Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) katsoo, että alkoholibisneksen tavoitteita ajetaan nyt sääntelyn purkamisen varjolla. Päivi Räsäsen mukaan Suomen historia osoittaa vääjäämättömästi, että alkoholihaitat lisääntyvät suorassa suhteessa kokonaiskulutukseen.

Hänen mukaansa alkoholilakia uudistettaessa tulee muistaa, että alkoholi on edelleen merkittävin kansanterveysongelma Suomessa.

– Sen sijaan, että vahvoja oluita ryhdyttäisiin myymään tuhansissa ruokakaupoissa, ehdotan, että yleisessä vähittäismyynnissä olevien alkoholijuomien prosenttiraja laskettaisiin nykyisestä 4,7 prosentista Ruotsissa käytössä olevaan 3,5 prosenttiin. Tämä on myös Suomen lääkäriliiton tavoite, Räsänen toteaa tiedotteessaan.

Räsäsen mukaan alkoholipolitiikan liberalisoimisen tueksi käytetään myyttiä, jonka mukaan pieni ongelmakäyttäjien ryhmä aiheuttaisi alkoholihaitat ja kustannukset, joten alkoholipolitiikka tulisi kohdistaa vain tähän ryhmään.

– Tämä ei ole totta. Kustannuksia ja haittoja aiheuttavien riskikäyttäjien ryhmä on huomattavasti suurempi (noin 500 000 suomalaista). Monet heistä pitävät itseään kohtuukäyttäjinä.

Räsänen viittaa OECD:n viimekeväiseen raporttiin, jossa suositellaan koko väestöön

kohdistuvaa alkoholipolitiikkaa.

– OECD:n mukaan ongelmakäyttöön puuttumisessa on käytössä vain vähän keinoja ja ne ovat kalliita, kun taas koko väestöön kohdistuvat keinot ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavat myös suurkulutukseen.

Räsänen muistuttaa Maailman terveysjärjestö WHO:n listanneen nämä keinot: alkoholijuomien hintojen korottaminen, saatavuuden rajoittaminen ja mainonnan kieltäminen. Hänen mukaansa on valitettavaa, että perinteisen valistuksen merkitys on vähäinen.

– Niiden, jotka ajavat vahvempia oluita tai viinejä ruokakauppoihin, tulisi samalla kertoa, miten suuren määrän alkoholiruumiita he ovat valmiit lisäämään. Kun Vanhasen hallitus vuonna 2003 päätti alentaa alkoholiveroa noin 30 prosenttia, esityksen perusteluissa arvioitiin alkoholikuolemien lisääntyvän 600:lla. Ennuste valitettavasti toteutui.

Räsäsen mukaan Suomen historia osoittaa vääjäämättömästi, että alkoholihaitat lisääntyvät suorassa suhteessa kokonaiskulutukseen.

– Keskioluen vapauttaminen vähittäismyyntiin vuonna 1969 ei vähentänyt väkevien juomista, vaan lisäsi kokonaiskulutusta ja haittoja. Viime vuosien veronkorotukset ja mainonnan rajoitukset ovat puolestaan tuottaneet tulosta ja kulutus sekä haitat ovat vähentyneet, etenkin nuorten osalta. Nyt ei pidä vaarantaa myönteistä kehityssuuntaa!

Räsänen katsoo, että Viron tuontia käytetään keskustelussa verukkeena.

– Vaikka viime vuosina alkoholiverotusta on kiristetty, alkoholin tuonti Virosta on kääntynyt laskuun ja sitä voidaan edelleen tehokkaalla Tullin toiminnalla suitsia.

– Alkoholibisneksen huoli kulutuksen vähenemisestä kanavoidaan kysymykseksi työpaikoista. Jos alkoholin osuus kulutuksesta vähenee, sama raha käytetään muihin kohteisiin, joissa työllisyys vastaavasti paranee.