Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kutsui viime viikolla tapaamiseen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen sekä arpajaishallintopäällikkö Saaramia Varvion ja ryhmäpäällikkö Henna Salmen Poliisihallituksesta. Tapaaminen koski rahankeräyslakia ja sen tulkinnasta syntyneitä epäselvyyksiä, erityisesti yhdistyspohjaisten seurakuntien kolehdinkeruun osalta.

Rahankeräyslain tulkinnan seurauksena uskonnolliset yhdistykset, kuten yhdistysmuotoiset helluntaiseurakunnat tai muut vapaiden suuntien yhdistysmuotoiset seurakunnat, eivät ole rekisteröityjen yhdyskuntien tavoin oikeutettuja laissa mainittuun kolehdin keruuseen ilman rahankeräyslain mukaista rahankeräyslupaa. Yhdistysmuotoiset uskonnolliset yhdistykset ovat keränneet kolehtia osana jumalanpalvelustoimintaansa uskonnonvapauttaan toteuttaen.  Heillä on ollut käsitys, ettei jumalanpalveluksissa kerätty kolehti kuulu rahankeräyslain piiriin. Koska uskonnolliset yhdyskunnat ovat saaneet kerätä kolehtia ilman rahankeräyslupaa, yhdistyspohjaiset seurakunnat ovat katsoneet voivansa toimia yhdenvertaisesti näiden kanssa.

Rahankeräyslain sääntely on tällä hetkellä kankeaa, eikä laki kohtele seurakuntia yhdenvertaisesti. Keskeinen ongelma on, että yhdistyspohjaiset seurakunnat jäävät kolehtia koskevan sääntelyn ulkopuolelle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että rahankeräyslaki uudistetaan pikaisesti. Epäselvä lainsäädäntö teettää ylimääräistä työtä niin virkamiehille kuin seurakunnan toimijoille.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi vuonna 2005 antamassaan lausunnossaan, että oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa kuuluu perustuslaissa lueteltuihin uskonnonvapauden tärkeimpiin ilmenemismuotoihin ja katsoi jumalanpalveluksen kuuluvan uskonnonvapauteen sisältyvän uskonnon harjoittamisoikeuden ydinalueelle.

Perustuslakivaliokunnan toteamus tulee huomioida tässäkin asiassa. Rahankeräyslaki asettaa nyt jumalanpalvelukset eri asemaan riippuen siitä onko niitä järjestämässä uskonnollisen yhdyskunnan seurakunta vai yhdistyspohjainen seurakunta. Lain tulisi suhtautua hallinnollisesti erimuotoisiin seurakuntiin yhdenvertaisesti. Koska rahankeräyslaki ja sen tulkinta asettavat yhdistysmuotoiset seurakunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat toisistaan poikkeavaan asemaan, saattaa käytännön syistä yhdistysmuotoisille seurakunnille syntyä paine liittyä osaksi uskonnollista yhdyskuntaa. Uskonnonvapaus perusoikeutena on ennen kaikkea yksilön oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, eikä sen toteuttamiselta voida edellyttää rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumista.