäristöissä, kuten työelämässä, ja työllistyä tai suunnata jatko-opintoihin suorittaen tutkinnon muita nopeammin. Samalla se tarkoittaa sitä, että opiskelija, joka ei syystä tai toisesta kykene keskittymään ja oppimaan luokkamuotoisessa opetuksessa, voi oppia työelämävaltaisella polulla työelämässä ammatissa ja tutkinnon perusteissa vaadittavat asiat.

4.4 Ohjattua opetusta riittävästi

Ammatillisen koulutuksen rahoituspohjaa on lisättävä. Ohjattua opetusta pitää olla joka päivä. Ammatillisella puolella ohjatun opetuksen määrää on lisättävä niille opiskelijoille, joilla ei ole aikaisempaa osaamista. Nykyisen lainsäädännön mukaan oppimista voi tapahtua eri oppimisympäristöissä mutta KELA:n tukijärjestelmä tuntee vain ns. vanhanaikaisen koulumuotoisen tavan opiskella. KELA:n koulumatkatukijärjestelmää tulee myös uusia, jotta yksilöllisistä tarpeista rakennettavat työvaltaiset polut voidaan toteuttaa nykyistä paremmin.

4.5 Laatukriteerit

Lukiokoulutukseen ja ammatillisiin opintoihin tulee laatia laatukriteerit kuten varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Se turvaa jokaiselle opiskelijalle yhdenvertaiset mahdollisuudet saada saman laatuista opetusta riippumatta asuinkunnasta. Opiskelijoiden ja työelämän palautetta tulee hyödyntää nykyistä systemaattisemmin laadun parantamiseksi.

4.6 Johtaminen

Johtamista on kehitettävä niin, että hallinnollinen ja pedagoginen johtaminen toteutuu. Hallinnollinen johtaminen vie entistä enemmän resursseja. Pedagogisen johtajuuden vahvistaminen ja nostaminen lähtökohtaisesti hallinnollisen johtajuuden rinnalle kehittää opetuksen laatua ja toimintakulttuuria oppilaitoksessa. Oppilaitoksissa pitää olla erikseen sekä pedagoginen että hallinnollinen johto.

4.7 Tukea opintoihin myös lahjakkaille

Jokaisella oppilaalla on oikeus saada riittävästi tukea opintoihinsa. Oppimisvaikeudet ja erityisen tuen tarve pitää huomioida. Erityinen tuki pitää saada koskemaan paitsi niitä, joilla on oppimisen haasteita, myös lahjakkaita ja nopeita oppijoita.

Lahjakkaiden opetusta on mietittävä uudelleen. Esimerkiksi yläkoulussa voisi olla mahdollisuus suorittaa toisen asteen opintoja, kuten jo monissa lukiossa on mahdollisuus suorittaa yliopistokursseja. Vastaavasti lukiossa suoritetuilla yliopisto-opinnoilla voisi jopa suorittaa ylioppilaskirjoituksissa yhden aineen.

4.8 Terveet ja turvalliset oppimisympäristöt, saavutettavuus

Koulutuksen järjestäjän pitää huolehtia, että rakennukset ovat kaikille opiskelijoille ja henkilökunnalle terveitä. Rakennusvelkaa on pienennettävä. Kristillisdemokraatit haluavat terveet oppimisympäristöt läpi koko koulutuspolun varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Tilojen esteettömyyteen ja palveluiden saavutettavuuteen pitää kiinnittää huomiota. Kouluissa ja oppilaitoksissa fyysisten ympäristöjen tulee olla sellaisia, että esimerkiksi pyörätuolia käyttävä tai näkövammainen henkilö pääsee liikkumaan esteettä. Tiedotteet ja palvelut siirtyvät entistä enemmän digitaaliseen muotoon. Niiden pitää olla selkeitä ja ymmärrettäviä ja ne on esitettävä sellaisessa muodossa, että ne ovat kaikkien tavoitettavissa. Esteettömyyteen sisältyy sosiaalinen ulottuvuus. Kun oppimisympäristön ilmapiiri on kannustava ja yhteisöllinen, opiskelijoiden osallisuuden tunne vahvistuu. Saavutettavuus on yhdenvertaisuuden edistämistä.

4.9 Jatkuva oppiminen

Oppiminen on jatkuvaa varhaiskasvatuksesta korkeakouluun, “vauvasta vaariin”. Oppimista tapahtuu kaikissa elämänkaaren vaiheissa.

Työtehtävien vaatimukset ja niiden edellyttämä osaamisen kasvattaminen koskettavat kaikkia asemasta, koulutustaustasta ja työuran vaiheesta riippumatta. Työelämän muuttuvat osaamistarpeet korostavat jatkuvan oppimisen tärkeyttä. Painopiste siirtyy yhä enemmän työuran aikana tapahtuvaan oppimiseen.

Jatkuvalla oppimisella vastataan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista elämän ja työuran eri vaiheissa. Uudelleenkoulutusta on kehitettävä joustavaksi ja ennakoivasti vastaamaan työelämän tarpeita.

Vuorottelu työelämän ja opiskelun välillä tulee mahdollistaa paremmin. Työelämässä kokeneet, osaamistaan kehittämään lähtevät ammattilaiset ovat tärkeä voimavara erilaisilla ammattialoilla.

Jatkuva oppiminen avaa myös mahdollisuuksia ammatinvaihtoon ottaen huomioon yksilölliset tarpeet ja syyt. Tämä edellyttää joustavuutta ja aikaisempien opintojen sekä työkokemuksen

yhteensovittamista ja yksilöllistä opintojen suunnittelua vastaamaan uuden ammatin asettamia vaatimuksia.

5. KORKEAKOULUT

Korkeakoulujärjestelmä rakentuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Yliopistojen koulutus nähdään ylimpänä opetuksen järjestäjänä, joka tuottaa asiantuntijoita eri aloille. Lähtökohtana opetukselle on tieteellinen tutkimus. Yliopistoilla on tärkeä rooli myös yhteiskunnallisena keskustelun herättäjänä. Ammattikorkeakoulujen koulutus on käytännönläheistä ja työelämän tarpeita vastaavaa.

●      Opetushenkilöstöllä pedagoginen koulutus
●      Aloituspaikkoja lisättävä
●      Hallintohenkilökuntaa lisättävä
●      Rahoitusta lisättävä ja luotava sisäinen apurahajärjestelmä

5.1 Laatu ja arviointi

Korkeakouluja arvioidaan säännöllisesti. Auditoinnin toteuttaa ulkopuolinen auditointiryhmä. Auditoinnissa arvioidaan yliopistojen ja korkeakoulujen laatujärjestelmän toimivuutta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Auditoinnin kohteena on neljä eri arviointialuetta liittyen korkeakoulujen perustehtäviin. Auditointimalli uudistui nyt voimassa olevalle auditointikaudelle 2018-2024. Tässä mallissa korostuvat korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja koulutuksen opiskelijakeskeisyys.

Laatuun vaikuttaa myös opetushenkilöstön pedagoginen koulutus, taito tuottaa hyvää opiskelumateriaalia ja uutta tutkimustietoa. Pedagogista koulutusta yliopistojen opetustehtävissä ei vielä vaadita. Yliopistojen opetushenkilöstön pedagogista osaamista tai pätevyyttä voidaan jatkossa suosia tai sitä voidaan jopa edellyttää. Tutkimukseen tulee olla niin taloudelliset kuin ajalliset resurssit.

Kristillisdemokraatit pitävät laadun arviointia erittäin tärkeänä, jotta mahdollistetaan laadukas opetus ja uusi tutkimustieto yhteiskunnan käyttöön päätöksenteon pohjaksi.

5.2 Aloituspaikkojen lisääminen

Aloituspaikkoja on syytä lisätä kasvualoille, työvoimapulasta kärsiville aloille ja yhteiskunnan kannalta merkittäville aloille. Tällä hetkellä matala aloituspaikkojen määrä aiheuttaa työvoimapulaa, kun opintojen pariin ja sen myötä työelämään pääsy viivästyy. Korkeakoulujen henkilöstömäärä on ollut laskussa jo pitkään ja erityisesti opettajien määrä on vähentynyt. Vuosina 2010-2018 yliopistojen koko henkilöstön määrä väheni reilulla 2 500 henkilöllä ja ammattikorkeakouluilla vajaat 2 100 henkilötyövuotta. Korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätessä pitää huomioida riittävä rahoitus ja muu resursointi kuten korkeakoulujen henkilökunnan riittävyys.

5.3 Opintotukijärjestelmä

Kristillisdemokraatit kannattavat opintotukimallia, jossa opintotuen määrä sidottaisiin suoritettuihin opintopisteisiin. Tämä poistaisi kannustinloukut työskenteleviltä opiskelijoilta. Kun työnteko olisi aina kannattavaa, kannustaisi se nopeampaan valmistumiseen ja toisaalta mahdollistaisi opintotuen saamisen myös silloin, kun tutkinnon suoritusaika on venynyt ja tutkinnosta puuttuu enää vähän opintoja. Myös perheelliset opiskelijat voisivat opiskella tarvittaessa hitaampaan tahtiin ja saada opintotukea suorittamistaan opinnoista.

Nykyinen opintotukijärjestelmä rasittaa opiskelijoita ja aiheuttaa ylimääräistä painetta opiskeluun. Vaikka tutkintoja valmistuu keskimäärin aikaisempaa nopeammin, osa opiskelijoista keskeyttää tai stressaantuu opiskelun pakkotahtisuudesta.

Korkeakouluopiskelijoiden saaminen yleisen asumistuen piiriin oli pääsääntöisesti hyvä asia. Näin toimeentulo on varmempaa myös kesäkuukausina. Yleiseen asumistukeen siirtyminen aiheutti kuitenkin voimaantullessaan yksiöiden kysynnän kasvun joka nosti puolestaan taas kustannuksia.  Samalla se vähensi opiskelijoiden yhteisasumista.  Hyvä kannustin nopeampaan valmistumiseen on opintolainahyvitys, jolloin määräajassa valmistuva saa opintolainastaan 40% takaisin.

Turvaamalla kaikille tasavertaiset koulutusmahdollisuudet luodaan uskoa tulevaisuuteen. Koulutusleikkaukset ja opintososiaalisten etujen leikkaaminen on pysäytettävä hyvinvoinnin ja Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi.

5.4 Henkilöstön määrä ja työnkuva

Yliopistoissa työskentelee erittäin motivoitunutta henkilökuntaa, joista suuri osa tekee kunnianhimoisesti töitä ei vain tutkimuksen vaan myös opettamisen ja ohjauksen parissa. Nykyinen yliopistojen ja korkeakoulujen tiukentunut taloudellinen tilanne on aiheuttanut hallintohenkilökunnan karsimista. Opettajat ovat joutuneet ottamaan enemmän vastuuta koulutuksen hallinnollisista tehtävistä. Käytännössä tästä seuraa, että tutkimukseen ja opetukseen käytettävä aika vähenee. Tiukat resurssit näkyvät myös siinä, että tutkimukseen panostavalla opettajalla on vähemmän aikaa opiskelijoiden opetus- ja ohjaustyöhön.

Tutkimustyön lisäksi korkeakouluopettajien pedagogiset taidot ovat ensiarvoisen tärkeitä ja siksi opetuksen osaamista tulee vahvistaa ja sen merkitystä korostaa. Opiskelijoille paras tuki ovat tutkimusta tekevät ja pedagogisesti ammattitaitoiset opettajat. Tähän kolmitahoiseen työhön – tutkimukseen, opetukseen ja ohjaukseen, tulee yliopisto- ja korkeakoulutasolla olla riittävät resurssit. Hallinnolliset tehtävät kuuluvat siihen koulutetulle henkilökunnalle. Hallintohenkilökunnan vähyys aiheuttaa myös viivästymistä opiskeluun ja valmistumiseen.

On tärkeää, että opiskelija saa opintonsa valmiiksi määräajassa. Tällöin myös työuran alku nopeutuu ja korkeasti koulutettu työvoima saadaan yhteiskunnan palvelukseen. Tämä edellyttää, että yliopistojen ja korkeakouluopettajien resursseja lisätään tutkimukseen, opetukseen ja opintojen ohjaukseen.

5.5 Talous

Tulevaisuus vaatii yhä enemmän osaamista. Suomi haluaa olla maailman osaavin kansakunta. Mikäli tavoitteena on nostaa koulutustasoa, lisätä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia korkeakouluissa sekä lisätä panostuksia tutkimus- ja kehittämistoimintaan, on turvattava korkeakoulujen valtionrahoituksen riittävän korkea taso.

Yliopisto-opettajien ja yliopistonlehtoreiden opetuksen enimmäistuntimäärät ovat erittäin korkeat. Kun siihen lisätään monenlainen ohjaus, on tutkimusta käytännössä lähes mahdotonta tehdä. Tutkimuksen tekemiseen tarvitaan riittäviä taloudellisia resursseja myös tukitehtävien kuten hallintohenkilökunnan palkkaamiseen. Tutkimus sekä koulutuksen ja yritysten välinen yhteistyö tukee myös työ- ja elinkeinoelämän kehittämistä.

Kustannuksia lisää myös korkeat kiinteistöihin liittyvät kulut. Ei ole mielekästä, että mahdolliset taloudelliset lisäresurssoinnit valuvat korkeisiin kiinteistökuluihin.

Ulkoisen rahoituksen saaminen on tärkeää. Suomalaisissa yliopistoissa ei ole sisäistä apurahajärjestelmää. Vain suppea osa tutkimuksista saa rahoitusta Suomen Akatemialta tai Euroopan isoilta rahoittajilta. Käytännössä rahaa ei ole pilottihankkeisiin kuten ulkomailla. Kilpailukyky on siksi heikko. Yksityishenkilöiden ja yritysten reilu verovähennysoikeus yliopistoille ja tutkimukseen tehtäviin lahjoituksiin on yhä tärkeämpi lenkki koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksessa.

Kristillisdemokraatit edellyttävät lisärahoitusta yliopistojen toimintaan; apurahoihin, henkilöstön lisäämisestä johtuviin palkkakuluihin ja tutkimukseen.

5.6. Koulutusvienti

Koulutusosaamisemme arvostetaan maailmalla. Suomessa vierailee paljon opetuksen –ja koulutuksen osaajia seuraamassa opetusta eri koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Suomalaisia on opettamassa ja kouluttamassa opetuksen ammattialaisia useissa pienissä hankkeissa ympäri maailman. Suurissa hankkeissa tarvitaan yhteistyötä myös muiden maiden koulutusosaajien kanssa. Tarvitsemme aktiivista verkottumista ja yhteistyötä jo pitkään koulutusvientiä harjoittaneiden ulkomaisten toimijoiden kanssa. Tavoite suomalaiselle koulutusviennille on saada suomalaisia toimijoita nykyistä enemmän mukaan alan laaja-alaisiin ja monipuolisiin koulutushankkeisiin ympäri maailman.

5.7. Kehitysyhteistyö

Kehitysyhteistyö on yksi keino tukea Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääriä. Sen tavoitteena on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen. Humanitaarisella avulla pelastetaan ihmishenkiä ja lievitetään kärsimystä. Koulutus on pidemmän tähtäimen kehitysyhteistyötä. Sen avulla vahvistetaan naisten ja tyttöjen asemaa ja oikeuksia, vahvistetaan kehittyvien maiden talouden perustaa ja lisätään työpaikkoja, edistetään yhteiskuntien toimivuutta ja demokratiaa sekä ennaltaehkäistään ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen tuhlausta. Kehitysyhteistyön yhtenä periaatteena on, että kumppanimaat ottavat itse vastuun muutoksesta. Kristillisdemokraatit haluavat tukea tätä kehitystä.

6. VAPAA SIVISTYSTYÖ

Vapaalla sivistystyöllä on tärkeä rooli sivistyksen ja jatkuvan oppimisen edistäjänä. Se mahdollistaa opiskelun erilaisissa elämäntilanteissa opiskelijan sosiaalisesta asemasta riippumatta. Jatkuvan oppimisen ja uudelleen kouluttautumisen mahdollistamiseksi on vapaan sivistystyön riittävistä resursseista huolehdittava.

●      Tietoisuuden lisääminen avoimen yliopiston ja kansanopistojen väylistä jatko-opintoihin
●      Ylläpidetään kansalaisopistoja lähipalveluperiaatteen mukaisesti ympäri Suomea
●      Kirjastot lukutaidon vahvistajana ja kirjastoautojen toiminnan ylläpitäminen

6.1 Avoin yliopisto

Avoin yliopisto tarjoaa eri-ikäisille opiskelijoille yliopiston opetussuunnitelman mukaisia opintoja pohjakoulutuksesta riippumatta. Opintoja on mahdollista suorittaa monilta eri tieteenaloilta ja lähes kaikista yliopistojen tiedekunnista. Opiskelu avoimessa yliopistossa järjestetään niin, että se mahdollistaa joustavan opiskelun myös työn ohessa. On tärkeää, että jatkossa kehitetään erilaisia opiskelujärjestelyjä ja monipuolisia tentti- ja opintotehtäviä yksilöllisten opinpolkujen järjestämiseksi.

6.2 Kansanopistot

Suomen laaja-alaisimpana oppilaitosmuotona kansanopistot ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksia, jotka järjestävät sekä yleissivistävää että ammatillista koulutusta. Vuosittain kansanopistoissa opiskelee yli 18 000 opiskelijaa erilaisissa pitkäkestoisissa ja päätoimisissa opinnoissa sekä noin 80 000 opiskelijaa lyhytkursseilla.  Kansanopistossa voi opiskella sekä pitkillä opintolinjoilla että lyhytkursseilla. Kansanopistossa voi esimerkiksi opiskella itseä kiinnostavalla kansanopistolinjalla, suorittaa peruskoulun tai lukion loppuun, tehdä avoimen yliopiston opintoja, osallistua maahanmuuttajakoulutukseen tai erityisopetukseen. Opistot saavat rahoitusta valtiolta ja useimmat opistot ovat yksityisiä. Kristillisdemokraatit tekivät lakialoitteen kansanopistojen valtionosuuden kasvattamisesta 57%:stä 65%:iin vuonna 2018. Toteutuessaan muutos parantaisi vapaan sivistystyön tasavertaisuutta ja kansanopistojen mahdollisuutta jatkaa toimintaa ja tarjota korkealaatuisia koulutusmahdollisuuksia aikuisopiskelijoille.

Kristillisdemokraattien mielestä on hyvä, että on tarjolla erilaisia väyliä opiskella ja edetä opinnoissa. Kaikki eivät suoraan pääse haluamiinsa jatko-opintoihin esimerkiksi yliopistossa. Monessa kansanopistossa voi opiskella avoimen yliopiston tai korkeakoulun opintoja. Kansanopisto tarjoaa vaihtoehdon edistää opintoja ilman välivuotta. Se antaa mahdollisuuden etsiä itselle sopivaa alaa tai kehittää omaa osaamistaan. Kansanopistossa opiskelu ei vaikuta asemaan korkeakouluhaun ensikertalaiskiintiössä tai kuluta korkeakouluopintoihin myönnettäviä opintotukikuukausia. Suoritetut opintopisteet voi hyödyntää, kun pääsee yliopistoon tai korkeakouluun tutkinto-opiskelijaksi. Suoritettujen avoimen opintojen perusteella on myös mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon avoimen yliopiston väylän kautta.

Kristillisdemokraatit haluavat nostaa tietoisuutta kansanopistojen tarjoamista monipuolisista mahdollisuuksista suorittaa tutkintoja ja edistää opintoja.

6.3 Kansalaisopistot

Suomessa on vuonna 2020 yhteensä 178 kansalaisopistoa. Ne toimivat jokaisen kunnan alueella. Yksi toiminnan pääperiaatteista onkin opetuksen tuominen lähelle ihmisiä. Tästä johtuen opetus on usein hajautettu eri puolille kuntaa. Kansalaisopisto voi olla nimeltään kansalaisopisto, työväenopisto, opisto tai aikuisopisto. Kansalaisopistoon ei tulla suorittamaan tutkintoa, vaan opinnot perustuvat jatkuvan oppimisen periaatteeseen sekä ihmisen omaan haluun oppia ja kehittyä.

Kansalaisopisto on monella paikkakunnalla merkittävä kulttuuritoimija ja yksi vapaan sivistystyön kaikille avoin oppilaitosmuoto. Monissa kansalaisopistoissa on mahdollisuus suorittaa taiteen ja musiikin perusopintoja. Tarjontaan kuuluu myös taideaineiden, käsityön ja musiikin kursseja, kieli- ja kirjallisuuskursseja, kotitalouden, liikunnan ja tietotekniikan kursseja sekä yhteiskunnallisia aineita. Lisäksi opistot järjestävät erilaisia tapahtumia, konsertteja, teatteriesityksiä ja taidenäyttelyitä. Kansalaisopistojen siipien suojissa toimii usein myös oma kuoro, orkesteri tai teatteriryhmä. Parhaimmillaan opistot toimivat aktivoivina kohtaamispaikkoina ja kulttuurikeskuksina. Kansalaisopistot vähentävät ennaltaehkäisevästi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Samalla ne työllistävät kuntalaisia monin eri tavoin.

Kristillisdemokraatit kannattavat kansalaisopistojen ylläpitoa eri puolilla Suomea, jotta kaikilla on asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus osallistua lähipalveluperiaatteen mukaisesti toimintaan.

6.4 Kirjastot

Kirjastojen tavoitteena on edistää sivistystä ja kulttuuria, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemiskulttuuria ja monipuolista lukutaitoa, mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen. Kirjastot vahvistavat aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta esimerkiksi järjestämällä keskustelutilaisuuksia, esitelmiä ja muita tapahtumia. Kirjastoista voi lainata kirjojen ja äänitteiden lisäksi pelejä ja ulkoiluvälineitä.

Koulujen ja varhaiskasvatuksen yhteistyö kirjastojen kanssa on merkittävä lukuinnostuksen herättäjänä ja lukutaidon vahvistajana. Resurssit tähän on turvattava joka puolella Suomea.

Kirjastoverkon kattavuus on taattava, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet kirjastopalveluiden käyttöön asuinpaikasta, äidinkielestä tai erilaisista rajoitteista riippumatta. Kirjastoautojen toiminta pitää taata sellaisilla alueilla, joilla kirjastoverkko muuten ei olisi tarpeeksi kattava. Kirjastopalveluiden digitaalisuutta on kehitettävä, koska se parantaa palveluiden monipuolisuutta ja saavutettavuutta, mutta kirjastopalveluiden laajentaminen verkkoon ei saa johtaa fyysisten kirjastojen vähenemiseen.


Ohjelman on valmistellut KD:n koulutuspoliittinen työryhmä ja sitä on käsitelty KD:n puoluehallituksessa ja eduskuntaryhmässä. Hyväksytty 11/2020.