Kansanedustaja Sari Tanus
KD ryhmäpuheenvuoro 5.5.2021 koulutuspoliittisesta selonteosta

Arvoisa puhemies,

Hallitus on tuonut eduskunnan käsiteltäväksi ensimmäisen koulutuspoliittisen selonteon viiteentoista vuoteen. Selonteko tuo näkyväksi yhteiskunnassamme tällä hetkellä vallitsevaa koulutusajattelua, toki nykyhallituksen silmälasien läpi suodatettuna.  On tärkeää kysyä, mitä ilmiöitä, kysymyksiä, tarpeita tai ryhmiä on rajautunut selonteon ulkopuolelle. Missä menee koulutuspolitiikan rajapinta muuhun sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaan?

Koulutus on Suomen voimavara ja merkittävä tasa-arvon lisääjä. Kuitenkin osa lapsista ja nuorista oirehtii vakavasti. Monet lasten ja nuorten haasteet eivät liity koulutusjärjestelmän rakenteisiin, vaan laajempiin ilmiöihin. Koulu on paikka, missä pahoinvointi tulee näkyväksi. Pahoinvoinnin ja syrjäytymisen ehkäisy on lopulta paljon tärkeämpää, kuin akateemiset taitotasot tietyssä ikävaiheessa. Koulutuspolitiikkaa ei siksi voi käsitellä irrallaan perheiden kysymyksistä, kulttuurista ja arvoista, kuten käsityksestämme koulutuksen perimmäisistä tarkoituksista.

Vuorovaikutustaitojen sekä perustaitojen, jokaisen lapsen luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen oppimiseen on panostettava. Monen lapsen oppimistulokset paranisivat dramaattisesti, jos opettajalla olisi paremmat mahdollisuudet kohdata oppilas yksilönä. Tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia ja varsinkin erityistä tukea tarvitsevat oppilaat kärsivät tilanteesta. Opetuksessa vähäiset resurssit olisikin hyvä keskittää määrän sijasta laatuun.

On merkillepantavaa, että nykyisin sukupuoli-identiteeteistä puhutaan kouluissakin paljon. Keskustelu on ajautunut kuitenkin väärille raiteille. Pyrittäessä hävittämään sukupuolet, ei opetuksessa oteta huomioon tyttöjen ja poikien luontaisia eroavaisuuksia.  Poikien heikommat oppimistulokset on huomattu, mutta ratkaisuja ongelmaan ei esitetä. Koulussa olisikin hyvä paremmin huomioida tyttöjen ja poikien erilaisuudet tasapäistämisen sijaan.

Isoon osaan koulujen ja päiväkotien arjen haasteista, sekä koulutuksen laadun alueellisesta eriarvoistumisesta olisi yksinkertainen ratkaisu. Tarvitaan enemmän ihmisiä, läsnä olevia aikuisia ja pysyvyyttä. Liian suuret luokkakoot, opetuksen integroituminen, tukiopetuksen aivan liian pienet resurssit ovat opettajien ja oppilaiden jokapäiväistä arkea.

Ilmeisesti luotetaan siihen, että ikäluokkien pieneneminen ratkaisee koulutuksen rahoitushaasteet? Toisaalta kustannuksia lisätään, kun tavoitellaan varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nousua ja toisessa päässä sitä, että 50% ikäluokasta saisi korkeakoulutodistuksen. Lisäksi hallitus on tehnyt päätöksen oppivelvollisuuden laajentamisesta toiselle asteelle. -Koulutuspolitiikan yleisen suunnan voisikin kiteyttää yhteen: enemmän aikaa koulutusjärjestelmässä!

Selonteossa mainitaan tavoite, että vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaisi korkeakoulututkinnon. Toisaalta jatkuvan, elinikäisen oppimisen ja joustavan opetustarjonnan kasvavat mahdollisuudet kuitenkin vähentävät tarvetta tutkinnoille, jos asiaa katsoo työelämän näkökulmasta.

Suurimmat koulutuksen kehittämistarpeet lienevät toisen asteen ammatillisessa opetuksessa. Ammatillisen koulutuksen palveluverkko on jo nyt hajanainen ja väestökehitys tulee voimistamaan eriytymistä. Ammatilliseen opetukseen tuleekin panostaa nykyistä enemmän. Käden taidot, ammatillinen osaaminen ja arjen elämänhallintaan ja taitoihin liittyvä osaaminen, jonka kanssa monella nuorella on haasteita, jäävät selonteossa huomiota.

Lapsia ja perheitä koskevat ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta. Pienempien lasten osallistumista varhaiskasvatukseen etenkin päiväkotiryhmissä tulisi tarkastella lapsen kehitysvaiheen ja tunnetarpeiden näkökulmasta. Tärkeintä on perusturvallisuus. Selonteossa ei tähän viitata, vaan asiaa tarkastellaan pitkälti akateemisten taitojen näkökulmasta.

Kristillisdemokraatteina lähtökohtaisesti kannatamme perheiden valinnanvapautta esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja kotihoidon välillä, samoin kuin varhaiskasvatusmuotojen välillä. Kristillisdemokraatit kannattaa maksuttoman esiopetuksen varhentamista 5-vuotiaille vapaaehtoisena. Varhaiskasvatuksessa tulee lähteä liikkeelle lapsen tarpeesta olla lapsi eikä aikuisten tarpeesta saada olla omillaan, tai yhteiskunnan tai kilpailukyvyn tarpeista.

Suomalaisen koulujärjestelmän tärkein voimavara on maailman parhaat opettajat. Opettajien jaksaminen vain mainitaan ohjelmassa, mutta toisaalta esitetään asioita, jotka pikemmin lisäävät kuin vähentävät opettajien työtaakkaa. Opettajien hyvinvointiin ja opettajien toimintamahdollisuuksiin tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Pätevät, motivoituneet opettajat ovat paras tae sille, että lapsemme ja nuoremme saavat parhaan mahdollisen opetuksen.