– Suomen liikenneverkon korjausvelka on paisunut lähes kolmeen miljardiin euroon. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan riittävää rahoitusta ja puoluerajat ylittävää sitoutumista liikenneverkon ylläpitämiseksi koko maassa, totesi kansanedustaja Antero Laukkanen KD:n ryhmäpuheenvuorossa valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa koskevasta selonteosta.

Liikenne 12 -suunnitelma kuroo korjausvelkaa umpeen, kohentaa pääväylien kuntoa ja myös yksityisteiden korjausrahoituksen tasoa nostetaan. Laukkasen mukaan suunnitelma sisältää myös suuria kysymysmerkkejä, jotka liittyvät alueelliseen oikeudenmukaisuuteen ja uusien hankkeiden rahoitukseen.

– Selonteon mukainen sopimuksellinen yhteisrahoitus johtaa valtion väylärahoitusvastuun siirtämiseen kunnille, mitä emme pidä tarkoituksenmukaisena. Se ei ole kuntatalouden ja kuntien tasavertaisen kohtelun kannalta hyväksyttävää. Suunnitelmaa on tältä osin tarpeen arvioida uudelleen eduskuntakäsittelyssä.

Laukkasen mukaan suunnitelmassa esitettyjä rahoitusratkaisuja vaivaa kapea-alaisuus.
– Esimerkiksi Ruotsi on valinnut paljon monipuolisemmat rahoitusvälineet ja myös hyödyntävät paremmin EU-rahoituksen mahdollisuuksia.

– Marinin hallituksen fossiilittoman liikenteen tiekartta on ongelmallinen, se ei huomioi autokannan sähköistymisestä aiheutuvia muutoksia verotuloihin, vaan yhä edelleen tähtää autoilusta saatavien verotulojen säilyttämiseen samalla tasolla, vaikka kansa toteuttaa hallituksen toiveita vähäpäästöisestä liikkumisesta. Tämä on epäreilua. Suomalaiset toimivat, niin kuin hallitus toivoo ja palkaksi saavat lisää veroja, Laukkanen harmittelee.

 

***

KD eduskuntaryhmä, kansanedustaja Antero Laukkanen
Ryhmäpuhe VNS valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma 26.5.2021

Arvoisa puhemies,

Liikennejärjestelmäsuunnitelman parlamentaarinen valmistelu ansaitsee kiitoksen. Ministeri Harakan vetämän ryhmän työ oli hyvähenkistä ja kaikkien eduskuntaryhmien näkemyksiä kuunneltiin. Myös oppositiopuolueiden ajatuksia otettiin huomioon. Parlamentaarista yhteistyötä tarvitaan, kun puhutaan Suomen liikenneverkon pitkän aikavälin kehittämisestä ja ylläpidosta. Oleellista tämän pääpiirteissään hyvän ja kannatettavan ohjelman toteutuksen kannalta on se, että miten saadaan tulevat eduskunnat ja hallitukset sitoutumaan tässä asetettuihin hyviin tavoitteisiin.

Pitkien etäisyyksien ja harvaan asutun maan elinvoima perustuu siihen, että ihmiset pääsevät liikkumaan ja että elinkeinoelämän toimintakyky on riittävä. Tavaroista noin 90% kulkee kumipyörillä ja noin 80% maamme ulkomaankaupasta kulkee meriteitse. Tarvitsemme kattavan satamaverkon mutta myös toimivat yhteydet sisämaahan Tällä hetkellä nämä yhteydet eivät ole riittävällä tasolla. Suomen liikenneverkon korjausvelka on paisunut lähes kolmeen miljardiin euroon. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan riittävää rahoitusta ja puoluerajat ylittävää sitoutumista liikenneverkon ylläpitämiseksi koko maassa.

Liikenne 12 on merkittävä asiakirja, jonka tehtävä on ohjata liikennejärjestelmän suunnittelua ja rahoitusta pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, usean vaalikauden ajalta. Asetimme yhdessä kunnianhimoisen tavoitteen liikennejärjestelmän rahoituksen nostamisen noin 1% prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Liikenne 12 kuroo korjausvelkaa umpeen, kohentaa pääväylien kuntoa ja myös yksityisteiden korjausrahoituksen tasoa nostetaan. Valitettavasti kuitenkin julkisen talouden suunnitelma leikkaa näitä juuri sovittuja rahoituskehyksiä ja teiden kunto jatkaa rapistumistaan. Tämä ei ole järkevää, teiden kunnostaminen toisi heti työtä ja verotuloja.

Liikenne 12 sisältää myös suuria kysymysmerkkejä. Ne liittyvät alueelliseen oikeudenmukaisuuteen ja uusien hankkeiden rahoitukseen. Selonteon mukainen sopimuksellinen yhteisrahoitus johtaa valtion väylärahoitusvastuun siirtämiseen kunnille, mitä emme pidä tarkoituksenmukaisena. Se ei ole kuntatalouden ja kuntien tasavertaisen kohtelun kannalta hyväksyttävää. Suunnitelmaa on tältä osin tarpeen arvioida uudelleen eduskuntakäsittelyssä.

Suunnitelmassa esitettyjä rahoitusratkaisuja vaivaa kapea-alaisuus. Esimerkiksi Ruotsi on valinnut paljon monipuolisemmat rahoitusvälineet ja myös hyödyntävät paremmin EU-rahoituksen mahdollisuuksia. Pelkääkö hallitus mainehaittaa Brysselissä, jos uskaltautuisimme pyytämään osuuttamme liikenteen kehittämiseen kohdennettavista EU-rahoista?

Tässä suunnitelmassa ei ole myöskään riittävästi huomioitu poikittaisliikenteen merkitystä. Kaikki tiet kulkevat Roomaan sanotaan. Suomessa kaikki tiet tuntuvat kulkevan alueellisista keskuskaupungeista etelän suuriin kaupunkeihin. Kaikki suomalaiset eivät halua tulla Helsinkiin, vaan tarvitaan myös toimivia liikenneyhteyksiä idästä länteen ja lännestä itään.

Arvoisa puhemies,

Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa puhutaan paljon uusista raidehankkeista. Ovatko kaikki isot raidehankkeet enää tarpeellisia koronan jälkeisessä ajassa, kun etätyöstä on tulossa kiinteä osa työelämää? Kuinka järkevää on kansantaloudellisesti suunnitella ratkaisuja, jotka tähtäävät Suomen uudelleen rakentamiseen ja asuttamiseen muutamaan kasvukeskukseen?  Ehkä sittenkin digivaltatien kehittäminen on se kaikkein merkittävin hanke, niin kustannustehokkuudeltaan kuin päästöjen vähentämisessä?

Marinin hallituksen fossiilittoman liikenteen tiekartta on ongelmallinen, se ei huomioi autokannan sähköistymisestä aiheutuvia muutoksia verotuloihin, vaan yhä edelleen tähtää autoilusta saatavien verotulojen säilyttämiseen samalla tasolla, vaikka kansa toteuttaa hallituksen toiveita vähäpäästöisestä liikkumisesta. Tämä on epäreilua. Suomalaiset toimivat, niin kuin hallitus toivoo ja palkaksi saavat lisää veroja.

Hyvät ministerit ja hyvä hallitus, käykää tutustumassa tavallisten suomalaisten arkeen ja liikkumistarpeisiin. Vai haluaako hallitus tietoisesti rajoittaa kansalaisten liikkumisen vapautta autoiluun kohdistuvilla ylisuurilla veroilla?